Onko elämää ilman elastaania? + Ompeluhaaste

Puuvillaa noin 85 prosenttia, elastaania loput. – Siinäpä kombinaatio, joka lienee tämän hetken käytetyin ompeluharrastajien parissa. Napakka materiaali, hyvä palautuvuus ja helppo ommeltava. Mitäpä muuta materiaalilta voisikaan toivoa…

Outi Les Pyy julkaisi viikonloppuna blogissaan tiukkasävyisen postauksen aiheesta elastaani. Outin postauksen pääset lukemaan täältä. Tässä kuitenkin tiivistetysti asian ydin: elastaanista tekee pahiksen se, että sitä ei pystytä kierrättämään uudeksi kuiduksi. Esimerkiksi puuvilla olisi luonnostaan kierrätettävissä, mutta, kun sekaan sotketaan elastaania, materiaalikombinaatio ei ole enää kierrätettävissä.

Outin postauksessa otettiin kantaa erityisesti elastaanin käytön räjähdysmäiseen kasvuun. Sen sijaan, että sitä käytettäisiin ainoastaan esimerkiksi alus- tai urheiluvaatteissa eli niissä käyttötarkoituksissa, joita varten se on aikanaan kehitettykin, on elastaania nykyisin ihan kaikenlaisissa kankaissa. Trikoo alkaa jo olemaan miltei synonyymi puuvillaelastaanille. Joustocollege on noussut erityisesti lapsille ompelevien keskuudessa yhdeksi suosikkimateriaaliksi trikoon rinnalle. Monissa takkien ja housujen tekemiseen tarkoitetuissa paksuissa puuvilloissakin on mukana elastaania.

Elastaanin epäekologisuus ei ole itselleni uusi tieto, mutta silti postaus herätti ja pisti miettimään. Jälleen kerran. Jäin pohtimaan asiaa nimenomaan käsityöharrastajan vinkkelistä: millaista elämä olisi ilman elastaania. Selviäisimmekö me siitä vai merkitsisikö se kenties jopa käsityöharrastuksen loppua?

Jotta en kirjoittaisi aiheesta ulkokohtaisesti, pölläytin vaatekaappiemme ovet auki ja katsoin, mitä kaikkea olen tehnyt itse. Jokaisen vaatekappaleen kohdalla kävin itseni kanssa keskustelun elastaanisilmälasit päässäni: minkä kohdalla voisin luopua elastaanista, minkä kohdalla tekisi tiukkaa? Ohessa selontekoni.

Käytän puuvillaelastaania erityisesti lasten vaatteissa. Viimeisen muutaman vuoden aikana olen alkanut ompelemaan niistä myös itselleni, pitkälti kangaskauppojen tarjonnan ohjaamana. 

Ompelen vaatteita perheessämme pääsääntöisesti 4-vuotiaalle tytöllemme sekä itselleni. Pian 11 vuotta täyttävälle pojallemme ompelen nykyisin harvemmin, koska vaatimustaso alkaa olemaan jo melko kova. Miehellä ompelen vain satunnaisesti.

Arviointiasteikko: voisinko ommella elastaanittomasti?

- = Ei

+ = Kyllä, ainakin osittain

++ = Kyllä, voisin tehdä kokonaan elastaanittomasti

LEGGINSSIT

Legginssejä ompelen ainoastaan tytöllemme. Itse en niitä käytä. Legginssit + paita/tunika on tyttömme arjen perusunivormu. Leggareita ei kuitenkaan ole ollut kautta aikojen. Vielä vajaa kymmenisen vuotta sitten lapset käyttivät arkivaatteinaan collegehousuja ja trikoopaitaa tai mekkoja ja sukkahousuja. Voisinko palata tähän? Haluaisinko palata tähän? Aargh… ahdistaa. En pidä collegehousuista tytöillä ja tyttömme myös viihtyy itse parhaiten legginsseissä.

Sukkahousut ja mekko olisivat yhdistelmänä ihan ok, mutta koska sukkahousuissa on joka tapauksessa elastaania, niin ovatko legginssit yhtään sen huonompi juttu? Legginssit kyllä kuluvat polvista, mutta hyvälaatuinen elastaanipuuvilla on kestänyt ainakin meillä käytössä ainakin vuoden päivät ja sen jälkeen vaate ei enää mahdukaan päälle. Vuoden käyttöajan jälkeen lumppuosastoa: polvista kuluneita legginssejä ei kukaan halua, eikä niitä pysty kierrättämään materiaalinakaan. Toisaalta tämä sama ongelma koskee myös helposti kuluvia sukkahousuja. Käytän itse eniten mekko-sukkahousut-yhdistelmää ja jos jotain seikkaa inhoan, niin sukkahousujen heikkoa kestävyyttä.

Elämää ilman elastaania?

Tätä mieltä: - 

Ei, legginssien kohdalla sitä ei ole. Legginssejä ei elastaanittomasta trikoosta tai collegesta voi tehdä. Uskon, että teen jatkossakin tytöllemme legginssejä, koska sukkahousutkaan eivät ymmärtääkseni ole yhtään sen ekologisempi vaihtoehto. En myöskään halua korvata legginssejä esimerkiksi collegehousuilla. Materiaalivalinnoissani pyrin laadukkuuteen, jotta vaatteen käyttöikä on mahdollisimman pitkä.

MEKOT, TUNIKAT JA HAMEET

Olen tehnyt tytöllemme useita joustamattomasta puuvillasta tai pellavasta ommeltuja mekkoja ja hameita. Esimerkiksi sortsimallinen hame ja flamingomekko ovat olleet tyttömme suuria suosikkeja. Olen kuitenkin tehnyt paljon mekkoja ja tunikoita myös elastaanipuuvilloista. Tyttömme yläosien osalta suosikkivaatemallini on A-linjainen mekko kasvuvararesoreilla. Tuon mallinen mekko muuntuu kasvun myötä tunikaksi. Mikäli materiaali on hyvälaatuinen, vaate kestää käytössä parhaimmillaan parikin vuotta. Meidän tytön vaatekaapista löytyy useitakin esimerkkejä näistä. Esimerkiksi Nappinjan Muurahaiskarhu on kestänyt käytössä käsittämättömän hyvin ja alkaa vasta nyt reilun kahden vuoden käytön jälkeen käymään pieneksi. Ehjä se on edelleenkin.

Ompelen itselleni kaikkein eniten mekkoja. Moni mekoistani on tehty puuvillasta, jossa on pikkuisen elastaania. Hameissa suosin itselläni kynämallia ja napakkaa istuvuutta. Hameet teenkin lähes poikkeuksetta joustamattomasta puuvillasta. Joustamattomat materiaalit ovat oikeasti huomattavan paljon vartaloystävällisempiä kuin joustavat, jotka eivät anna minkäänlaista armoa muhkuroille.

Elämää ilman elastaania?

Tätä mieltä: +

En koe mitenkään ongelmalliseksi tehdä tytöllemme mekkoja ja hameita elastaanittomista puuvilloista, trikoista ja collegekankaista. Omat kokemukseni elastaanitrikoon pitkästä käyttöiästä em. vaatemallilla kuitenkin puoltavat elastaanikankaiden käyttöä vaatteen pitkän käyttöiän vuoksi. Todennäköisesti pitäydyn näiden vaatteiden osalta sekakäyttäjänä, mutta pyrin jatkossa tekemään enenevässä määrin elastaanittomista kankaista.

Hameita aion jatkossakin tehdä itselleni elastaanittomista kankaista ja mekkojen osaltakin voin hyvin siirtyä ainakin osittain joustamattomiin. Tunikat voin tehdä itselleni vallan hyvin joustamattomasta materiaalista. Itse koen joustamattomat materiaalit tyylillisesti arvokkaamman oloisiksi kuin joustavat. Siksi suosin erityisesti työpukeutumisessa joustamattomia materiaaleja.

PAIDAT

Omat kokemukseni lasten päivittäin pestävistä vaatekappaleista ovat ainakin tähän mennessä puoltaneet puuvillaelastaanin käyttöä. Kaikkein parhaimmin säilyneet vaatteet ovat ainakin meillä olleet juuri niitä. Kotimaisten kangaskauppojen elastaanipuuvilloista iso osa on osoittautunut niin hyvälaatuisiksi, että ne kestävät lapsella lähes uudenveroisina niin pitkään kuin suinkin mahtuvat päälle. Tämän jälkeen ne ovat vielä kierrätettävissä eteenpäin muiden perheiden lapsille. 100 prosenttisesta puuvillasta lapsillemme ompelemani paidat ovat ikävä kyllä hyvin usein reikiintyneet alle vuodessa, osa jo muutamassa kuukaudessa.

Itselleni olen tehnyt paitoja sekä elastaanillisista että elastaanittomista kankaista. Itselleni ompelemani elastaanittomat paidat (mm. kuvassa näkyvä maissipaita) ovat kestäneet käytössä hyvin. Erityisesti työpukeutumisessa suosin elastaanittomia paitoja.

Elämää ilman elastaania?

Tätä mieltä: +

Paidat voisin hyvin tehdä jatkossa erityisesti itselleni laadukkaasta elastaanittomasta puuvillatrikoosta tai -collegesta tai täysin joustamattomista kankaista. Esimerkiksi pojalle ommeltavat löysähköt collegepaidat voin mainiosti tehdä ilman elastaanin häivääkään. Tällä hetkellä kauppojen kuositarjonta kuitenkin ohjaa elastaanitrikoiden ostamiseen. Tytöllemme tulen varmasti jatkossakin ompelemaan elastaanitrikoista ja joustocollegeista. Itseni kohdalla voin hyvin käyttää elastaanittomia kankaita. Eli tämänkin vaatekappaleen kohdalla pysynen sekakäyttäjänä.

HOUSUT

Perushousuja ompelen itse hyvin vähän ja harvoin. Pojallemme ompelin collegehousuja hänen ollessaan pienempi. Kävin läpi hänen vaatekaappiaan, josta löytyi osto-collegehousuja. Ikävä kyllä kaikkein pahimmin lökähtäneet collarit olivat 100-prosenttista puuvillaa. Tästä on kuitenkin mahdoton päätellä vielä mitään, sillä vika voi olla neuloksen laadussa. Kaikkein ryhdikkäimpinä pysyneet collegehousut olivat valitettavasti puuvillan ja polyesterin yhdistelmiä. Ei elastaania, mutta polyesteria.

Elastaani on itse asiassa housumateriaalina melko arvaamaton. Joustavuudessa ja palautuvuudessa on todella isoja eroja. Elastaanifarkkujen osalta oma mittani alkaa olemaan täysi. Elastaanifarkut kuluvat nopeasti, polvet pussittavat ja yleisolemus muuttuu melko nopeasti epäsiistiksi ja lököttäväksi.

Elämää ilman elastaania?
Itselleni voin hyvin ommella housuja elastaanittomista materiaaleista – siinä määrin, mitä nyt housuja ompelen. Pääsääntöisesti en käytä housuja, vaan pukeudun mekkoon ja sukkiksiin. Tyttömme housut ovat yhtä kuin legginssit. Pojallemme saatan joskus ommella collegehousuja. Olisikin mielenkiintoista ihan testata, kuinka hyvin elastaaniton college kestää pojan housuissa lökähtämättä.

Tätä mieltä: ++

PIPOT

Olen ommellut pipoja sekä itselleni että lapsillemme. Lähes kaikki pipomme on ommeltu elastaanitrikoosta. Pipoissa elastaani on mielestäni lähes välttämättömyys, koska lörpähtänyt pipo on käyttökelvoton. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku onnistunut ompelemaan ja kokemaan käytössä hyväksi 100-prosenttisen puuvillatrikoon? Esimerkiksi interlockin? 

Elämää ilman elastaania? Vaikea kuvitella. Kokeilen kyllä mielelläni, mikäli kuulen hyvistä käyttökokemuksista. 

Tätä mieltä: -

HUIVIT, LAUKUT JA PUSSUKAT

Olen ommellut itselleni paljon erilaisia laukkuja ja pussukoita. Jonkin verran myös huiveja. Tässä kohtaa elastaanille on helppo kääntää selkänsä täysin. Joustamaton materiaali vain toimii näissä asusteissa kaikkein parhaiten.

Elämää ilman elastaania?
Ehdottomasti kyllä

Tätä mieltä: ++

ELASTAANITON ELÄMÄ? – UTOPIAA JA MAHDOLLISTA?

Kun lukioikäisenä ompelin itselleni vaatteita, collegea ja trikoota oli jo saatavilla hyvinkin, mutta trikoo oli synonyymi 100-prosenttiselle puuvillalle. Aloittaessani vuosien tauon jälkeen uudestaan ompelun 10 vuotta sitten, alkoi kuviollisten trikoiden suuri nousukausi. Kuviovillityksen yhteydessä myös elastaani ujuttautui mukaan materiaaleihin. Pääosin lapsille ompelevat äidit arvostivat hyvin palautuvaa elastaanitrikoota. – Ei enää pesussa venähtäviä bodeja ja t-paitoja, vaan muotonsa pitäviä, napakoita vaatteita.

Omat ristiriitaiset mietteeni elastaania kohtaan liittyvät siihen, että elastaanin väitetään väsyvän käytössä. Oma kokemukseni on kuitenkin osoittanut, että todella iso osa elastaanipuuvilloista on kestänyt meillä lasten vaatteissa ihan äärettömän hyvin. Lasten vaatteet ovat hyvä mittari, koska niitä pestään äärettömän usein ja ne joutuvat huomattavan paljon kovemmalle kulutukselle kuin aikuisten vaatteet. Toisaalta poikamme kaapista löytyy myös 100-prosenttisesta puuvillasta valmistettuja T-paitoja, jotka ovat kestäneet moitteettomassa kunnossa yli vuoden päivät.

Uskon, että elastaania enemmän kyse on lopulta neuloksen laadusta ja paksuudesta. Ohut puuvillatrikoo reikiintyy, ryppyyntyy ja venähtääkin usein helposti. Tosin olen myös nähnyt esimerkkejä paksusta, venähtäneestä puuvillatrikoosta. Joku neuloksen napakkuusasia se varmastikin on, että mikä pysyy kuosissaan, mikä ei.

Vaikka pyrinkin omassa elämässäni ekologisuuteen ja eettisyyteen, en ole silti fanaattinen. Haen kultaista keskitietä, jota kulkemalla kuormitan omilla toimillani mahdollisimman vähän ja pystyn allekirjoittamaan valintani. Tekstiilituotantoon liittyy paljon asioita, joissa yhteen plussaan saattaakin yhtäkkiä kytkeytyä monta miinusta. Tuotantoketjut eivät vielä ole monessakaan kohtaa kauttaaltaan läpinäkyviä: jos suurin osa onkin eettisesti päivänvalon kestävää, saattaa tuotannon alkupäästä löytyä jotain aivan muuta.

Kierrätettävyys – pitkä käyttöikä. Tätä termiparia olen pyöritellyt mielessäni paljon. Toki ideaaleinta olisi, mikäli vaate täyttäisi molemmat kriteerit. Jos pitäisi valita jompikumpi, niin suoraan sanottuna en ole itse riittävän asiantunteva edes sanomaan, kumpi on parempi.

Eettiseen ja ekologiseen pukeutumiseen liittyvien termien listani kasvoi nyt siis ainakin ”semisti”. Olen seurannut ruokaan liittyen yhä kiihtyvää ton-ton-ton-trendiä. Toisinaan vähän hymähdellytkin, koska koen sen osittain melko vahvasti hyvinvointimaiden ilmiöksi. Ekologinen ja eettinen pukeutuminen kajahtaa helposti samalta, mutta mutta… Ei, se ei ole sama. Ruokaan liittyvät valinnat lähtevät pääsääntöisesti omasta navasta – vegaanius poislukien. Toki ihmisten hyvinvoinnin kautta ruokavalinnat vaikuttavat isompaankin kokonaisuuteen, mutta niihin liittyvien valintojen lähtökohtana on kuitenkin minä. Tekstiilituotantoon liittyvissä ajatuksissa näkökulmana on yleensä aina koko maailman ja kaikkien ihmisten hyvinvointi. – Siinä on vissi ero. Aion siis pysytellä valitsemallani tiellä.

Olisiko minusta sitten täysin elastaanittomaan elämään? Mikäli olisi aivan pakko, niin kyllä. Koska en kuitenkaan kykene täydelliseen ehdottomuuteen, aion pysytellä sekakäyttäjänä. Asiaa nyt perinpohjin pohdittuani, yllättävän monessakin kohtaa voisin korvata elastaanimateriaalin -tomalla versiolla. Kyse on monessa kohtaa vain tottumuksista. Sekä myös kangaskauppojen tämänhetkisistä valikoimista, jotka ohjaavat elastaaniversioiden ostamiseen. Se ei tokikaan ole heidän syynsä. Kangaskaupat reagoivat kysyntään. Elastaanittomia materiaaleja tulee taatusti myyntiin, mikäli niille on kysyntää.

Tämän selonteon jälkeen tulen kuitenkin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota tähän(kin) seikkaan ostaessani kankaita ja vaatteita. Mahdollisuuksien puitteissa aion varmasti hyödyntää elastaanittomia kankaita, mutta täysin en niitä ainakaan nyt näin heittämällä kykene hylkäämään.

Tiesitkö tämän?

• Puuvillatrikookin joustaa aina, ainakin jonkin verran. Joustavuudessa on kuitenkin isoja eroja.
• Interlock-neuloksinen trikoo joustaa, vaikkei siinä olisi tippaakaan elastaania.
• Mikäli kankaan kuosi sen mahdollistaa, niin leikkaamalla kankaan kulmittain, saat itsellesi vaatteen, joka antaa periksi. Oikeastaan jokainen kangas joustaa kulmittaissuunnassa. -  Kokeilepa vaikka, mikäli et tätä tiennyt.
  
  

 OSALLISTU ELASTAANITON OMPELU -HAASTEESEEN!

Outin postauksen innoittaman haluan nyt haastaa itseni ja teidät kaikki kokeilemaan elastaanitonta ompelua. Vaikka vain yhden vaatteen verran. Kokeilepa vaikka vain ihan mielenkiinnosta tehdä jokin vaatekappale elastaanittomasti. Ompeluaikaa on maaliskuun loppuun saakka ja toki mielellään siitäkin eteenpäin. Jaa kuvasi instagramissa tagilla #elastaanitonompelu. Tagia saa toki käyttää hamaan tulevaisuuteen saakka. – Inspiroidaan toinen toisiamme! Mikäli tämä haaste innostaa teitä, niin teen huhtikuun alussa koostepostauksen ompeluksistanne ja ompeluksistani.

Kaikki postauksen kuvissa esiintyvät vaatteet on ommeltu elastaanittomista kankaista.
Täältä pääset katsomaan niihin liittyvät alkuperäiset postaukset:

Nuppu Print Company ja Japani-henkinen mekko
Synttärimekko Almandiinin puuvillapellavasta
Parsakaalilla painettu kuosi ja tunikamekko tytölle
Selätä joustamattomien kankaiden ompelupelko
Maissilla painettu paita
Nahkatakin hihasta pikkulaukku

Millaisia ajatuksia elastaanittomuus sinussa herättää? Voisitko kuvitella ainakin vähentäväsi sen käyttöä? Millaisia käyttökokemuksia sinulla on elastaanittomista vrs. elastaaniset? Ja, hei, vinkkaa ihmeessä, mikäli sulla on käyttökokemusta laadukkaasta puuvillatrikoosta: mistä ostit?