Tässä on ollut nyt niin paljon kaikenlaista säpinää ja yöheräilyjen aiheuttamaa väsymystäkin, että on jäänyt tämä blogin päivittäminen nyt ajastaan jälkeen. Pahoittelut siitä! Vaan kylläpä on nyt ilo kuvata blogia varten ja kaikkea muutakin, koska sain viimeinkin hankittua itselleni kauan kaipaamani järkkärikameran. Edellinen kun oli ihan tosi peruskamera ja sitä edellinen lähes muumioitunut filmiajan järkkäri. Ihana on päästä pitkästä aikaa kuvailemaan paremmalla kameralla!
Ja sitten asiaan. Esikoisemme päätti tänä keväänä päiväkotitaipaleensa ja ihanille opettajille halusin ommella jotain kivaa. Mietin, mikä oli eskarivuoden isoimpia juttuja ja kyllähän se oli ilman muuta se, että poikamme oppi päiväkodin organisoimassa uimakoulussa uimaan. Niinpä halusin kiitokseksi ommella opeille jotain, josta olisi heille tähän aiheeseen liittyen iloa ja hyötyä pidemmäksikin aikaa. Siispä ompelin heille samanlaiset pefletit, jollaiset olin aikanaan ommellut vanhemmillenikin.
Pefletit on ommeltu kaksinkertaisesta muovitetusta froteesta. Alapuoli eli se laudetta vasten tuleva puoli on muovitettu ja siihen ompelin tarranauhat, jotta taitetun pefletin väliin voi uintireissun päätteeksi sujauttaa märän uikkarin. Kangas on Eurokankaasta. Idea oma.
Kaunista kesäkuuta!
Ei kommentteja
Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)