Kurkistus kulissien taakse – blogiviikkoni

Teille seuraajilleni blogiini liittyvästä elämästä näkyy vain osa. Jokainen postaus vaatii kuitenkin melko paljon työtä, sillä käsityöbloggaus on lajina varsin työläs. Tosin nykyisin teen blogiini myös ruoka- ja herkuttelujuttuja, mutta eivät nekään kovin pienitöisiä ole. Jäin myös itse pohtimaan, että olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon todellisuudessa käytän aikaa ja teen asioita tähän kaikkeen liittyen. Nyt siis pääsette kurkistamaan siihen arkeen, joka rullaa täällä blogin tekemisen taustalla. Tarkasteluajanjakso on viime viikko. Tai tarkalleen ottaen maanantaista maanantaihin. Tervetuloa kurkistamaan Kototeon tekemiseen eli kulissien taakse!  

MAANANTAI

Sometusta...

Olen julkaissut edellisenä iltana postauksen kuusenkerkkäsiirapista ja -pannukakuista. Matkalla töihin jaan postausta vielä muutamaan FB-ryhmään. Samalla vastaan myös postaukseen tulleisiin kommentteihin Instagramissa ja blogissa. – Metromatkat ovat mitä parhainta aikaa kässäsomettelulle!

Työpäivä sujuu normaalilla maanantaijähmeydellä. Kotiin palattuani olen väsynyt ja jostain syystä myös aavistuksen äreällä tuulella.  Lasten käytyä nukkumaan jaksan kuitenkin koostaa lyhyen postauksen Mökkiekoilua-podcasteistani. Laitan jakoon kaksi jaksoa. Aiemmin olen julkaissut ensimmäiset kaksi. Käsittelen postaukseen pari kuvaa ja päivitän tekemääni podcast-ilmeeseen uusien jaksojen nimet. Postaus syntyy nopeasti. Julkaisen postauksen, mutta en jaksa enää jakaa sitä missään. Seuraavana aamuna on aikainen herätys ja työmatka.

TIISTAI

Klo 8.20 istun junassa. Määränpäänäni on Mikkeli. Hörpin aamu-latteani, katselen ikkunan takaa näkyvää vettä valuvaa maisemaa, luen työmeilit ja jaan samalla myös Mökkiekoilua-podcast-postauksestani linkin blogini FB-sivulle ja muutamaan bloggausryhmään.  Nappaan myös postauksesta kuvakaappauksen ja jaan sen Insta Storiesissa. Instagramin peruspuolelle en yleensä tämän tyyppisiä kuvia postaa. Tykkään pitää sen huoliteltuna ja panostan kuviin. Nopeat räpsyt ja tilannevideot laitan Storiesin puolelle. 

Uuden postauksen ekat hengenvedot

Päivä vierähtää neuvotteluissa. Paluumatkalla junassa kello on jo sen verran paljon, että annan itselleni luvan siirtää huomion työjutuista blogiini. Käytän pienen hetken uudeen postauksen miettimiseen. Aihe on ollut mielessäni jo jonkin aikaa, mutta en ole ehtinyt sitä kirjoittamaan. Aloitan postauksen, mutta huomaan olevani lopulta intensiivisen päivän jäljiltä niin aivokuolleessa tilassa, ettei näytölle ilmesty edes pinnistämällä muuta kuin otsikko ja muutama rivi tekstiä. Saan silti jo kiinni postauksen hahmosta eli karkea sisältörunko päänäkökulmineen on minulle jo selvä jo tässä kohtaa. 

Koska olen tehnyt sisällöntuotantoa myös työkseni niin pitkään, on kirjoittaminen minulle yleensä aina helppoa. Postaukset syntyvät vaivattomasti ja niiden rakenne hahmottuu nopeasti. Perhe-elämän ja työn vuoksi kirjoitan kuitenkin usein pätkissä. Koska kirjoittamiseni katkeaa usein, pyrin kirjoittamaan postauksien pääajatukset aina ylös jonnekin. Jollen tee sitä, seuraavaan aamuun mennessä hieno ajatusrakennelma on saattanut luhistua olemattomaksi.

Luvassa uusia kankaita!

Junamatkalla kurkkaan myös blogini meilit. ”Hei, oletkohan huomannut viestini Facebookissa. Sinut on valittu yhdeksi Nokian neulomon kankaiden testaajaksi….” Wiihuuu! No, enpä ollut huomannut Facebookin viestiä. Onneksi ottivat yhteyttä tätä kautta. Mieleni tekisi heittää voltti ja kiljua, mutta päätään säästää kanssamatkustajiani. Facebookin ompeluryhmässä tosiaan Nokian neulomo haki tuossa jokunen aika sitten testiompelijoita neuloksilleen. Hakijalista oli järjettömän pitkä. Osallistuin silti. Luonnollisestikin mainitsin siinä yhteydessä blogini ja Insta-tilini. Osallistumisen jälkeen oikeastaan jo unohdin koko asian. Instassa tosin huomasin jonkun jakaneen kuvan saamastaan Nokian neulomon testipaketista. Pikkuisen harmitti, mutta en sen kummemmin sitten asiaa miettinyt. Yllätys oli iloinen, kun viesti valinnasta odottikin meilissäni. Olen seurannut Nokian neulomon tarinaa alusta alkaen. Riemuinnut siitä ja kotimaisen tekstiilituotannon paluusta. Kotimaista designia ja tuotantoa sekä ekologisuutta arvostavana tämä yhteistyö oli minulle ihan lottovoitto.

Kotiin päästyäni kello on jo sen verran paljon, että on lasten iltapuuhien aika. Saatuani lapset nukkumaan lösähdän sohvalle. Jumiudun katsomaan Tsunami-aiheista leffaa. Katson televisiota yleensä todella vähän. Tänään se tuntuu kuitenkin juuri sopivalta epätoiminnalta. En jaksa miettiä blogia tai käsitöitäkään sen kummemmin. Jossain taka-alalla ehdin kyllä miettiä, josko piirtäisin kaavat tytön kesähaalariin. Koska vihaan kaavojen piirtelyä ja kello on jo tässä kohtaa melko paljon, hylkään ajatuksen ja valitsen television.

KESKIVIIKKO

Yhteistyötarjous, joka mietityttää...

Metromatkalla töihin somettelen ja ihastelen seuraamieni käsityö-, DIY- ja ruokabloggareiden feedejä. Luen myös blogimeilin. Tänään siellä odottaa yhteistyöpyyntö, johon liittyen olen käynyt jo jonkin aikaa keskusteluja. En ole edelleenkään aivan varma, lähdenkö siihen mukaan. Olen todella tarkka siitä, että yhteistyön fokus on oikea ja että pystyn kirjoittamaan aiheesta rehellisesti. Asiaa pohtiessani huomaan kuitenkin tuntevani mielihyvää siitä, että blogini on löydetty ja noteerattu. Jälleen kerran. Toimin kuitenkin täysin itsenäisesti vailla minkäänlaisen blogiyhteisön tai -portaalin tukea ja teen silti jatkuvasti blogiyhteistöitä.

Työpäiväni sujuu normaalisti vailla sen kummempia. Huomaan jo odottavani kovasti lomaa. Päivä päättyy ja odottelen töissä vielä miestäni, joka tuo kuopukseni työpaikkani luo jatkaessaan itse matkaansa opetushommiin. Mies ilmoittaa olevansa myöhässä. Odotellessani päätän jatkaa tiistaina aloittelemaani postausta. Nyt saan siihen jo kunnon otteen ja ehdin kirjoittamaan postaukseen lähes valmiiksi. Kirjoitan väliotsikot ja valitsen kuvat. Tähän postaukseen en tee mitään käsityötä tai muutakaan. Postaus liittyy yleisesti käsityöharrastamiseen. Teemana on käsityö-överit ja kultaisen keskitien löytäminen tässäkin lajissa. Tykkään kirjoittaa blogiini myös muuta sisältöä kuin omien käsitöideni esittelyä. Mielestäni postaustyylien vaihtelu pitää blogin elävänä ja ilmeikkäänä. – Kunhan ei harhauduta täysin sivuraiteille.

"Olisitko kiinnostunut?"

Illalla vilkaisen vielä uudestaan blogimeilin. Tämä viikko osoittautuukin vilkkaaksi blogiyhteistyöehdotusten viikoksi. Meilissä odottaa viesti Eurokankaalta. Ehdottavat blogiyhteistyötä elokuulle. Aihe on kiva ja vastaan saman tien myöntyvästi. Lapsen syödessä iltapalaa huomaan, että vielä on valoa jäljellä. – Jospa napsaisisi kuvan Instagramiin. Nappaan ”yksi päivä kesälomaan” -teemaisen kuvan, jossa pääosaa näyttelevät työkaveriltani saamani käsityölehdet. En koskaan ajasta IG-kuviani, vaan haluan postata ne reaaliaikaisesti. Tykkään stailata kuvia ja tehdä niistä asetelmallisia. Jotta kokonaisuus ei olisi pysähtynyt kiiltokuva, haluan, että kuviin liittyvä teksti sitoo asian elävään elämään ja nykyhetkeen. Ajastaminen vie helposti terän autenttisuudelta.

Entä jos kirjoittaisin blogiviikostani?

Illalla saatuani lapsen nukkumaan ajattelen ensin, että viimeistelisin aiemmin aloittamani postauksen. Yhtäkkiä keksinkin, että tekisin postauksen blogiviikostani. Se olisi itsellenikin kiinnostavaa luettavaa. Olisi oikeasti jännä nähdä, kuinka paljon viikostani käytän blogiini liittyviin asioihin. Tässä siis ollaan. 😊 Tällainen spontaani toiminta on oikeasti minulle aika tyypillistä, vaikkei se ehkä välttämättä sinne teille niin näykään. Nyt kello näyttää 22.40. En jaksa enää kirjoittaa mitään tai tehdä muutenkaan. Enää yksi päivä jäljellä töitä ja sitten alkaa kolmen viikon loma. Ah! Nyt suihkuun ja iltapalalle.

TORSTAI

The Unboxing Mum

Haen töiden jälkeen postista Nokian neulomon lähettämän kangaspaketin. Vaikka olen todella täpinöissäni, maltan odottaa paketin avaamista. Keksin nimittäin, että tekisin paketin avaamisesta sellaisen tubettajien suosiman Unboxaus-videon, jonka julkaisisin IG Storiesin puolella. Minusta on mukava jakaa asioita seuraajieni kanssa. Raivaan päivällisen kalasoppalautaset pois pöydältä ja piilotan enimmät sotkut kuvausalueelta. Kännykkä kuvausasemiin ja Action! Kymmenenvuotias poikani on innoissaan päästessään kuvaamaan unboxausvideotani. Itseäni koko juttu lähinnä naurattaa, mut kivaa on joka tapauksessa. Kuvaamme lyhyet videopätkät siitä, kun avaan kangaspaketin ja näen kankaat ekaa kertaa. Olen aidosti ilahtunut. Kankaat ovat tyylikkäitä ja laatu tuntuu hyvältä. Nappaan kangaskasasta myös kuvan Instan kuvapuolelle. Muutama kukka vielä parvekkeelta mukaan kuvaan ja bling, siellä on. 

Perjantai

Viimeistelen alkuviikosta aloittamani postauksen, joka saa otsikokseen ”Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?”. Julkaisen postauksen, mutta en viitsi jakaa sitä vielä missään, sillä juhannusaatto nyt tuskin on järin suosittua blogien lukuaikaa… Ompelukone kuiskuttelee nurkasta kutsuvasti. Haluaisin ommella tytöllemme käyttövaatetta. Esimerkiksi legginsseistä on huutava pula. Ideoin malleja ja mietin kankaita. Sitten lähdemmekin jo juhannuksen viettoon.

Kun äidillä on omaa aikaa, ei sitä todellakaan käytetä ruoanlaittoon!

LAUANTAI - PIPON LÖYSÄYSPÄIVÄ

Herään lauantaihin virkeänä, mutta aavistuksen äreänä. Huomaan, että pipo alkaa kiristämään päätä. Tunnen oireet. Olen ollut lähiaikoina niin vähän täysin itsekseni, että pää sanoo pian poks. Ja haluaisin ommella ennen kuin lähdemme kesälomareissuillemme. Mies lupautuu lapsenvahdiksi. Luojan kiitos, koska tuosta edellä mainitusta tilasta ei seuraa hyvää. Kireä äiti = kireä perhetunnelma.

Polkaisen koneen käyntiin ja sit mentiin! Huristelen tytöllemme kahdet legginssit sekä yläosan Leena Rengon suloisesta kuosista, jonka nimeä en muista. Sekä legginsseistä että yläosasta tulee mielestäni oikein kivat. Innostuksen puuskassa surautan vielä kolmannetkin legginssit. – Ihanan aivotonta ompelemista. Helppoa, mutta niin tarpeellista! Pitkin ompelupäivääni huomaan raportoivani tekemisiäni Insta Storiesin puolelle. – Lyhyitä videoita ja yksittäisiä kuvia syntyy useita. Jossain kohtaa päivää jaan myös edellispäivänä julkaisemaani käsityö-överit-postausta muutamassa Facebookin käsityöaiheisessa ryhmässä. Päivän päätteeksi minulla on hyvä mieli. Ja mikä parasta neiti kuningatar nyökkää hyväksyvästi ompeluksilleni. 😉

Sunnuntai

Lähdemme perheemme kanssa viettämään sunnuntai-iltapäivää Helsingin keskustaan vailla sen kummempia suunnitelmia. Aurinko paistaa. Poikkeamme pizzalle. Olen pukenut tytöllemme päälle edellispäivänä ompelemani vaatteet. Taustalla on vieno ajatus siitä, josko saisin kuvattua ne jossain kohtaa päivää. Minulla on jonkinlainen ajatushahmo unelmataustasta: vähän raffimmasta, graffitihenkisestä, mutta kuitenkin samaa sävymaailmaa vaatteiden kanssa. En ota asiasta kuitenkaan paineita. Otan kuvat, mikäli sopiva tilaisuus sattuu kohdalle. Narinkkatorille saapuessamme huomaan torin laidalla harmaan, verkkomaiset seinäkkeet, joihin kirjoitettu jotain graffitityylillä. – Täydellistä! Nappaan muutamat kuvat. Kunnes sessio päättyy lokkidraamaan, jossa aukion lokit ryöstävät poikamme kädestä jäätelön. Siirrymme jätskeinemme pois aukiolta. Kampin kauppakeskuksen ja Tennispalatsin välissä napsin vielä muutamat kuvat tytöstämme. 

Kotiin päästyämme käsittelen kuvat ja muokkaan oikean kokoisiksi. Kesäaikaan kuvankäsittelyä tarvitaan kyllä minimalistisen vähän, kun valoa on riittävästi ja kaikki näyttää värikkäältä ja ihanan raikkaalta. Jaan postaukseen tulevista kuvista yhden kollaasin Facebookin ompeluryhmässä. Sekä legginssit että yläosa saavat kyselyitä kaavoista ja tekotavoista. Olin jo aiemmin ajatellut, että tekisin niistä ohjeet blogiini. Kyselyt vahvistavat ajatuksen. Lasten käytyä nukkumaan ompelen vielä itselleni vesiputouskaula-aukkoisen paidan Noshin Kuiske-nimisestä kankaasta. En yleensä käytä itselläni niin hempeän sävyisiä kuoseja, mutta jostain syystä huomasin tilanneeni Noshilta kasan haaleaa roosaa.

Maanantai

Aamupäivästä kasaan postauksen, jossa pääosaa näyttelevät tytön legginssit ja takaa pidempi tunika. Kasaan ohjeet ja piirrän kaavan kuosittelukuvan. Onneksi mies on kotona. Postauksen tekeminen pätkissäkin vie jonkin verran aikaa, kun siihen sisältyy ohjeiden tekemistä.

Illalla meille tulee yllätysvieraita. – Siskoni ja yhteinen ystävämme pölähtävät keskelle ompelusekamelskaani. No, onneksi ovat hyvin tuttuja ihmisiä. Syödään yhdessä ja höpötellään. Spontaanit vierailut ovat ihan parasta!

Kuopuksen käytyä nukkumaan ompelen itselleni vielä hameen Noshin Pippuri-collegesta. Huomaan päässeeni pitkästä aikaa kunnon ompelu-flowhun. Hameeseen minulla ei ole minkäänlaista kaavaa. Malli on kuitenkin niin simppeli, että lopputulos on silti varsin onnistunut ja taatusti tulee käytettyä paljon. 10-vuotias poikamme kaipaa selvästi seuraani. Tulee viereeni istumaan. Ompelen ja jutellaan samalla niitä näitä. Tai poikani selostaa erilaisten laitteiden teknisiä toiminnallisuuksia, uusimpien kännykkämallien hintoja sun muita ja minä kuuntelen ja yritän ymmärtää… 

Hame valmistuu. Sammutan ompelukoneen ja pakkailen vielä vähän vaatteita seuraavan päivän matkaa varten. Lähden lastemme kanssa vanhempieni mökille Keski-Suomeen lomailemaan. Blogini ja Insta-tilini hiljenevät ainakin muutamaksi päiväksi.

Tällaiselta blogiviikkoni kulisseissa siis näyttää. Ihan jokainen viikko ei ole ihan näin täynnä bloggausta, mutta kyllä se kieltämättä paljon vie aikaa. – Lähes sivutoimisen työn verran. Moni osa siitä on kuitenkin minulle jotenkin jo niin rutinoitunutta, että suoriudun monesta vaiheesta hyvin nopeasti. Silti, ehkä vähän vähempikin välillä riittäisi. Minulla on nimittäin taipumusta uppoutua tekemisiini niin, että kadotan ajantajun. Tosin isoin osa tekemisistäni ajoittuu lastemme nukkumaanmenoaikaan tai muuten vain siten, ettei se häiritse kovin isosti perheemme muuta elämää. Aina aika ajoin poikamme kyllä muistuttaa, että äiti, onko sun pakko ottaa aina niitä kuvia... Niinpä. No, ehkä ei ihan aina tarttisi.

Henkisesti käsityöt ja bloggaus ovat minulle kuitenkin se oikea elämäni. Siksi minulle on tärkeää, että se merkittävin asia kulkee mukana arjessani. Se tärkein muistuttaa olemassa olostaan lounastauoilla, työmatkoilla tai lasten Pikku Kakkoshetken aikana. Leipätyöni on kiva, mutta tätä kaikkea edessäni ja edessäsi näkyvää minä hengitän. 

Ja lopuksi haaste: haastan ihan avoimesti kaikki bloggarit genrestä riippumatta tekemään myös postauksen oman blogin tekemisestä. Eli blogiviikostasi tai -kuukaudestasi - mikä nyt ikinä onkaan syklisi. Olisi mielenkiintoista lukea, miten bloggaus limittyy arkeesi. Erikseen haastan mukaan Mehukekkereiden Veeran, Ihan oikea blogin Johannan, Hääräämön Lauran, The Little Village -blogin Satu-Johannan ja Punatukka ja kaksi karhua -blogin Hannan.

Kiitokset kaikille haasteeseen tähän mennessä osallistuneille!

Tästä pääset lukemaan, miltä muiden bloggarien viikot näyttivät.

Punatukka ja kaksi karhua
Kangaskorjaamolla
Craft CandidateLumisiivet
Maaritse