Eräänä päivänä vain päätän, että nyt saa riittää. Varustaudun henkisesti Mount Everestille kiipeämistä vastaavaan suoritukseen. Aloitan varovasti. Tunnustelen käsityölehtiä. - Ah, olin jo unohtanut, miten ihanalta niiden kiiltävän sileä pinta tuntuu. Kosketan kaava-arkkia. - Inhoan kaavojen piirtämistä, mutta voi miten ihana ääni kaava-arkin avaamisesta tuleekaan! Piirrän kaavat, silittelen kankaita, suunnittelen vielä hiukan ja lopulta leikkaan kaavat vaatteen osiksi.
Olen jo miltei vuoren juurella. "Terve vaan, kaveri! - Kiva nähdä sua pitkästä aikaa. Mennäänkö?" Se ei olekaan yhtään vihainen! Kohtaaminen on lämmin. Mount Everest on sulanut pieneksi töyssyksi, jonka yli pääsen pienellä harppauksella. Yes, We are Back!
Jos ompelet, tiedät taatusti, mistä puhun. Toisinaan ompelukoneen vetovoima lähentelee maan vetovoiman suuruusluokkaa. Kone huutelee nurkastaan seireenin lailla ruoanlaitonkin ohessa niin kutsuvasti, että jauhelihan polttamisen uhallakin käyt ompelemassa muutaman sauman. Sitä taustaa vasten tuntuukin ihan käsittämättömältä, kuinka suureksi ompelemisen kynnys voi välillä kasvaa. Siihen ei edes välttämättä vaadita muutamaa viikkoa pidempää aikaa. Jo sinä aikana hiipii taka-alalle vieno epäilys siitä, että osasinkos minä mukamas ommella...
Paras ompelujumin poistaja on akuutti tarve. Sellainen tuli nyt. Nimittäin kuopuksemme ensimmäinen kevätjuhla. Päiväkodissa vietetään sitä jo tämän viikon torstaina. Mekko valmistui minun mittapuullani suorastaan todella hyvissä ajoin! ;)
Mekko on tehty kierrätysompeluna toisesta mekosta, joka on kuulunut aikanaan eräälle perheellemme tärkeälle henkilölle. - Vaate oli täysin käyttämätön, mutta sellaisenaan se ei olisi käynyt meillä kenellekään. Mekon pehmeän persikkainen sävy sopii täydellisesti vaalealle pikkutytöllemme ja pikkupallot ovat aina ihanan tyttömäisiä. Kokonaisuutta elävöittääkseni ompelin mekkoon pilkullista nauhaa, joka sidotaan selkäpuolelta rusetille.
Mekon takapuolelle, yläosaan ompelin piilovetoketjun. Muistelin, että olin saanut Husqvarna Viking -yhteistyöni tiimoilta jossain vaiheessa piilovetoketjun ompeluun tarkoitetun paininjalan. Oikeinpa muistin! Tuollainen pieni läpinäkyvä paininjalka löytyi. - Kylläpä olikin ilo ommella vetoketju juuri tähän ketjutyyppiin sopivalla paininjalalla. Paininjalka kulki just, eikä melkein oikeassa kohdassa kuin raidetta pitkin ja lopputuloksesta tuli todella siisti. Käyttötarkoituksen mukainen paininjalka ei todellakaann ole mikään turhake. - Se ehkäisee mitä suuremmissa määrin päreiden palamista. :) Suosittelen!
Olipas kiva ommella pitkästä aikaa joustamattomasta puuvillasta. Ja sain jo pikkuisen kiinni siitä, miksi osa äideistä hurahtaa täysin pikkutyttöjen mekkojen ompeluun. - On ne kieltämättä kyllä tosi söpösiä.
Kaava: Ottobre, Mariken 1/2013
Yhteistyössä: Husqvarna Viking, käytössäni oleva ompelukone Husqvarna Viking Opal 650
Mukavaa tiistai-iltaa ja keskiviikkoa! :)
Vetskarista tosiaan tuli tosi siisti tuolla paininjalalla. Kyllä mäkin ehdottomasti sitä käytän piilovetskareita ommellessa. Enkä tajua miten olen tullut toimeen ilman sitä :D
VastaaPoistaJoo niinpä. Tuo paininjalkojen maailma on kyl muutenkin avautunut itselleni vasta tän yhteistyön myötä.
PoistaSuloinen! Tykkään väristä ❤️ Ja tiedän tasan mistä puhut, kiva, että kohtaaminen oli kivuton :D
VastaaPoistaKiitos! Joo se on kyl omituinen asia tuo ompelujumi. En oikein ymmärrä miten se kynnys välillä kasvaa niin suureksi.
PoistaTulipas siitä söpönen mekko. Kyllä kelpaa mennä kevätjuhliin.. Pallokuosi näyttää kivalta tässä.. Nimimerkki.."pallokuosilla kyllästetty"
VastaaPoistaKiitos! Kivalta näytti siellä kemuissakin. :)
PoistaNätti tuli, tyttömäinen!
VastaaPoistaMullakin on ollut ompelufiilis vähän hukassa, kun pihatyöt ovat niin kutsuvasti houkutelleet. Nyt ne onneksi alkavat olla lopuillaan, niin saan seuraavaksi selätettyä t-paitakasan. :)
pst! En ole koskaan ommellut mihinkään vaatteeseen piilovetoketjua.
Kiitos! Kyllä nuo ilmat helposti vetää ulkosalle mieluummin kuin ompelukoneen ääreen. Ja omakotitaloasujat (oletan että asutte semmoisessa) on sitten toki vielä ihan erityisroolissa, kun on kaikki pihahommat. Meillä on vaan parveke. Ja sitäkin pitkälti hoitaa mies. On meidän perheen viherpeukalo.
PoistaKuherruskuukausi on siis ohi? Erääseen aiempaan juttuusi viitaten ;) Kiva että kipinä löytyi taas! Kaunis on mekko, tuo väri on mun yksi tämän hetken suosikeistani. :)
VastaaPoistaKyllä. Arki on koittanut. ;) Mut enpä silti vaitaisi toiseen. :)Ja kiitos. Väri on ihana. Lempeän pehmeä.
PoistaOnpa suloisen hillityn hempukkainen mekko, kaunis väri harmaaseenkin yhdistettynä. Tätä sävyä meidän tytöillä olen käyttänyt aika paljon, hauskaa, kuinka sitä on tänä keväänä ollut paljon nyt esillä. Kaunis sävy se kyllä on ja sopii tummemmaalle ja vaaleammalle. Vai on siellä ollut jonkinlainen ompelujumitus päällä, pieni taukohan voi tehdä terää, sitten pääsee taas hyvin vauhtiin :). En tiedä, mitä äsköiselle kommentille tapahtui, joten älä ihmettele, jos näitä on kaksi erilaista versiota :D
VastaaPoistaKiitos, Krista! Tää on kyl söpön tyttömäinen väri. Jumitus taisi onneksi mennä jo ohi. Hyvä niin. Tehtävää riittää. Ommellen iloakin odottaa vielä tekemistä. :)
PoistaSuloinen mekko pienellä tytöllä.
VastaaPoistaOsallista kastehelmi arvontaan.
Hyvää torstai-iltaa.
Kiitos!
PoistaSievä mekko <3! Ompelujumi iskee välillä, mutta kyllä se aina sitten lähtee käyntiin (pikkuhiljaa). Elämäni ensimmäisen pikkutytön mekon ompelun jälkeen voin todeta, että niitä olisi mukava tehdä lisää. Onhan se niin erilainen maailma, mitä pojan vaatteiden ompelu ja aikuisen naisen mekkojen tehtailu. Sellaista kivaa pientä söpöstelyä :).
VastaaPoistaKiitos, Hanna! :) Juu, se on kyl ihan oma maailmansa tuo tyttöjen vaatemaailma. Itsekin kummiskin ompelin alkuun lähinnä poikien vaatteita. Tyttöjen jutut on just söpöstelyä. :)
VastaaPoistaOnpa soma mekkonen:) Ostin kans hijattain piilovetskaripaininjalan, mutta ompeluvaiheeseen en ole vielä päässyt:D Pitkästä aikaa olen surautellut lasten trikoovaatteita ja tähän tarkoitukseen kaivelin kaapista pölyyntymään jääneen peitetikkikoneen. Miten sitä voi unohtaa kaikki langansäädöt sun muut, resorit kupruilee ihan urakalla:) Nooh, muutama harjoitustilkku vielä tehtävä muistin virkistämiseksi. Ja hei, Kon Mari kävi meilläkin kylässä:) Laitoin meinaan ompeluhuoneen järjestykseen. Lajittelin ompelutarvikkeet omiin rasioihin ja laatikoihin, järjestelin kankaat, sijoitin kaksi uutta roskista sopivalle työetäisyydelle, laitoin ompelukoneet riviin pöydälle ja koneiden viereen neulatyynyt ja tarvikelaatikot ratkojille, puolille, pikkusaksille ym.. Mukava aloittaa ja jatkaa hommia kun huone siisti ja tavarat paikoillaan. Olen meidän perheen suurin sotkija, ja tapanani on jättää tavarat käsistä mihin sattuu. Suursiivouksesta on nyt vajaa viikko aikaa, ja hei, tavarat ovat palautuneet omille paikoilleen ompelun jälkeen!!! hyvä minä:) Ideaa vois kokeilla vielä talon muihin huoneisiin:D
VastaaPoistaKiitos! Se on kyl jännä juttu miten nopsaan joku tietty tatsi ompeluun häviää, jos on taukoa. Ihanaa ja lohdullista kuulla, että on muitakin sotkijoita! ;) mut kyl mun ajattelutapa on muuttunut konmarin myötä. Esim. Tehtyäni vaatteen, siivoan heti ompelupisteen, enkä kerää siihen odottelemaan läjää "jonain päivänä sitten" -kankaita. :) Paljon kivempi on alottaa ompelu siistiltä pöydältä. Hyvä me! :)
Poista