Bermudaa, pompom-shortseja ja irvikissan hymyjä

Kun kesälomamatka varataan spontaanisti yhdeksän päivää ennen lähtöhetkeä, siinä nyt mitään vaatteita lähdetä enää ompelemaan. Yeah Right! – Koskaan ei ole liian myöhäistä ommella matkapuvustoa, on mottoni. Tai oikeastaan kuvittelin, ettei se enää edes olisi. Että olisin hieman jo tähän ikään mennessä aikuistunut ja tullut järkevämmäksi. Vaan ei. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä palata takaisin lähtöpisteeseen... Siinä nasta laudassa päästellessäni mietin, että vaikuttaapa jotenkin tutulta. Joskus taannoin julkaisin blogissani kieli poskella kirjoittamani postauksen otsikolla ”Seitsemän käsityöpersoonaa”. Ei epäilystäkään, totaaliharrastajan olemus oli ottanut minut valtaansa. Täysin. 

"Kulta, eikö sun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan?” 

”Joo, joo! Älä koko ajan hoputa! Lähtöönhän on vielä tunti aikaa. Mä vaan ihan nopeesti ompelen vielä tän yhden shortsipuvun. Ja joo: ei sanaakaan mistään kaupoista ja että saahan niitä vaatteita ostettua sieltä reissustakin. Ne EI oo itse tehtyjä! Miten mä sit ikinä kehtaan näyttää kellekään meidän lomamatkakuvia, kun lapsilla on niissä yllään jotain Marmaris-T-paitoja sun muita…” 

Kiirettä piti ja kaikki aamusta iltaan istuttiin koneen ääressä, vaikka olisi ehkä jo pitänyt keskittyä pakkaamiseen... Mutta hei, valmista tuli: sain tehtyä pojalleni mieluiset shortsit, tytölle yhden shortsipuvun ja erilliset shortsit ja itselleni mekon. Eli jokaiselle jotakin. 

Kaikki lasten vaatteet ompelin kivan hengittävästä puuvillasta. Tytön vaatteisiin minulla ei ollut minkäänlaisia kaavoja. Vähän otin mittoja valmisvaatteista, mutta muuten mallit ovat omaa käsialaani. Pojan shortsien kaava on Ottobresta. 

Olipa ihanaa ommella pitkästä aikaa myös esikoiselle, joka ei enää juuri omatekoisia vaatteita kelpuuta, kun kaiken pitää olla jotain merkkiä. Nämä shortsit ovat olleet kuitenkin tosi mieluisat ja olleet käytössä todella paljon.

Jossain ihmeellisessä mielenhäiriössäni olin visioinut ihastuttavat valokuvaussessiot hurmaavan Välimerellisissä maisemissa. What was I thinking... Mihinkäs ne lapset siitä muuttuisivat, oli ympäristö sitten millainen tahansa. 

Esikoisen shortsikuvauksia varten jouduin maanittelemaan pari päivää, kunnes hän lopulta suostui armeliaasti muutamaan nopeaan räpsyyn. Kuopuksella puolestaan oli joka ikinen hetki liian kuuma ja paikoillaan seisominen tuntui aivan ylivoimaiselta. Lisäksi reissussa ei tietenkään ollut silitysrautaa eli vaatteet näyttävät juuri siltä, miltä nyt reissuvaatteiden voi kuvitella näyttävän. Pahimmin suklaajäätelöön dipatun T-paidan sentään hyllytin kuvakavalkadista

Ja sitten se keskittymiskyky ja yhteistyöhalukkuuden suunnaton määrä... ”Otapa nyt joku oikein kiva ilme. Hymyile nätisti.” Poseerausinnokkuus konkretisoituu parhaiten ensimmäisessä kuvassa. 

Postauksen kankaat ovat esikoisen shortsikangasta lukuunottamatta kaappieni perukoilta löydettyjä. Sinipohjainen kukkakangas on ostettu joskus Eurokankaasta ja olen ommellut siitä itselleni yhden mekon. Kuopuksen shortsipuvun lintukankaan olen saanut ystävältäni. Esikoisen shortsikangas on Eurokankaasta. Nautin kyllä taas jokaisesta hetkestä joustamatonta kangasta ommellessani. - Niin taivaallista ja helppoa! :)

Olen oikeastaan aika tyytyväinen kaikkiin ompelemiini vaatteisiin. Kaikkein kivointa on tietenkin se, että vaatteet päätyvät oikeasti käyttöön. Kaikki shortsit ovat olleet käytössä lähes päivittäin. Erityisesti pidän lintukankaisesta shortsipuvusta. Siitä tuli mielestäni tosi kiva. Yläosassa on pääntiellä laskos, joka tuo etukappaleelle väljyyttä ja takakappaleen pienenä yksityiskohtana on nappihalkio.

Vielä on tiedossa yksi Turkki-aiheinen postaus, jossa esittelen reissuun ompelemani mekon. Instagramin stories-puolella olen sitä jo vilauttanutkin useaan otteeseen. Siitä nimittäin sukeutui tämän kesän suosikkimekkoni.

Kurkkaapa myös nämä postaukset:

Road Trip -virkkaajana Turkissa: erään verkkokassin tarina
Seitsemän käsityöpersoonaa: mikä sinä olet?