THE REVOLUTION OF CATS

Ompelukoneen tasainen hurina. Kangas liukuu pehmeästi paininjalan alla. Eteenpäin, eteenpäin, loiva käännös ja taas eteenpäin. Neula liikkuu ylös, alas, ylös, alas. Vajoan mietteisiini...

Kankaan kuvioinnin keskeltä minua tuijottaa joukko intensiiviä silmäpareja. Ensinäkemältä ne vaikuttavat ystävällisiltä, mutta ei. - Niiden katse on haastava. Tarkkasilmäinen huomaa... Kyllä, niillä on pienissä käpälissään plagaatit! Ne marssivat eteenpäin yhtenä suurena rintamana ja heiluttelevat iskulausein höystettyjä kylttejään. Yhdessä lukee: ”We Don't Need to be Just Cats!” Seuraavassa ”Together We a Stronger”. Kolmas kyltti on kaikkein huolestuttavin. Siinä lukee selvästi ja jykevin kirjaimin: ”Together We Can Rule the World”.

Krunts, krunts, skreek! Säpsähdän irti mietteistäni koneeni imaistessa kankaan puolakotelon syleilyyn. Luon digiprintin kissoihin vielä varovaisen, mutta hivenen epäluuloisen katseen. Kyltit ovat kadonneet...

Parhaimmillaan ompelu on Zen: täydellisen tyhjä tila. Toisinaan taas ajatusten villi viidakko. - Eivätpä EK:n digiprintin suunnittelijat ehkä arvanneet, millaisia mielikuvia kangas synnyttäisi. Vaikka mielikuvitukseni lähtee lentoon lähes olemattomistakin seikoista, oli tämän vision taustalla ihan oikea asia. Olin nimittäin juuri vastikää lukenut George Orwellin kirjoittaman legendaarisen kirjan "Eläinten vallankumous". Kirja oli ollut lukulistallani pitkään, mutta ajanpuutteen vuoksi sen lukeminen oli vain jäänyt. Mieheni kiikutettua kirjan minulle kirjastosta, päätin viimein lukea sen. - Nerokas kirja kertakaikkiaan! Kirjan teema istuu ihan täydellisesti tähän(kin) päivään. Suosittelen!

Ommellessani en aina ajattele mitään. Nautin vain rauhasta ja pienestä omasta hetkestä perheen muutoin täyttämässä päiväaikataulussa. Toisinaan taas paininjalan alla oleva työ vie huomioni sataprosenttisesti: ratkotaa, manaillaan, ommellaan ja manaillaan vielä vähän lisää. Usein ompelu synnyttää lähes hurmiomaisen idearyöpyn. Parhaat ideat pyrin kirjaamaan ylös muistikirjaani, jotta säilyvät jossain myöhempää mahdollista käyttöönottoa varten. Toisinaan mietin taas mietin kaikkea muuta paitsi itse ompelua. - Vaikkapa eläinten vallankumousta. :)

Maailmaa ei pelkällä ompelulla ja ajattelulla paranneta, mutta alku se on pieni ajatuskin. Vaikka ajateltavaa olisi paljonkin, on onneksi paljon myös sellaista, jota voi vain katsoa ja ihailla. Kuten esimerkiksi kevät. Kävimme ihastelemassa kevättä Eirassa ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vastassa oli auringon kajoa kauniin sävyisten Jugend-talojen seinillä ja katoissa, krookuksia ja orvokkeja viehättävien sisäpihojen kukkapenkeissä sekä valoa kohti kurkottavia silmuja pitkin seiniä kiipeilevissä pensaissa. Kasvitieteellisessä puutarhassa sai todellisen varaslähdön kevääseen. Kevään sävyjä ja raikkautta, olkaapa hyvä!