 |
| Mekon kaava: Ottobre. Kangas: Nappinjan luomutrikoo. Villasukat: mummon neulomat (alunperin siilit, joilta kuitenkin revittiin piikit irti lähes heti käyttöönoton jälkeen). |
”Ai, että miten ihana kuosi! Tätä on siis
aiiiivan pakko saada! Tiedä, vaikkei kangasta enää olisikaan ensi
viikolla ja mistä sitä tietää, vaikka koko kangaskauppaa
oltaisiin juuri lopettamassa. Sittenpä vasta harmittaisikin! Tuosta
tulee ihan täydellinen mekko tytölleni. Niin joo, eihän hän
oikeasti kyllä tarvitsisi enää yhtään mekkoa, koska
edellisistäkään ei ole vielä kaikkia ehditty käyttämään. No,
tämän kerran!” Klik, klik, klik. Kuulostaako tutulta?
Olen itsekin innostuja:
henkeen ja vereen fiilistyyppi (Poislukien työelämä. Siellä
minusta napsahtaa päälle vaihde, joka arjessa loistaa
poissaolollaan). Kaikki luova tekeminen vaatii fiilistelyä,
joten olen siinä puuhassa omillani. Viimeisen vuoden aikana sen
fiilistyypin selän taakse on kuitenkin ilmaantunut jonkinasteista
järkeä edustava hahmo. Se huhuilee suunnitelmallisuuden ja
tarvepohjaisuuden perään ja irvistelee kertakäyttökulttuurille.
Nii-in. Kuinka helppoa onkaan vain luoda uutta ja lasten vaatteet -
ne nyt ovat niin pieniäkin! Puoli tusinaa mekkoja syntyy tuosta
vain, vähän itse ompelijaltaankin salassa. Vai mitä? ;)
Joululoman aikana lukemani Rinna Saramäen "Hyvän
mielen vaatekaappi" (loistava kirja, suosittelen!) vahvisti entisestään
järkihahmoni ääriviivoja. Fiilistyyppi siirtyi kavahtaen pari
askelta taakse päin ja hyvä niin. Saramäen tärkeistä asioista hauskasti kirjoittama kirja paneutuu naisen
vaatekaapin sisällön uudistamiseen mm. ekologisuus-, eettisyys- ja järkevyyskulmista. Kirjasta inspiroituneena ja sen ajatuksia mukaillen, omiini yhdistellen jäin pohtimaan tätä kaikkea paitsi omastani, myös lasteni vaatteiden
vinkkelistä.
Vaikka lasten vaatteiden käyttösykli on luontaisesti aikuisten vaatteita lyhyempi, voi pienellä suunnitelmallisuudella
saada aikaan varsin toimivan ja suhteellisen kestävän vaatekokonaisuuden. Jos teidän
perheessänne jo on sellainen, hienoa! Meillä ei sellaista vielä
ole, mutta sitä kohti haluaisin mennä.
Vaatekaappiruletista astetta haastavamman tekee
ompeluharrastus: taidot lisääntyvät vain harjoittelemalla. Jos
sivutuotteena syntyy kivoja ja käyttökelpoisia vaatekappaleita,
pitääkö siitä potea huonoa omaatuntoa? Harva harrastus on
ilmainen ja ompeluharrastus tuskin on kuitenkaan se kaikkein
epäeettisin. Koska ompelu ja siitä bloggaaminen ovat harrastuksiani,
olisi utopistista ajatella, että perheemme vaatekaappeja
täytettäisiin ainoastaan tarveperusteisesti. Viimeaikoina
tarvepohjaisuus on kuitenkin jäänyt vähän turhankin terhakasti
fiilispohjaisuuden jalkoihin. Pieni järkeistäminen kautta linjan on ihan paikallaan ja se varmasti on myös ihan realistista.
Seuraavassa muutamia vinkkejä ja ajatuksia lapsen
vaatekaapin järkeistämiseksi. Vaikka ajatukset on koottu ompeluharrastajan kulmasta, ovat ne sovellettavissa ihan yleisesti lasten vaatekaapin sisällön suunnitteluun. (Jätän tässä kohtaa käsittelemättä
eettis-ekologisuuden, koska se on aiheena niin laaja, että vaatisi
vähintään yhden oman postauksensa.)
YHTEENSOPIVIA VAI -SOPIMATTOMIA?
Jäikö vauvamoodi päälle? Siinä missä vauva
tarvitsee hirmuisen määrän vaatteita niiden tiheän vaihtovälin
(=likaantuminen) vuoksi, on tilanne jo ihan toisenlainen noin
1,5-vuotiaasta eteenpäin. Määrällisesti vaatteita ei ihan
oikeasti tarvitsisi enää niin paljoa.
Erityisesti sisävaatteiden osalta pärjää
sitä vähemmällä, mitä paremmin vaatteet ovat yhdisteltävissä
keskenään. - Seikka, josta puhutaan yleensä vain naisen
vaatekaapin kohdalla, mutta päteehän se yhtä lailla lapsenkin
vaatekaappiin. Mitä paremmin vaatteiden värit ja kuosit sointuvat
toinen toisiinsa, sitä enemmän asukokonaisuuksia saa pienellä
vaatemäärällä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin mekko tai
paita, jonka kanssa sopivat vain juuri ne tietyt legginssit ja
tietysti ne ovat pesussa juuri sillä hetkellä, kun niitä
tarvitsisi.
LAATUA VAI HETKEN HURMAA?
Venähtikö T-paita ensimmäisessä pesussa? Muuttiko
pesunukka mustat housut harmahtaviksi? Seikat, jotka ärsyttävät
joka kerta yhtä paljon. Ärsyyntyminen kohoaa seuraavaan potenssiin,
mikäli vaate on itse ommeltu. - Hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa.
Minä niin mieleni pahoitin!
Laadukkaiden lasten vaatteiden harrastelu on oma
lukunsa. Siitä ei nyt ole kyse, vaan ihan peruskestävyydestä.
Vaikka lapset kasvavat nopeasti, ansaitsevat he ja me heidän
äiteinään peruslaadukkaat materiaalit. Lasten vaatteita pestään paljon ja ne joutuvat myös aikuisten vaatteita kovemmalle kulutukselle. Laadukkaasta materiaalista valmistettu vaate kestää
käyttökuntoisena vähintään sen ajan, kun se mahtuu päälle ja
parhaimmillaan siitä riittää iloa kierrätettynä myös eteenpäin.
Olen itse sitä mieltä, että jos maksan trikookankaasta yli 20
euroa/metri, sen pitäisi olla edes suhteellisen hyvin käyttöä
kestävää. Itse suosin lastemme vaatteiden materiaalina eniten
puuvillatrikoota jota on terästetty elastaanilla. Niiden palautuvuus
on yleensä hyvä ja ne pitävät käytössä ryhtinsä.
Toim.huom: Jokaiselle
äidiksi tulevalle olisi hyvä järjestää tekstiilimateriaalien
oppitunti. Olisin mielelläni osallistunut sellaiselle itsekin ja
säästynyt monelta hutihankinnalta.
KOHTI PIDEMPÄÄ KÄYTTÖIKÄÄ
Kun sain ensimmäisen lapsemme ja joku tuttavistamme
osti hänelle housut kasvuvararesoreilla, muistan vain todenneeni,
että onpas hauskan näköiset. Niiden hyötyfunktiota en tajunnut
ollenkaan. Voitteko kuvitella! Suurimmassa kasvuvaiheessa olevien
lasten vaatettaminen on toisinaan vähän jopa rasittavaa. - Kivoista
vaatteista joutuu luopumaan niin kovin nopeasti.
Jollei halua
vaatettaa lastaan ylisuuriin vaatteisiin, voi niiden käyttöikää
onneksi pidentää muutamilla pikkukikoilla: hihoihin ja
lahkeensuihin voi ommella juurikin nuo kasvuvararesorit, alaspäin
levenevä mekko jatkaa kasvun myötä elämää tunikana, pussihelmaisen mekon kuminauhan voi tarvittaessa purkaa pois, jolloin helmaan saa taas lisää mittaa. Isomman
lapsen housujen lahkeet voi tarkoituksella jättää jonkin verran liian pitkiksi
ja ommella taittovaran nurjalle, josta sen voi sitten lapsen kasvaessa
purkaa auki.
Lasten vaatteiden
käyttöikään vaikuttaa myös niiden huolto eli pesutapa ja säilytystapa.
Tästä aiheesta on tarjolla melko ristiriitaista tietoa: joidenkin mukaan
vaatteet pitäisi pestä mahdollisimman matalassa lämmössä, osa taas
pesee vaatteet lähes poikkeuksetta 60 asteessa. Itse kuulun 40-asteen koulukuntaan, sillä poden lähes hysteeristä kutistumispelkoa (Kuulemma vaatteet eivät kutistu ensimmäisen pesun jälkeen... En usko, en luota. Että, jos sittenkin...). Osa rumpukuivaa, toiset
eivät. Itse en osaa sanoa, mikä pesutapa olisi kaikkein vähiten
kuluttavin. Kerro ihmeessä, jos sinulla on aiheesta fatkatietoa.
KÄYTÄNNÖLLISYYS VAI TYYLI EDELLÄ?
Kaupat pullistelevat toinen toistaan ihanempia lasten
vaatteita ja käsityölehdet puolestaan kaavoja. Hienostelutakit. -
Ah niin ihania, mutta kuinka monta kertaa niitä tulee käytettyä?
Veden-, tuulen- ja liansieto-ominaisuuksiltaan olemattomat takit ovat
yksi esimerkki tyylikkyydestä ilman käytännöllisyyden häivääkään.
Sellaisia voi toki halutessaan hankkia tai tehdä, mutta eivät ne järin
järkeviä ole.
Estetiikka tekee elämästä ihanaa ja
olen iloinen, että voin tehdä lapsillemme omaan makuuni sopivia
vaatteita. Toinen juttu onkin sitten se, että antaako estetiikan
dominoida käytännöllisyyttä? Erityisesti, jos kyse on hyvin
pienistä lapsista, epäkäytännöllisten vaatteiden käyttökerrat
saattavat jäädä hyvin vähäisiksi.
Mutta jälleen toistan, ompeluharrastajan kulmasta tämäkin asia on hivenen haastava: halu oppia uutta ja uusien tekniikoiden opettelu saattavat toisinaan vaatia myös hivenen epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Tai sitten tämä on vain juuri se viimeinen oljenkorsi, veruke, johon voin aina kipakan paikan tullen takertua tilanteessa, jossa aivot suoltavat katkeamatonta ideanauhaa jostain äärimmäisen suloisesta. Ja epäkäytännöllisestä. ;)
Mutta jälleen toistan, ompeluharrastajan kulmasta tämäkin asia on hivenen haastava: halu oppia uutta ja uusien tekniikoiden opettelu saattavat toisinaan vaatia myös hivenen epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Tai sitten tämä on vain juuri se viimeinen oljenkorsi, veruke, johon voin aina kipakan paikan tullen takertua tilanteessa, jossa aivot suoltavat katkeamatonta ideanauhaa jostain äärimmäisen suloisesta. Ja epäkäytännöllisestä. ;)
 |
| Mekon kaava: Ottobre, Kangas: Nappinja |
Kuinka tarkkaan sinä suunnittelet lastesi vaatekaapin sisältöä: menetkö fiilis vai järki edellä? Miltä pohjalta päätät ihan yleisestikin, mitä ompelet? Entä onko sinulla vinkkejä lasten vaatteiden käyttöiän pidentämiseen ompelun kulmasta tai muuten?
Olipa hyvä ja tiivis tietopaketti :) Tän voisi liittää ihan sinne perhevalmennukseen tuoreille vanhemmille omaksuttavaksi. Sellainen vaaterumba tämä pikkulapsiaika on. Itse olen elänyt sen hurahtamisvaiheen jolloin vaatetta syntyi liukuhihnalta myös tosi mielikuvituksellisilla tyyleillä ryyditettynä. Ei ihme etteivät menneet kirppiksillä kuumille kiville, heh... Nykyään osaan jo ajatella vähän pidemmälle. Pitkät resorit hihansuihin, bodyihin tuplanepitykset ja hihankäänteet ja housuihin lahkeisiin lisäpituutta rypytyksillä jonka voi purkaa pois tai käänteillä. Ihan siksi, ettei aikaa ole enää liiemmin ja haluan ommella muutakin kuin bodya ja tumppua.
VastaaPoistaKiitos, Piia! Joo, niinpä. Mut se voi olla, että tuo hurahtamisvaihe myös kuuluu ompeluharrastukseen. Sit jossain kohtaa tulee yleensä pikkuisen jo järkeäkin mukaan. Ei kerrota kellekään, et mä en oo eläissäni ommellut yhtään bodya... Ja muutenkin oon ommellut kauhean vähän ihan vauva-aikana. Just sen vuoksi, kun ne vaatteet käy niin pian pieniksi, niin en ole oikein saanut motivoitua itseäni siihen. Niin ja lisäksi poen edelleen nepparikammoa. ;) En omista niitä pihtejä ja jotenkin se kuulostaa vaan just sellaiselta, että ne jämähtää kiinni johonkin vähän väärään asentoon ja irroitettaessa sit tulee reikä kankaaseen jajajaja. seliseli. Ja nyt ei sit enää ees tartte ajatella niiden ompelua, kun tuo pienempikin on jo pottavaiheessa ja bodyt alkaa oleen menneen talven lumia.
PoistaMinusta tuo kasvunvararesori on ihan parhaita keksintöjä. Teen niitä vielä tokaluokkalaisen tyttönikin vaatteisiin. Hän suorastaan toivoo niitä, kun tykkää sekä nilkoissa että ranteissa pitkistä resoreista. Eskari-ikäisen poikani vaatteisiin teen usein vahvistetut polvet, niin kestävät paremmin rymyämistä. Kolme vanhinta lastani ovat keskenään niin saman ikäisiä, että ovat käyttäneet paljon samoja kamppeita. Ja se mitä jäi niistä jäljelle, möin kaiken kirppiksellä. Nyt tämän iltatähden kanssa olen järkeistänyt niin, että olen ommellut vain muutaman bodyn ja muutamat housut samaa kokoa, kun olet hoksannut, että noin viidellä vaatekerralla pärjää puolitoistavuotias. Olen pyrkinyt tekemään sellaisia vaatteita, että niitä on helppo yhdistellä toisiinsa. Nyt kun olemme siirtymässä kokoon 80, pitäisi taas miettiä, mikä on kamppeiden yhdistävä tekijä. Näin kaikki vaatteet pääsevät käyttöön ja vaikka mies pukisi lapsen, yhdistelmä näyttää olevan ok. ;) Ja toisaalta kun vaatetta ei ole isoa pinkkaa, ne saa sitten kirppikselläkin helposti myytyä. Tämä on hyvä aihe. Ihmisiä on hyvä hoksauttaa tässäkin asiassa. :)
VastaaPoistaNo eikös ookkin, ihan huippuidea, kunhan sen ensin vain itsekin oivalsi. :) Ja vahvistetut polvet on kyl kans hyvä homma rymyikäisille. Jos menevät ne "paikat" puhki, niin voi sitten ommella uudet, ilman, et tarttis kokonaan uusia housuja tehdä. Sulla onkin selvästi hommat tosi hyvin hallussa. Ja todella: tuota miesaspektia en hoksannutkaan ottaa tässä kohtaa huomioon. Se on kyllä jännä juttu, että jos mies on joskus päivän kaksin lasten kanssa, niin johan on kaivettu kaapeista päälle ne kaikkein kummallisimmat ja kulahtaneimmat vaatteet, jotka jo periaatteessa odottavat kierrätykseen menoa. ;)
PoistaTiedätkö, mä olen tehnyt noiden vahvistettujen tuplapolvien kanssa niin, että kun pintakangas on mennyt puhki, olen leikannut siististi saumojen reunaa pitkin pintakankaan pois ja ehjä alempi kangas on tullut kulutukseen. Mä ole kertakaikkisen laiska ompelemaan paikkoja. :D Jos lahje on yksinkertaista kangasta, pätkäisen lahkeen kokonaan poikki reiän yläpuolelta ja laitan uuden osan koko lahkeen ympäri ja sitten "istutan" vanhan ehjän osan lahkeesta takaisin paikalleen. Tällaisen paikkausmenetelmän hyväksyy mun kolmasluokkalainen Poikanikin, joka ei tykkää paikkapolvihousuista.
PoistaNo mut tuohan on loistoidea! Minä kyl liputan korjaamisen puolesta aina, mut ah miten sit kuitenkin se on vastenmielistä. Kyllä tulee tehtyä kodin kaikki mahdolliset hommat ennen kuin tartun korjausompeluun... teen sitä kyllä, mut väistelen viimeiseen saakka. ;)
PoistaKiitos tosi hyvästä kirjoituksesta!
VastaaPoistaMä olen ommellut paljon mun nyt jo aikuisille lapsilleni (35, 32, 29 ja 22), alushousuista kosteuspaikallisiin talvihaalareihin. Kauniista kankaista, hyvistä väreistä. Mulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pojilla oli vaaleanpunaisia paitojakin...
Mä ostin kankaat mahdollisimman halvalla. Silloin oli kauppoja, joista löysi hyviä tilkkuja, mm. amerikkalaiselta Osh Koshilta, jolla oli kivoja painokankaita. Nyt kangaskaupat on lähes kadonneet - paitsi netistä. Noiden ihanien trikoiden hinnalla en olis voinut ommella kotiäitivuosinani, enkä opiskelemaan lähdettyäni. Sain muuten myytyä itse tekemäni vaatteet hyvällä hinnalla eli ainakin materiaalikulut pois.
Mä olen nyt miettinyt tota, kuinka niin käsityölehdet kuin noi faceryhmätkin ruokkii tarvetta ommella - lisää ja lisää. Eipä sitä määräänsä enempää tarvitse!
Ommella voi myös käytetyistä kankaista, kunhan ei valitse mitä tahansa riepua. Haalistunut kangas voi olla toiselta puolelta tosi hyvän näköinen. Kannattaa katsoa sillä silmällä!
Kiitos, Irkku! Kuulostaapa hienolta, miten paljon olet lapsillesi ommellut. Se on totta, että nykyisin kankaat ovat kyllä melko kalliita. Itse ostan melko harvoin noita ihania kuositrikoita. Ne ovat kuitenkin sen verran kalliita, ettei kovin usein ole mahdollista ostella. Ja toisaalta tykkään myös yksivärisistä, koska ne antavat paljon enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle. Omaan silmääni kuosikankaisiin ei niin kovin ihmeitä enää oikein viitsi laittaa, kun tulee liian täyden näköistä.
PoistaJa totta, niin ihania kuin nuo FB:n ompeluryhmät ja blogitkin ovat, niin kyllä ne ruokkivat sitä ompelumaniaa. Syntyy helposti illuusio, että kaikki ompelevat koko ajan ihan hirmuisesti. Eihän se kuitenkaan nyt ihan niinkään ole. Osa ompelee hirmuisen paljon, mutta se määrän tunne tulee kyllä paljolti myös ryhmien isosta koosta. Aina on jotain uutta meneillään. Samoilla linjoilla olen kuitenkin kanssasi siitä, ettei määräänsä enempää ole järkeä tehdä. Siis ihan överisti. Tylsäähän sekin on, jos jäävät käyttämättä.
Minä teenkin itse aika paljon kierrätysmateriaaleista. Enimmäkseen kuitenkin itselleni. Se on hirmuisen luovaa hommaa ja tietty myös ekologista. Vaatetta tähän maailmaan mahtuu jo tällaisellaankin ihan hirmuisesti.
Minullakin tällainen "järjen ääni" jossakin takaraivossa muistuttelee, mutta en oo vielä siihen kunnolla tarttunut. Ylenpalttisuutta ei tosin lastenvaatteiden kohdalla ole, mutta paljon järkevämpiä ne voisivat olla. Olisi kiinnostavaa lukea tuo kirjakin.
VastaaPoistaLuulen, että aika monellakin se jossain siellä takana on. :) Lue ihmeessä tuo kirja. Se on tosi kivasti kirjoitettu, huumoria ja itseironiaa unohtamatta. Tykkäsin itse erityisesti siitä, että vaikka se tähtää isoihin muutoksiin, on kirjoittajalla kivan realistinen ja armollinen asenne itseäänkin kohtaan. - Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse kieltäytyä. :)
PoistaTuohon värjäytymiseen hyvä vinkki on värinkerääjäliinat. Niitä saa kertakäyttöisinä, mutta meillä on kestoversiot jotka menevät n. 30 pesua. Kaikki värit pestään sekaisin ja aikoat värjäytymät on tulleet jos joku vaate on jäänyt jotenkin toisen sisälle jumiin ja jompikumpi on päästänyt väriä. Esim. iso lakana ja pieni punainen mekko.
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta! Olen kyllä tietoinen noista, mutta en ole käyttänyt, enkä tiennyt, että ne mahdollistavat kaikkien värien sekaisin pesun ihan huoletta! Hieno juttu! Pitää kyllä ilman muuta pistää ostoslistalle. Mistähän niitä kestoversioita mahtaa saada? Kuulostavat järkevämmiltä kuin kertakäyttöiset.
PoistaTaitaa lastenvaatteet olla monen äidin harrastus, ompelee tai ei. Minusta me suomalaiset ollaan pukeutumisessa yleensä ottaen tosi järkeviä ja käytännöllisiä, ainakin täällä missä itse asun. Tosin olen minäkin sitä vaatteiden määrän tarvetta ihmetellyt joskus lähipiirissä, sitä kun tuntuu olevan enemmän kuin meillä ja tulevan koko ajan lisää, mutta ehkä se on sitten harrastus. Jotkut toki laittaa vaatteet nopeesti eteenpäin sisarukselta toiselle kierrättämättä ja ostaa sitten vasta uutta, mutta itsellä on vähän erilainen tapa. Vaatteiden määrää voisi toki meilläkin vielä vähentää ja nyt onkin mulla blogiin tänä vuonna varmaan ennätysvähän tulossa tyttöjen vaatteita, ihan siitä syystä ettei mitään kummoisia tarpeita oikein ole enkä halua toisaalta tehdä niitä vain kaapin täytteeksi, kun kaikkea kivaa löytyy jo muutenkin valmiiksi.
VastaaPoistaMitä tyyliin tulee niin itse tykkään kovasti siitä hienostelevammasta tai tyylikkäämmästä puolesta myös, mekkohepeneistä, varsinkin jos ompelusta puhutaan. Tai kutsuisin niitä vaatteita mieluummin persoonalliseksi, mutta ajattomiksi ja siisteiksi vaatteiksi kuin hienosteluvaatteiksi :). Olen myös sellainen tapakoulutusjäärä, että näen niille hienostelutakeille yms paljonkin käyttöä. Musta on tärkeää opettaa jo lapsena mikä on esim. römppä- tai ihan kotivaate, mikä ulkoiluvaate ja millaisilla mennään ihmisten ilmoille ja mitä puetaan juhliin. No joo, mulla on ehkä traumat siitä että yksi täysin järkevä naishenkilö tuli meidän kirkkohäihin lähes tulkoon varvassandaaleissa ja tää johtuu ehkä vähän siitäkin :D. Onhan se myös ihan luonnekysymys. Minä kyllä tykkäisin katsella aviomiestäkin kauluspaita (ja kraka) päällä vaikka joka päivä ja viihdyn itsekin mekoissa tai vaikka neuleessa enemmän kuin hupparissa tai oloasussa ;).
Tällaiset pukeutumis-aiheet on aina kivaa luettavaa!
Se on kyllä totta, että suomalaisissa on paljon sellaista järkevyyttä, mutta ehkä se on vähän kadonnut viime aikoina. Ja toisaalta ehkä myös osittain sen myötä, että tarjolla on nykyisin myös hyvin halvalla vaatteita, mikä sitten tekee sitä kertakäyttökulttuuria. Niiden laatu kun on usein aika heikko. Etenkin blogimaailmassa tulee kyllä vastaan paljonkin sitä vaateharrastelua. Erityisesti merkkivaatteiden. Laadun puolesta liputan kyllä, mutta joku raja sitten siinäkin.
PoistaMinäkin tykkään kovasti mekoista ja kauniista vaatteista ja tytölleni puen mielellään arkenakin mekon päälle. En tosin mitään juhlamekkoa. Ne on sitten erikseen. Ja olen samaa mieltä siitä, että on kiva, että on erikseen arki- ja juhlavaatteet. Juhlavat vaatteet tekevät ylevän olon ja antavat arvoa erityistilanteelle. Sitä enemmänkin mietin, että onko järkeä tehdä / hankkia ihan hirmuisesti sellaisia vaatekappaleita, joita ei käytetä. Onkin sitten ihan eri asia, jos niitä oikeasti käytetään.
Ja piti vielä sulle sanoa, et sun kohdalla yks selkeä, kestävän ajatuksen juttu on se että ompelet usein aika klassista tyyliä. Sellaisia ajattomia. Vahvemmin trendeihin kiinnittyneet jutut tulee nopeammin tiensä päähän.
PoistaVoi miten tutulta pohdinnalla kuulostaa! Sain tuon toivomani Saramäen kirjan joululahjaksi, luin sen ja järjestelin oman vaatevarastoni täysin uusiksi heti joulun pyhinä. Olen myös siirtynyt kuukausibudjettiajatteluun ja jätin alennusmyynnit väliin. Samalla katse kääntyi kolmen tyttäreni vaatekaappeihin - ja haalimiini kangas- sekä lankavuoriin. Jotain tolkkua tähän mylläkkään pitää saada, myös lasten vaatteiden osalta. Niin ihania ja söpöjä kuin mekot ovatkin ja niin mukavaa kuin niitä onkin ommella.
VastaaPoistaKuulostaa hienolta! :) Itsekin aion järkeistää myös omaa vaatekaappiani. Kaipaan enemmän hyvälaatuisista materiaaleista tehtyjä vaatteita, joiden tiedän kestävän ja sitten sitä eri vaatteiden yhteensopivuutta. Jotenkin on muutenkin alkanut ahdistaa se, että kaikkea on niin paljon. Suht pieni asunto ja joka kaappi pursuaa jotain. Kangaskaapitkin pitää kyllä järjestellä ja laittaa kiertoon ne, mitä ei tarvitse. Liian paljon on sellaisia "ehkä vielä jonain päivänä ompelen tästä jotain".
PoistaTuo kirja pitäisi itsekin lukea. On kyllä hankala aihe, etenkin, kun itsekin olen fiilistelijä järkinaisen sijaan. Monesti ommeltua tulee halun, ei tarpeen takia. Hyvä kooste, tuohon pyrin itsekin ainakin noissa kasvunvaroissa ja pesutavoissa :)
VastaaPoistaSuosittelen! On tosi kivasti kirjoitettu ja helppolukuinen. Nii-in, sepäs se, sanoo toinen fiilisnainen tältä puolen ruutua. ;) Mut jotain ryhtiä haluan itselleni kuitenkin tähän hommaan tämän vuoden aikana. Ja myös omaan vaatekaappiini.
PoistaTosi hyvä teksti. En näin uudelleen ompelusta innostuneen ole näitä asioita miettinyt. Poika on 8kk ja kohta on juuri näiden pohdintojen aika. Kun poika menee päiväkotiin niin nämä asiat on hyvä pitää mielessä. Varmasti helpottaa arkiaamuja kun juuri ne yhdet tietyt housut on koneessa niin löytyy vaihtoehtoja. Nyt kun ollaan kotona niin ei ole niin väliksi ja vaatteitakin on enemmän mistä valita.
VastaaPoistaKiitos, Jenni! No näinpä juurikin. Sen vauvavaiheen jälkeen on vaatteille muutenkin eri vaatimukset. Mm. Kova kulutus. Yksi ärsyttävä asia on nykyiset vähälumiset talvet: lasten talvihaalarit joutuu tosi kovalle kulutukselle vrs. lumitalvet. Ja sitten nuo eri materiaalien ominaisuudet. Kiehtovaa ja niin hyödyllistä ymmärtää niistä jotain. Aurinkoista pakkaspäivää! :)
PoistaKiitos todella hyvästä kirjoituksesta! Itse aloitin ompelun reilu vuosi sitten poikani ollessa noin puolivuotias. Ehkä siksi, etten ole vielä kovin kokenut ompelija (lue: olen aika hidas), ja ihan yleisestä vapaa-ajan puutteesta mulla ei ole kyllä lähtenyt mopo lainkaan käsistä lapsen vaatteiden määrän suhteen. Olen ommellut bodyja lukuunottamatta hänelle melkeinpä kaikki sisävaatteet joitain lahjoja ja muutamia erityiskivoja ostoksia lukuunottamatta, ja niitä on oikeastaan juuri riittävä määrä arkikäyttöön. Meillä on tosi pieni asunto (asumme kaksiossa) eikä säilytystilaa ole mitenkään liikaa, ja kaikenlainen kaapeissa turhaan lojuva tavara ahdistaa. Lapsi on vielä tähän mennessä kasvanutkin niin nopeasti, ettei tuntuisi yhtään järkevältä täyttää kaappia vaatteilla, joita tulee käytettyä vaan muutamia kertoja. Olen ilokseni huomannut, että itse laadukkaista kankaista ommellut vaatteet kestävät pesua ja käyttöä tosi paljon paremmin kuin monet valmiina ostetut. Pojalla on monia vuodenkin käytön jälkeen edelleen uudenveroisia vaatteita, mikä on tosi mahtavaa!
VastaaPoistaYhteensopivuus on kyllä tosi tärkeää, kuten kirjoititkin. Olen huomannut, että tässä on myös tapahtunut edistystä ompeluharrastukseni edetessä. Jotenkin sitä osaa nykyään jo kankaita ostaessa hahmottaa paremmin, mikä kuosi on oikeasti mieleinen ja onko sen ostaminen järkevää. Alussa tuli tehtyä joitain vähän epämääräisiä ostoksia, jotka eivät kotiin saapuneina sitten näyttäneetkään niin huippuhienoilta. Nekin olen kyllä ommellut vaatteiksi, tarhassa vaihtovaatteita kuitenkin tarvitaan aika reippaasti enkä jaksa kuitenkaan niuhottaa lapsen vaatetuksen suhteen mitenkään ihan älyttömästi.
Ja hei, kiitos muistutuksesta tuon kirjan suhteen! Yritin ostaa sitä jo viime joululomalla Suomessa käydessäni, mutta silloin painos oli juuri loppuunmyyty. Nyt ehdinkin sitten unohtaa jo koko asian, mutta laitetaan taas hankintalistalle :)
Kiitos, Oili! Kyllä lasten vaatteissa pienelläkin suunnittelulla saa aikaan huomattavasti toimivamman kokonaisuuden kuin randomisti hankkimalla. Mitä siis itse olen kyl aiemmin harjoittanut. ;) Herätys on tullut vasta myöhäisemmällä iällä. Ja ihan kaikkeahan ei kummiskaan voi kontrolloida. Ainakin meillä vaatteita tulee lapsille myös kavereilta kierrätysmentaliteetilla ja sit isovanhemmatkin tietty ostelee. Mikä on tietty kiva. Mut sitä paremmalla syyllä ainakin siihen mitä itse tekee, on kiva saada joku punainen lanka. tuota kirjaa voi kyl ostaa netistäkin. :)
PoistaKiinnostavia ajatuksia! Omat lapseni ovat jo 8- ja 10-vuotiaat, mutta heillä laatu ja yhteensopivuus korostuvat, koska sama vaatekoko saattaa mahtua puolitoista vuotta, jos ompelee tai ostaa riittävällä kasvunvaralla.
VastaaPoistaKiitos! :) no niinpä! Meilläkin on vanhempi lapsista 8 v ja sama koko menee jo melko pitkään. Mikä on siis kivaa. Tosin tuossa iässä saattaa sit jo tulla muutoksia sen vuoksi, että joku vaate ei olekaan enää "cool". Onneksi kuitenkin vielä suht harvoin.
PoistaMahtava postaus. Jo aiemminkin luin sulta asiaa lasten vaatekaapin yhteensopivuudesta ja oon sitä parhaani mukaan koittanut harjoittaa uusissa ompeluksissa ja hankinnoissa. Toki huteja tulee edelleen ja oon myös koittanut oppia sietämään ajoittaista vaatteiden yhteensopimattomuutta lapsilla. Välillä ne kurjimukset nimittäin tahtoo käyttää vain niitä rumia supersankarikuvilla varustettuja halpispaitoja, joita joku siskonkumminkaima toi lahjaksi ;)
VastaaPoistaMuutenkin vaatteen määrää oon koittanut vähentää lapsilla kierrättämällä ahkerasti ja myös himmaamalla ompeluintoa. Eli joitakin kankaita jätän vaan kylmästi varastoon odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta, vaikka siitä haluttais tehdäkin jotain heti. Ihan pelkästään ihanuuden takia :)
Ja oma vaatekaappi... siitä voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Mutta sanitaanko, että yksinkertaistaminen on koko ajan työn alla.
Kiitos, Sinikka! Ai, oonks mä kirjottanut siitä jo aiemminkin?... Hatara pää, en kyl itse muista, mut ehkä mä oon. :) Toi on muuten sinänsä jännä ilmiö, kun ennen kuin aloin itse ompelemaan, ei mulla nyt ollut varsinaisesti mitään noita markettien supersankaripaitoja vastaan. Ompelun myötä ne on alkaneet näyttään enimmäkseen kauhean mauttomilta ja oikeastaan on alkanut ärsyttään muutenkin kaikki My Little Ponyt sun muut brändätyt jutut, joissa vaatteet on vain osa valtavaa markkinointisuunnitelmaa. Blääh. Pidän lapseni irti niistä niin pitkään kuin mahdollista. No, eihän se kauaa tule onnistumaan... tai no hetkinen, meidän poika ei oo kyl ikinä vielä haksahtanut mihinkään hahmoon erityisemmin. Ei oo koskaan ollut sellaisia ihan must-juttuja, mihin liittyen pitäisi ehdottomasti saada joku paita tms. Saa nähdä, miten on tuon tytön laita, kun tuosta varttuu. "Flozen" ainakin bongataan kaikkialta jo iloisesti hihkuen.. ;)
VastaaPoistaJuu, samoin minulla on oma vaatekaappi vasta ihan aluillaan tuon järkeistämisen kulmasta. Tarkoitus on kuitenkin. Muutenkin mulla näyttää olevan meneillään sellainen "kaikki turha ovesta ulos" -kausi. Pakko saada tilaa hengittää. :)
Olipas mielenkiintoinen postaus, ja hyviä pointteja! Minä tunnustan olevani aika pitkälle järki-ihminen ompeluissa (ainakin suurimmalta osin), yleensä ompelen vain todelliseen tarpeeseen. Toki tulee niitä fiilisompeluitakin tehtyä, varsinkin haasteisiin. Välillä blogissa onkin kovin tylsää meininkiä, kun vaatteet on ihan perusompeluita. Itselleni tuli ommeltua jossain vaiheessa enemmän hutilyöntejä, kierrätyshaasteessa tein ihan liian monta vaatetta, joista osa jäi käyttämättä. Pojan vaatekaappi on aina ollut meillä aika hillitty määriltään. Ompelen aina noita pitkiä resoreita ja polvipaikkoja perusvaatteisiin, nyt on edelleen käytössä kaksi vuotta sitten ommellut housut. Pari vuotta menee samat housut, ja sitten ne vien suoraan ystävän pari vuotta nuoremmalle pojalle. Joistakin housuista olen tehnyt shortseja, jos polvet on jostain syystä menneet rikki. Olen tosi pihi kankaiden ostamisen kanssa, harvoin tulee ostettua noita kalliimpia kuosillisia. Ihailen kyllä muiden juttuja paljon ja joskus toivoisin, että osaisin mennä enemmän fiiliksen mukaan, enkä aina miettisi jatkokäyttöä. Fiiliksen pohjalta tehdyistä jutuista voi tulla jotain todella luovaa ja mahtavaa. Meillä poika alkaa jo paljon esittää toiveita vaatteisiin, joten ihan huteja ei tule tehtyä.
VastaaPoistaMyönnän, että mun piheys vaatteiden suhteen saa miehen aina kommentoimaan. Lomalle lähtiessämme sain käskyn käydä ostamassa uusi takki, kun edellinen on palvellut jo 15 vuotta. No, rehellisesti sanoen siitä kyllä irtosi jo napit ja taskukin repesi. Taisi se olla jo vähän kulunutkin :D.
Wau, hienoa, että teitä järki-ihmisiäkin löytyy. :) Ja ihanaa, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Siinä on aina mahdollisuus oppia toinen toisiltaan. Fiilisihmisille järjestelmällisyyttä ja järkevyyttä - järki-ihmisille heittäytymistä. :) Itse koitan päästä jonkinlaiseen tasapainoon tuossakin asiassa. En halua kadottaa luovaa heittäytyjää (ja tuskin edes olisi mahdollista), mutta en halua mennä pelkällä fiiliksellä. Myös tarpeeseen tulevat vaatteet voi tehdä luovalla heittäytymisellä. Eli ensin tarve, sitten heittäytyminen. Joo, siinähän ois mun motto! :) Jotain, mitä kohti mennä. Saa nähdä kuin hyvin onnistun. Tarpeitakin on helppo kehitellä. ;) Minäkin oon kyl pihi kankaiden ostaja. Oon ostanut todella vähän noita ihania kuosikankaita. Ne kun on usein suht tyyriitä. Ja vaikka niistä tykkäänkin, niin tykkään myös ns. tyhjästä tilasta eli yksinkertaisista kankaista, jotka antaa tilaa luovuudelle enemmän. Kuosikankaat on kivoja, mut ainakin omaan silmääni ne eivät juuri ihmeempiä kommervenkkejä kaipaa kylkeen.
VastaaPoistaOho, no, ehkä sinun oli kyl todellakin aika ostaa uusi takki. Älä nyt liiankaan pihi ole. Itseä pitää myös arvostaa eli sen mukaisesti on lupa myös pukeutua.