PARTYZILLA JÄRJESTI JUHLAT

Yhteistyössä: Somiana
Mekkokangas saatu Almandiinilta

Kaikki tietävät, mikä on Bridezilla. Vaan kuka tunnustaa tuntevansa omakohtaisesti hahmon nimeltään Partyzilla? Ei, se ei tarkoita bilehirmua, joka tanssii yöt läpeensä pöydillä, vaan jotain huomattavasti pelottavampaa. 

Partyzillaa tai suomeksi juhlajärjestelyhirviötä voi verrata ysärileffa Cremlinsin päähahmoihin. Cremlinithän olivat mitä suloisempia otuksia – kunnes ne joutuivat tekemisiin veden kanssa. Juhlajärjestelyhirviökin on arjessa ihan kelpo tyyppi, mutta odotapas vain, kun sille lausutaan maagiset sanat: syntymäpäiväjuhlat, tupaantuliaiset tai kotipikkujoulut. Partyzillismiin johtavia syitä on yleensä tasan kaksi ja niillä on hyvin vahva syy-seuraussuhde: megaluokan suunnitelmat – miniluokan aikataulu.

VAIHE 1: NOUSUKIITO

 

Partyzillismin ensimmäinen vaihe on periaatteessa vielä ihan mukava ja positiivissävytteinen. Sitä leimaa pitelemätön innostus. Wuuhuu: vähän ideasurffailua Pinterestissä ja sen sellaista. Idealistat rakentuvat leppoisasti muiden hommien lomassa.

VAIHE 2: ILMAKUOPPIA

Juhlia edeltävä päivä on vielä sitokyvyn rajoissa. Ilmassa on pientä kireyttä, mutta tunnelmaa leimaa eniten aavistuksen epärealistinen huolettomuus. Illan hämärtyessä realismi iskee vasten kasvoja. Tätä vaihetta leimaa tasaisen lennon ja ilmakuoppien tasainen vuorottelu: kyllä tää tästä, ehkä tää tästä, ei kun ei tästä tuu yhtään mitään, mä en kertakaikkiaan ehdi! Mitä lähemmäksi H-hetkeä tullaan, sitä kireämmäksi juhlajärjejän olemus muuttuu. Ei epäilystäkään: Partyzilla nostaa pontevasti päätään takavasemmalta: kasvojen lihaksisto alkaa kiristyä ja katseeseen tulee pelottava pistävyys.

VAIHE 3: SYÖKSY, OIKAISU, SYÖKSYYYYYYY.....

Juhlia edeltävinä tunteina tilanne on katastrofaalinen. Ilmapiiri on niin kireä, että sitä voisi näppäillä kuin soitinta. – Tappajahain tunnusmusiikki istuisikin tilanteeseen täydellisesti. Lapset ja lemmikkieläimet luikkivat karkuun sänkyjen alle ja puoliso menettää malttinsa Partyzillan vallatessa henkisesti kaiken käytettävissä olevan tilan. Partyzilla on saavuttanut maanisen kärttyisyyden huipentumansa. Häntä ei ehdottomasti saa häiritä, eikä varsinkaan lausua sanoja: ”Eikö nyt vähän vähempikin riittäisi”…. Tässä kohtaa järjestelyitä Partyzillan suusta ulos tulevat sanat ovat kuin ruoskaniskuja. Paetkoon ken voi!

Kuulostaako tutulta? Haluaisin niin kovasti sanoa, ettei edellä kuvailtu liity minuun mitenkään. En kuitenkaan valitettavasti voi. Otos on kuin suoraan viime viikonlopulta.

Nelivuotissynttärit Partyzillan tapaan

Viime viikonloppuna vietettiin tyttömme ensimmäisiä kaverisynttäreitä. Niissä ei oikeasti ollut juuri mitään ihmeellistä. Joinakin vuosina olen jo oppinut ottamaan aavistuksen rennommin, mutta tällä kertaa olin ollut kovassa flunssassa ja töissä on ollut stressiä, joten olin jo valmiiksi rasittunut.

Juhlia edeltänyt ilta sujui vielä melko mukavissa merkeissä. Ompelin tytölle kauniin synttärimekon Almandiinilta saamastani puuvillapellavasta. Ompelu sujui vaikeuksitta ja seuraavana aamuna tyttö palkitsi ompelusession vaivan kysymällä sovitushetkellä, että voisiko hän jättää mekon heti päällensä. The Queen Said Yes!

Muutama tunti ennen juhlien alkua olin kuitenkin tismalleen kuin alussa kuvailemani Partyzilla. Tiuskin ja kiukuttelin, marssin ympäriinsä äreänä kuin ärsytetty strutsi, manailin mystisesti kadonneita ilmapalloja (jotka kuitekin onneksi löytyivät), ärsyynnyin kodin pienuudesta ja epäjärjestyksestä. Partyzillismini huipentui hetkeen, jolloin ystävällisen avulias mieheni saapui kaupasta ja totesi ostaneensa pieniä, värikkäitä kertakäyttömukeja lasten popcorneja varten. Virhe! Iso virhe. Juhlien teemaväritys oli vaaleanpuna-mustavalkoinen! Siihen mitään värikkäitä mukeja todellakaan istuteta!

Tässä kohtaa koin jo miltei ruumiista irtautumiskokemuksen katsellessani silmät ymmyrkäisenä kuin ulkopuolinen omaa Partyzilla-olemustani, joka kimitti kireällä äänellä: ”Tänne ei nyt TODELLAKAAN laiteta mitään kirjavia kertakäyttömukeja, kun mulla on tarkka näkemys juhlien visuaalisesta ilmeestä!” Mies tuijotti minua epäuskoinen ilme kasvoillaan: ”Et voi olla tosissas. Nää on lasten synttärit, eikä mitkään sun juhlat!” Hups. Todellakin… Jälkikäteen kyllä nolotti ja pyysin anteeksi.

Partyzillismin ainoa hyvä puoli on se, että se haihtuu ilmaan sillä sekunnilla, kun vieraat astuvat sisään. Nautin aidosti vieraiden höösäämisestä, sosiaalisesta jutustelusta ja lasten kanssa höpöttelystä. Hirviöstä ei tuossa vaiheessa ole jäljellä enää häivähdystäkään.

Rakastan juhlien ideointia ja suunnittelua, mutta minulla on erittäin paha taipumus vetää itseni niiden järjestämisessä överitilaan. Olen järjestänyt lasten synttäreitä ties millä teemoilla. Suuritöisin oli sirkusaiheiset synttärit, jotka järjestin pojallemme kerhotilassamme. Rakensin kerhohuoneeseen pressuista sirkusteltan seinät kuvituksineen. Yhdessä seinistä oli aukko, josta pienillä lipukkeilla sai hakea popcorneja ja limua. Juhlan huipennus oli oikea taikuri. Vaikka stressi järjestelyiden suhteen oli todennäköisesti kova tuolloinkin, oli se silti vaivan arvoista. Poikani muistelee edelleen aika ajoin juuri tuota sirkusteemaista synttärijuhlaa tarjoilulipukkeineen päivineen.

Olen työni puolesta järjestänyt onnistuneesti lukuisia asiakastilaisuuksia, organisoinut messuille osallistumisia sun muita. Voisi kuvitella, että työkokemukseni ansiosta synttärijuhlien järjestäminen olisi piece of cake. Siitä vaan to-do-listaa pystyyn ja hommat aikajanalle. Vaan ei. Synttärijuhlien järjestäminen nollaa osaamiseni. Jotenkin en vain osaa kytkeä tehokasta ja organisointikykyistä työminääni päälle kotona, vaan minut valtaa se toinen puoleni, joka on pahimmillaan totaalisen kaoottinen ja idioottimaisen optimistinen käytettävissä olevan aikaikkunan koon suhteen.

SOMIANAA JA PAPERISILPPUSADETTA

Tässä kohtaa vedän henkeä ja kiitän itseäni edes vähäisestä kaukoviisaudesta. Blogiyhteistyönä saadut koristelut ja kattaustarpeet olivat pelastus! Somiana-nimisen juhlakaupan valikoimiin kuuluu kertakaikkisen ihastuttavia kattausjuttuja ja koristeita. Niiden avulla juhlailme syntyi tuosta vain. Luojan kiitos! Mitä siitä olisikaan seurannut, jos olisin agitoinut itseni vielä koristeaskartelijaksi tässä yhtälössä….

Sen verran olen jo oppinut kuitenkin, että ihan kaikkea ei ole pakko tehdä itse. Etenkään, jollei siihen ole oikeasti aikaa. Omatekoinen juhlamekko ja tarjoilut. - Niissäkin oli riittävät ainekset Partyzillan herättämiseen.

Postauksen kuvissa näkyvät vaaleanpunavalkoiset kertakäyttöastiat, söpöt servietit, puiset lusikat, mustavalkoiset pillit sekä ilmapallot ja paperikoristeet ovat kaikkia juhlakauppa Somianalta. Kattauksen kruunasi pussillinen värimaailmaan täydellisesti istuvia konfetteja. – Illalla, vieraiden jo lähdettyä, istuskelin vielä siskoni kanssa keittiön pöydän ääressä rupatellen. En voinut vastustaa kiusausta, vaan heitin konfetit ilmaan ja annoin niiden sataa päälleni. Täytyyhän sitä ihmisen edes kerran elämässään kokea, miltä tuntuisi olla kuuluisuus parrasvaloissa ja paperisilppusateessa. 😉

OHJE POPCORNI-VAAHTOKARKKIKAKKUUN

Päätin, etten tee synttäreille perinteistä kakkua, koska 3-4-vuotiaat lapset eivät juurikaan kakkua syö. Jostain mieleeni pälkähti ajatus popcornikakusta. Mietin, mitä yhdistäisin popcorneihin. Pienellä googlailulla vastaan tuli useampikin popcorni-vaahtokarkkikakun resepti. Vilkaisin muutamaa ohjetta, mutta päätin lopulta kehitellä niiden pohjalta omani. Popcorni-kakku on todella hyvää: koostumus on jännittävä (aavistuksen elastinen, sanoisin), mutta maku loistava. Täydellinen suolaisen ja makean liitto!

Näitä tarvitset:

• Popcornin jyviä
• n. 200 g vaahtokarkkeja
• Muutama kourallinen ranskanpastilleja tai jotain vastaavan tyyppisiä
• Suklaalevy
• Voita tai margariinia
• Suolaa
  

Lisäksi tarvitset:

• Kakkuvuo’an. Mieluiten kuivakakkuvuoka.
• Tuorekelmua

Valmisteleva työt:

• Mikäli käytät valmiiksi pieniä vaahtokarkkeja, voit jättää tämän vaiheen väliin. Mikäli käytät isoja, voit leikellä ne pienemmiksi sulamisen nopeuttamiseksi.
• Murskaa ranskanpastillit melko pieniksi.
• Vuoraa kakkuvuoka kauttaaltaan tuorekelmulla.

Tee näin:

1.    Valmista popcorneja öljyssä noin 1,5-2 l. Suolaa normaalisti, mutta ei kuitenkaan kovin suolaisiksi.
2.    Mittaa isoon kattilaan n. 2,5 rkl voita tai margariinia ja sulata se.
3.    Kaada voin sekaan pieniksi leikellyt vaahtokarkit. Sekoita koko ajan, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet tasaiseksi massaksi ja sekoittuneet voihin.
4.    Kaada vaahtokarkki-voi-seoksen sekaan popcornit. Sekoita siten, että jokainen popcorni on saanut ylleen vaahtokarkkipeiton. Vaahtokarkkimassaa ei kuitenkaan tarvitse olla niin paljoa, että sitä jää yli tai astian pohjalle. Lisää siis popcorneja niin paljon, ettei massaa jää erikseen lillumaan kattilan pohjalle tai reunoille.
5.    Kaada lopuksi sekaan murskatut ranskanpastillit. Sekoita.
6.    Kaada koko seos kakkuvuokaan ja jätä jähmettymään. Jähmettymiselle kannattaa jättää aikaa ainakin 1-2 tuntia. Voit nopeuttaa jähmettymistä laittamalla vuoan jääkaappiin.
7.    Kun kakku on jähmettynyt, kippaa se ulos vuo’asta lautaselle.
8.    Sulata suklaa vesihauteessa ja koristele kakku suklaaraidoilla. Nautiskele!

Mitenkäs on: tunnistatko itsesi Partyzilla kuvauksesta vai osaatko ottaa rennosti juhlien järjestelijänä?