Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?

Legginssien saumat ehtii hyvin surauttamaan ruoanlaiton ohessa. Lasten käytyä nukkumaan istahdan jälleen ompelukoneen ääreen tai sohvan kulmaan kirjonta- tai virkkaustyö seuranani. Käsityö tulee valmiiksi.  – Tulipas kivat, mut mitäs seuraavaksi? Suunnittelukela pyörähtää käyntiin. 

Pitäisi käydä nukkumaan, mutta kelan vauhti ei hidastu. Pyörin vuoteessani. Idea toisensa perään pulpahtaa esiin. Juuri, kun kuvittelen nähneeni kaiken, seuraava, entistäkin huikeampi idea kurkistaa edellisen takaa. ”Uuu, wauuu…” Sisäinen 3d-leffani rullaa nauhana eteenpäin. Käsityöhurmos on ottanut minut valtaansa. Jälleen kerran.

Käsityöhurmos on kuin yksityinen, merenalainen matkani. Näen, kuinka pinnan yläpuolellakin kuhisee. Puuhaavat kaikenmoista – autuaan tietämättöminä siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Siellä nimittäin velloo ja myrskyää. Sukeltelen tovin. Kiertelen, kerään mukaani sitä sun tätä. Yhdistelen, muokkaan uudestaan. Siirryn tarkastelemaan etäämmäksi. Kyllä, tässä se on! Tyytyväisenä pulpahdan pintaan ideakuplassani. 

”Joo, tullaan… ai, mitä sanoit… ei kun kyllä mä kuuntelen…” Näen, kuinka suustani pulpahtelee sanoja, joiden tarkoitus on kiinnittää minut ympäröivään arkeeni. Heikolla menestyksellä. Todellisuudessa olen jossain aivan muualla. – Oikean ja nurjan silmukan välimaastossa tai napinläven mittaisella pysähdyspaikalla. 

Koko ympäröivä maailmani on muuttunut ideoiden sammioksi: joka ikinen kangasta muistuttava suikale näyttäytyy mielessäni uuden vaatteen osana ja puurolautaselle laikuiksi sulanut voi kangaskuosina.

Aamulla herättyäni muistan heti uuden käsityöideani. Sammutettuani kännykästä herätyksen huomaan jo surffaavani kangas- tai lankakaupan sivuille… Kuulostaako tutulta?

Muistan elävästi, kuinka intoa täynnä esittelin puolisolleni judopuvusta työn alla olevaa tyynyäni. Piirtelin ruudullista, kudottua pintaa esiin kangastusseilla. ”Hei, kato, eiks ookkin tosi hauska idea!” Johon mieheni: ”Oookei. Siis sähän voisit vaikka järjestellä kiviä uuteen järjestykseen. Että hei, kato nää voi laittaa näin päin tai sitten näin… Toihan on ihan loputonta.” Vaikka kommentti lausuttiin lempeän huumorin sävyttämänä, siinä piili kuitenkin totuuden siemen.

Jumituitko käsityöluuppiin?

Ainakin itselläni ideoiden meri on pohjaton. Siellä se velloo tasaisena äärettömyytenä jossain taka-alalla, kunnes hyökyaalto tempaisee mukaansa ja sit mentiin taas. Idea toisensa jälkeen pulpahtaa mieleen ja tekemisen vimma on totaalista. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi huomaan suunnittelevani seuraavaa käsityö- tai DIY-projektia. 

Käsityöhurmos on pökerryttävän ihana tila. Pitkään jatkuessaan, jos totta puhutaan, se on kuitenkin jopa aavistuksen uuvuttava. Käsityöt tarjoavat ihanan vastapainon arjen aherrukselle, mutta tunnistan kuitenkin ilmiön, jossa harrastaminen menee aavistuksen överiksi. Työelämästä tuttu suoritusmentaliteetti valuu harrasmaailmaan tai into lajia kohtaan vyöryy ylitse ihan kaiken. 

Lukuisat kerrat olen havahtunut siihen, että en saa enää rauhaa ideoinneiltani ja uuden luomiseltani. Muiden käsityöharrastajien kanssa keskusteltuani, olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa. Olen kuullut kommentteja siitä, kuinka lomalla täytyy lähteä matkalle, jotta ei tulisi koko ajan miettineeksi vain käsitöitä. 😉

Anteeksi, etten ole tehnyt käsitöitä...

Tähän aavistuksen pakonomaiseen käsityöorientoitumiseen liittyy myös se piirre, että mikäli into harrastusta kohtaan jostain syystä laantuu tilapäisesti, seuraa suorastaan järisyttävä morkkis. Itse en tosin sellaista koe, mutta olen todistanut sitä lukuisat kerrat. Siitä ripittäydytään noloina harrasteryhmissä; kysellään vinkkejä käsityöjumitusten poistoon. 

Facebookin harrasteryhmiin kuuluminen tuo usein hirmuisesti ideoita ja intoa, mutta niiden kääntöpuoli on se, että kokonaiskuva hämärtyy. Syntyy illuusio siitä, että kaikki tekevät aivan koko ajan käsitöitä. Se ei kuitenkaan taatusti pidä paikkansa kuin osan kohdalla. 

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jollei laji juuri nyt maistu, niin onhan sitä lupa tehdä välillä tai vaikka lopullisestikin jotain aivan muuta. Joskus tuntuu, että nämä ovat sanat ovat lähes tabu, jota ei oikein uskaltaisi lausua ääneen muiden käsityöihmisten läsnä ollessa…  Välillä voi kuitenkin tehdä ihan hyvää hypätä johonkin aivan toiseen kontekstiin. Olla tekemättä mitään ja puuhata jotain sellaista, mihin harvemmin on aikaa käsitöiltä. 

Otetaan rennosti!

Tänäkin kesänä lukuisat ja lukuisat käsityöharrastajat odottavat lomaansa kuin kuuta nousevaa. – Viimeinkin aikaa käsitöille! Meitä käsityöharrastajia eivät tummanpuhuvat kelitkään niin haittaa: hyvä veruke vain jäädä kotiin kässäilemään. 

Otetaan siis ilo irti tekemisestä, mutta eihän vedetä övereitä rasittavuuteen tai koko muun elämän jyräävyyteen saakka ja jolleivat käsityöt juuri tänä kesänä maistu, niin, hei, ei sekään haittaa! Käydään sit vaikka lenkillä, leivotaan, ihmetellään vihreää luontoa, retkeillään tai tavataan kavereita. Mitä todennäköisemmin into käsitöihin kuitenkin palaa ennemmin tai myöhemmin. Otetaan siis rennosti ja kässäillään samalla mentaliteetilla! Käsityöt eivät kuitenkaan ole aivan koko elämä. - Vaikka kuitenkin melkein… 

P.S. Oletko jo lukenut suositun postaukseni "Seitsemän käsityöpersoonaa - tunnistatko itsesi"?

Ihanaa kesälomaa kaikille lomaileville ja muillekin! Blogini ei jää kesäksi tauolle, mutta aion tehdä sitä nyt aivan fiiliksen ja muiden aikataulujen ehdoilla. Eli saattaa pukkaa paljonkin postauksia tai sitten vähän harvemmin. - Kauhean täsmällisesti ilmaistu... ;)