Road Trip -virkkaajana Turkissa: erään verkkokassin tarina

On ihmisiä, jotka varaavat lomamatkansa vuoden tai vähintään puoli ennen lähdön hetkeä. Ja sitten on se sellainen ihmisryhmä, joka on huono suunnittelemaan yhtään mitään yli viikkoa edemmäksi: suunnitelmat elävät ja nopeat käänteet kuuluvat perus askelmerkkeihin. Arvannet ehkä, kumpaan ihmisryhmään minä ja perheemme kuuluvat...

Kesälomaa oltiin vietetty jo hyvän matkaa, kun ryhdyimme pohtimaan, että pitäisikö meidän sittenkin lähteä loman päätteeksi jonnekin kauemmaksi. Yhdeksän päivää ennen lähtöämme piirustelin kuopusta varten jääkaapin oveen matka-aamukamman: eipä tullut kovin pitkäksi se ajanjakso, jolloin kyseltäisiin sen miljoonannen kerran, että milloin me lähdetään. Pieni, vuoristojen ympäröiä Ichmelerin kylä Marmariksen vieressä. Sinne suuntaisimme.

Olin päättänyt ottaa matkan täysin lomailun kannalta: ei läppäriä, eikä blogipostauksien kirjoittelua. Somettaminenkin rajoittuisi ainoastaan hotelliin ja muille wifi-alueille. Ottaisin ainoastaan hyvin maltillisesti blogikuvia, ehkä yhtenä päivänä.

Melko hyvin pysyinkin tavoitteessani, kunnes sitten yhtä spontaanisti kuin varasimme matkamme, keksin lennossa tai tarkemmin ilmaistuna avo-Jeepin kyydissä istuessani ja virkkuukoukkuani heilutellessani idean Road Trip -virkkauksesta: kuvitetusta juuttikassin tarinasta Välimerellisissä maisemissa.

Olin aloittanut verkkokassin virkkaamisen jo Suomessa ja ajattelin, että saattaisin ehkä saada sen valmiiksi matkamme aikana. Ja valmiiksihan se lopulta tulikin (koska enhän nyt olisi voinut jättää tarinaa vaille loppua...) ;)

Saatoinpa kyllä olla melkoisen uniikki näky kiemuraisilla vuoristoteillä jeepin takapenkillä virkatessani. Korkea takapenkki ja olemattomat reunat: kurveissa olin pelkästään turvavyön ja oman olemattoman käsiotteeni varassa. Extreme-virkkaaja. Vaan mitäpä sitä ei ihminen tekisi käsitöiden eteen...  Ehkä ensi kesänä sitten vuoristokiipeilyvirkkausta.




Matkamme oli kaikin puolin aivan ihana. En edes muista, milloin olen viimeksi ollut etelän lämmössä, jota ei todellakaan tältä reissulta puuttunut lämpötilan huidellessa korkeimmillaan yli 40 asteen. Itseäni kuumuus ei haitannut ollenkaan ja Välimeren maissa tunnen muutenkin olevani olevani kotonani.

Nautin joka hetkestä: polttavasta paahteesta, kirkkaan sinisestä merestä, laskevan auringon jälkeisestä utuisesta pehmeydestä, jylhistä vuorista ja kiemuraisista vuoristoteistä, kukista ja talojen seinämillä kasvavista viinirypäleistä, kaskaiden äänekkäästä sirityksestä, vuorten välissä kaikuvista moskeijojen  rukouskutsuista, turkkilaisesta räiskyvyydestä, rakennusten rennosta rosoisuudesta ja talojen takaa avautuvista kiehtovista pikkupihoista, joilla kasvoi mandariinipuita ja joiden katveessa perheet istuivat iltaisin syömässä ja viettämässä aikaa.

Tässäpä teille nyt ovelasti käsityöteemaan paketoituna lomamatkakuvien katselusessio. ;)

Matkamme viimeistä päivää edeltävänä yönä sain kassini valmiiksi ja kasaan. Seuraavana aamuna heti aamiasmehujen ja -munakkaiden jälkeen kipitin kamerani kanssa paikkaan, jonka olin jo etukäteen katsonut. Vaikka Turkissa on siistiä ja puhdasta ja rakennuksetkin pääosin hyväkuntoisia, rakastan itse yli kaiken hilseileviä maalipintoja ja taloja, jotka ovat jo ehtineet nähdä elämää. Tämä kuvauspaikka oli mielestäni juuri täydellinen: asutun talon toinen puoli, jossa ei oletettavastikaan asunut kukaan. Tai ainakaan kukaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota ja sain ottaa kuvani kaikessa rauhassa.

Tällainen siitä sitten tuli: rento ja sopivan kokoinen kassi, johon olin halunnut leveät olkahihnat, sillä kapeilla on taipumus valua alas. Lankani ostin kesän alussa jostain ihan halpiskaupasta. Luulen, että se on suunniteltu mm. puutarhakasvien tukemiseen tms. Ei ainakaan virkkaukseen, sillä se oli laadultaan hyvin vaihtelevaa ja myös paksuus muuttui tämän tästä. Kyllä siitä laukun silti sai aikaiseksi. - Juuri sellaisen, johon on helppo heittää pyyhe ja aurinkorasva sekä tietenkin joku pieni työn alla oleva käsityö ja polkaista pyörällä lähimpään rantaan.

Muutama muukin Turkkiin sijoittuva käsityöpostaus on vielä tulossa. Matkavaatteet ainakin on tarkoitus esitellä.

Mitäpäs sulle kuuluu? Tykkäätkö helteistä vai kaipaatko jo syksyä ounastelevaa raikasta tuulta?