KOSKA OLET SEN ARVOINEN

Resepti:

- Herätys aamulla klo 5.00. Lenkille aamuauringon kajossa noin klo 5.30 muun perheen vielä vedellessä sikeitä. Kuinka hienoa onkaan aloittaa päivä reippaalla urheilusuorituksella! - Omaa aikaa parhaimmillaan. :)

- Lenkin jälkeen kevyt venyttely ja sitten suihkuun. - Vartalokuorinta tekee arkiaamusta juhlan!

- Aamiaiseksi supersmoothie gojimarjoilla ja Maca-jauheella höystettynä.

- 3 krt / vko kahvakuulatreeni

- 1 krt / vko pilatesta

- Ruoaksi lähi-luomu-reilu-gmo ja nitriittivapaata ruokaa

- Välipaloiksi hedelmiä ja rahkaa. Jos haluaa herkutella, voi dipata pilkottuja vihanneksia kermaviiliin. Nam!

Joillekin edellä mainittu resepti on arkea. Nostan hattua! - Minulle se ei sitä ole. Osa noista kylläkin, mutta satunnaisina paloina ja toisinaan ei ollenkaan.

Jutan superdieetit, Kulta, sinusta on tullut pullukka, Fittness-päiväkirjat, neljässä viikossa rantakuntoon... Televisio ja netti huutavat kilpaa meille "Sinä et riitä. Et ole hyvä juuri tuollaisena". Olisihan se kiva olla vähän enemmän jotain, vähän vähemmän jotain muuta. Minun mielestäni elämässä pitää kuitenkin olla myös aika paljon muutakin sisältöä kuin pelkkä ulkonäön tuijottaminen ja varjelu. Elämä on, sitä mitä se on. Oodina ja muistutuksena tästä julkaisin maaliskuun alussa Renew Mama -ompeluryhmässä ompeluhaasteen teemalla "I Feel Pretty". Tarkoitus oli ommella itselle jotain sellaista, jossa tuntee itsensä kauniiksi ja viehättäväski juuri nyt - ei viiden tai kymmenen miinuskilon jälkeen. Oman ompeluni tulos on tässä.

Kangas on EK:sta pari vuotta sitten ostamani vähän strech-farkkukangasta muistuttava materiaali, mutta pehmeämpi. Joustaa kivasti, mutta on kuitenkin napakkuudessaan aika armollinen. Mekon idean kopioin Polyvore-palvelussa näkemästäni mekosta. Oma mallini on kuitenkin aavistuksen tiukempi. Jälkeen päin ajateltuna alaosa olisi voinut olla enemmän alaspäin levenevä kuin suora. Menköön nyt näin. Kaavan pohjana Linnelin MIW rintamuotolaskoksilla, olkapäänapeilla ja taskuilla höystettynä.

Hihansuiden ompelun jälkeen totesin niiden suorastaan huutavan samantyyppistä ilmettä kuin taskussa eli mustaa, kaksinkertaista kanttinauhaa. Koska en jaksanut purkaa hihansuuta, päätin ommella nauhan hihansuun sisäpuolelle poikkeuksellisesti käsin. Ai että... ihanan rauhallista ja levollista puuhaa. Sinä hetkenä en enää ollutkaan minä, vaan... Ingalssin Lauran äiti! Kyllä. Lapset nukkuivat levollisesti vuoteissaan. Vaikka ulkona tuuli pöllytti hiekkaa ja preeriakoirat ulvoivat, oli sisällä lämmintä ja kotoisaa. Öljylampun kajossa ompelin Lauralle pyhämekkoa. - Kurkottauduin katsomaan ikkunasta, joko mieheni jo palaisi kotiin... "Hei, toimiiks sulla netti?" Pöllämystyneenä havahdun reality-mieheni kysymykseen. Sinne kaikkoavat herra Ingalssin vankkurit pölypilven saattelemina...

Ja lopuksi vielä Pretty Me -proggiksen innoitus- ja tunnarimusa. :)