KÄSSÄTARVIKEHAMSTERISTA KOHTUULLISEKSI – MISSION IMPOSSIBLE?

Muistuttaako kotisi käsityötarvikekauppaa? Laatikot ja kaapit pursuilevat lankoja ja vuosikertakuoseja, joita olet jemmannut kuningasideaa odotellen. Vartioit tarvikkeistoasi kuin Klonkku konsaan. My Precious…

Tiedän, että käsityöharrastajista osalle käsityötarvikkeiden hankkiminen on vähintään yhtä iso osa harrastamista kuin varsinainen tekeminen. Olen itsekin ollut melkoinen hamsteri. Vaikka silmitön shoppailu ei ole kuulunut koskaan harrastuksiini, havahduin pari vuotta sitten siihen, että materiaaleja oli kertynyt kasapäin kuin varkain.

Erityisesti kierrätysompeluinnostukseni sai materiaalivarantoni pullistelemaan yli äyräiden. Pienen kotimme vähäisissä säilytystiloissa tulivat rajat vastaan, kun kirppareilta haalitut, tutuilta saadut ja itseltäni käyttämättömiksi jääneet vaatteet täyttivät kaiken ylimääräisen tilan. Hamstrasin ja säästin lähes kaiken, kunnes tunsin nääntyväni materiaalikuormani alle.

Vaikka arvostan kierrätystekemistä edelleen, huomasin lopulta ahdistuvani myös siitä ajatuksesta, että kaikki mahdollinen pitäisi säästää ja kaikesta käytetystä pitäisi saada aikaan jotain uutta. Vanhasta uutta -mentaliteetillakin voi kulkea helposti ympyrän: lopputuloksena syntyy jotain, mille ei ehkä sitten todellisuudessa olekaan tilaa tai käyttäjää. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä tavoite siinäkin lajissa.

Toissakeväänä käsityönäyttämölleni asteli Mari Kondo määrätietoisine askelineen. Konmaritin valtavan määrän käsityötarvikkeita ja kankaita. – Kaikkia sellaisia, jotka olivat lojuneet kaappien pohjasedimenttinä vuosikaudet sillä ajatuksella, että ehkä jonain päivänä…

Pikkuhiljaa tästä materiaalihamstraajasta on sukeutunut kohtuuhankkija. Miten se tapahtui? Tässäpä tarinani ja vinkit kässätarvikehankintojen kohtuullistamiseen.

Ihan Zeninä kangaskaupassa

Valehtelisin, jos väittäisin kotimme olevan tänä päivänä Konmarin katseen kestävä. Ei se ole. Meillä on usein todella sotkuista – siivoaminen ei vain kerta kaikkiaan ole elämäni ykkösprioriteetti ja lisäksi olen itse luontaisesti niin lahjakas sotkija, että sen ominaisuuden voisi melkeinpä lisätä CV:ni osaksi. Käsityötarvikkeiden osalta olen kuitenkin onnistunut pysymään ruodussani melko hyvin niin järjestyksen kuin hankintojen osalta. Iloa tuottamattomia materiaaleja minulla ei juurikaan ole ja niitä iloa tuottaviakaan ei siinä määrin, ettei niitä ehtisi muokkaamaan käytettäviksi vielä tämän elämän aikana (kiirettä saa pitää kuitenkin… 😉 ).

Jotain kehityksestäni kertoo sekin, että vielä joitakin vuosia sitten Virossa lomaillessamme koin paikallisissa kangaskaupoissa ekstaattisen hurmostilan ja sen sumentamana luottokortin rajojen totaalisen hämärtymisen. Tänä kesänä Tartossa lomaillessamme muistin toki paikallisten kangaskauppojen huikeat heinäkuun alet. Siitäkin huolimatta poikkesin kangaskauppaan vasta viimeisenä lomapäivänä. En tärissyt hyllyjen edessä, enkä poukkoillut sinne tänne kangas- ja tarvikepaljouden adrenaliinipiikittämänä. Takaraivossani tykytti koko shoppailuni ajan tietoisuus siitä, että minulla on kotona jo ihan riittävästi ompelemattomia kankaita.

Mä olin siis niin Zen siellä kangaspaljouden keskellä! Vain muutama tarkoin harkittu kangaspalanen lähti mukaani ja kassakoneen näytössä vilkkui 50 €. Ou jes! Olin niin ylpeä itsestäni, että kaupasta ulos astuessani vision pääni yläpuolelle kuorma-auton lavallisen leijuvaa glitteriä ja paperisilppua. Yes – I Did it!

Mutta miten minä sen tein? Välillä ote lipsuu minullakin, mutta kutakuinkin näin se menee. Tässä siis teidänkin hyödynnettäviksi kuusi vinkkiä kohti kohtuullisempia materiaalihankintoja.

1. Tarve edellä

Tiedäthän, mitä tapahtuu, kun menet nälkäisenä ja vailla ostoslistaa ruokakauppaan. Sama efekti toistuu helposti myös käsityötarvikekaupassa, jollei sinulla ole minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa. Toisinaan fiilishengailu voi tuottaa hyviäkin löytöjä tai vähintään ideoita. Erittäin helposti kuitenkin myös niitä nälkäisen kässäshoppailijan random-ostoksia. Jollet ole listannut ennakkoon tarpeitasi, niitä kyllä syntyy lennossakin – ja usein sellaisia, joiden olemassaolosta et tiennytkään. ”Ei, hitsi, kyllä jokaisen naisen peruspuvustoon kuuluu ehdottomasti tyllihamesarja kaikissa sateenkaaren väreissä” tai ”Oi, kun ihania paljetein koristeltuja lycria. – Entäpä jos tänä syksynä aloittaisinkin taitoluistelun harrastamisen. Kolmois-sluts ja mitä niitä nyt oli. Ikä on vaan numero, eiks niin.”

Mikäli tunnistat itsesi edeltä, vältä spontaaneja ostosreissuja. Suomeksi: älä edes avaa kässätarvikeliikkeen ovea tai nettikaupan etusivua, jollei siihen ole aidosti tarvetta. Ennen käsityötarvikeliikkeeseen astumistasi tai verkkokauppaan surffaamista tee itsellesi edes jonkinlainen ennakkosuunnitelma. Mieti, mille vaatteelle tai asusteelle sinulla on oikeasti tarvetta ja etsi materiaalit tarpeeseen. Mikäli olet kovan luokan himoshoppailija, niin tee itsellesi myös estolista. Jos kotonasi on viiden metrin pino kuosillisia trikoita, niin kirjoita estolistallesi yksinkertaisesti: ”kuosilliset trikoot”. Äläkä edes yritä väittää itsellesi, että mut, kun mulla ei ole juuri tuota kyseistä kuosia.

2. Suhteuta käytettävissäsi olevaan aikaan

Jos olet kotiäiti, jonka lapset pääsevät säännöllisesti hoitoon esimerkiksi isovanhemmilleen, niin sinulla on mitä todennäköisemmin oikeasti aikaa käsityöharrastamiselle. Mikäli taas olet työssä käyvä viiden lapsen äiti, niin mieti hetki. Materiaalivarantojen pitäisi olla edes jotakuinkin realistisessa suhteessa käsitöihin käytettävissä olevaan aikaasi. Jos kangas- ja lankakasasi näyttävät siltä, ettei niitä saa muokattua käyttökelpoiseen muotoon tämän elämän aikana, niin tuumaa hetki ennen kuin klikkaat ”maksa”. Tuonpuoleiseen, kun ei tietääkseni voi viedä mukanaan kankaita ja lankoja. Vai voikohan…?


3. Haamushoppaile himo pois

Pahimpaan herkkuhimoon voit hyödyntää haamushoppailuvinkkiäni. Ainakin itselläni se on toiminut. Näin se menee: lataa nettikaupan ostoskoriin kankaat tai langat ja fiilistele niitä hetki. – Eikös tunnukin melkein kuin olisit jo ostanut ne! Pure kuitenkin hammasta ja kieltäydy painamasta "maksa"-nappia. Odota muutama päivä ja halutessasi palaa vielä verkkokauppaan katsastamaan ostoskorin sisältö. Tarvitsetko niitä ihan oikeasti juuri nyt? Toisinaan fiilispuolesi saattaa vielä vaimeasti huutaa, että tietenkin. Hyvin usein järki on kuitenkin jo tuohon mennessä ehtinyt tekemään tehtävänsä - ja tadaa, ostamisen pakko on väistynyt!

4. Älä uhohda kokonaiskuvaa

”Uusi kuosi – uusi mahdollisuus! Aww…. Siis tätä on a-i-v-a-n pakko saada!” Kuulostaako tutulta? Uusi kuosi tai lempiväreistäsi poikkeava värisävy voi olla toki olla alku uudelle tyylille ja inspiraatiolle. Liian usein toistuva ennakkoluulottomuus tulee kuitenkin helposti kalliiksi, kun kaapissa ei olekaan mitään, minkä kanssa uusi kuosi olisi yhdisteltävissä. Mieti siis taas hetki ennen kuin ostat: onko sinulla kaapissasi mitään, minkä kanssa kuosi tai väri sopii yksiin vai joudutko tämän hankinnan myötä hankkimaan liudan jotain muutakin?

5. Muista laatu

Jotta materiaalihankinnoistasi olisi mahdollisimman pitkä ilo, kannattaa käyttää hetki myös materiaalin laadun tutkimiseen. Joustavien materiaalien palautuvuuteen, neulosten potentiaaliseen nyppyyntyvyyteen jne. Tutki tarkkaan tuoteselosteet. Mitä ja kuinka paljon. Pääsääntöinen laadun ja pitkäikäisyyden tae on luonnon materiaalit. Suosi siis niitä ja vältä tekokuituja. Keinokuitujen ikää lyhentävät mm. taipumus nyppyyntyä, varastoida hienhajua jne. Ostaessasi laadukkaan materiaalin, et joudu ostamaan uutta ainakaan sen vuoksi, että tekemäsi vaatteen tai asusteen materiaali olisi tullut liian nopeasti tiensä päähän .

6. Käytä sama materiaali useaan kertaan

Kyllästyttääkö nykyinen garderobisi? Kasvoiko lapsi ulos vaatteistaan? Ennen kuin riennät kuin luvan saaneena kangasostoksille, katsasta kaappisi uudemman kerran. Jos olet hankkinut laadukkaita materiaaleja, ne kestävät toisenkin kierroksen. Muokkaa, tuunaa, lyhennä, pidennä, ompele hameesta paita tai housuista hame. Pilko lasten vaatteet osiksi ja ompele vaikka tilkkulegginssit. Kivoille materiaaleille suo mielellään uusintakierroksen.

Summa summarum

Ruokakulttuurin trendien aallonharjoilla keikkuvat ovat kitkeneet lautasiltaan viljat ja sokerin. Laadukas ravinto on mahdollisimman luonnonmukaista ja sellaista, että kehomme pystyy hyödyntämään sen mahdollisimman tehokkaasti ilman, että meihin varastoituu liikaa ylimääräistä. Käsityöharrastajien vastaava veto voisi olla siirtymä fiilisostamisesta enemmän tarvepohjaiseen ja keinomateriaalien suosimisesta luonnonmukaisiin ja kestävämpiin.

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, etteikö käsityötarvikkeiden ostamisesta saisi myös hurmioitua. Totta kai saa! Käsityötarvikkeiden hankkiminen on ihanaa. Mutta: liian usein, liian paljon - ruokapöydässäkin siitä tulee pidemmän päälle huono olo. Kohtuullisuus. Siinäpä se. Taikasana.

Jokainen toki harrastaa ja hankkii omalla tavallaan, mutta jos yhtään mietit ekologisuutta tai podet huonoa omaatuntoa materiaaliövereistäsi ja palkastasi menee leijonan osa kankaisiin ja lankoihin, niin ehkä edellä mainituista vinkeistä saattaa olla apua. 🙂

No, mitenkäs on: ryöstäytyykö sulla homma käsistä kässämatskujen kohdalla vai säilyykö kohtuus? 

Jos tykkäsit tästä postauksesta, saatat pitää myös näistä:

Seitsemän käsityöpersoonaa - mikä persoona sinä olet? 
Hei, sinä - meillä on jotain yhteistä!
Materiaalinatsi muutti meille
Lasten vaatekaapilta kajahtaa - fiilistä vai järkitekosia