VOIKO ELÄMÄSSÄ KOSKAAN OLLA LIIKAA VAALEANPUNAISTA?

On paljon äitejä, jotka potevat prinsessa-allergiaa. Minä en siihen ryhmään kuulu. Kun perheeseemme syntyi tyttö, heräsi sisäinen prinsessani jälleen eloon. - Se samainen, joka lapsena stailasi mm. koko oman huoneensa vaaleanpunasävyiseksi: vuodevaatteet, päiväpeite, tyynyt, tuoli, sisustuskorit... Tuo oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Pöydällä lojuva viivoitin: väärän värinen. Siispä vaaleanpunaista maalia pintaan. Pienenä, epäolennaisena miinuksena mainittakoon, että maalin alle jäivät myös viivottimen viivat ja numerot... Kirkkaan punainen nitoja. Tuomio: värikylpyyn! Kirjojen selkämykset: ikävän kirjavia. Ratkaisu: piirustuspaperia ja vesivärejä. Näin kirjat saivat täysin uudet kannet. Hirmuinen työhän siinä toki oli, kun selkämyksiin piti vielä kirjoittaa kirjojen nimetkin. Projektiin osallistettu ystäväni jaksaa vielä tänäkin päivänä aina aika ajoin muistuttaa kyseisestä proggiksesta... Ystävilleni on jäänyt myös mieleen "näin tuunaat silmälasisi" -hankkeeni, jonka lopputulemana kasarityyliset jättisilmälasini saivat uuden, vaaleanpunaisen, sävymaailman kynsilakasta!

Hieman olen noista ajoista onneksi jo järkevöitynyt ja vaikka söpöt, prinsessatyyliset vaatteet ovatkin minusta ihania, en halua vetää prinsessailua överiksi. En ole ikinä ollut mustavalkoisuuden tai yksinkertaisten ja selkeiden kuosien ystävä. Jostain syystä olen nyt kuitenkin alkanut pitämään niistä. - Sekä kodin sisustuksessa että lasten vaatteissa. Esimerkiksi prisessamaiseen yläosaan on kiva yhdistää selkeän graafinen alaosa.

Ruusukepipoja on netin ompeluryhmissä ommeltu jo pitkään. Itse innostuin vasta nyt. Luulenpa, että tyttäremme saa näitä liudan lisää. Tämä pipo ja sen kaveriksi ommeltu kolmiohuivi on ommeltu EK:n ihanan napakasta trikoosta, jossa on joukossa elastaania aika reippaasti. Sävy on mielestäni todella suloinen.

Vasemmalla näkyvä kolmiohuivi vaatii vielä mallina vähän viilaamista. Kaavan siihen hain täältä. Yleensä noihin on tapana laittaa kiinnityssysteemiksi nepparit. Koska poden nepparien kiinnityskammoa, laitoin hakaset. Ihan hyvin toimii. Ei tosin tarkoita sitä, etteikö minun pitäisi jonain päivänä päästä yli tuosta nepparikammosta.

Frilla istuu tuohon huiviin mielestäni tosi kivasti, vaikka se päätyikin siihen olosuhteiden pakosta. Vaaleanpunaista kangasta oli jäljellä enää muutama hassu suikale. Yhdistämällä ne, sain juuri huivin verran kangasta. Frillan alle on siis piilotettu sauma. Ei kerrota kellekään. - Huolella suunniteltua vaate-designia... ;)

Tytön takki on H&M:ltä peräisin alunperin. Itse ostin sen kuitenkin lähes käyttämättömänä yhdeltä FB:n kirpparilta. Söpö takki, mutta oikeasti vielä vähän turhan vilpoinen näille keleille. Kuvaussession jälkeen käytiin vaihtamassa takki pöyrälenkkiä varten toppahaalariin.

Mitenkäs te muut, joilla on tyttöjä, tykkäätte pukea heidät? Kyllä vai ehdoton ei prinsessatyylille?

P.S. Jos mietit, miksei kuvissani näytetä lapseni kasvoja, voit lukea aiheeseen liittyvän kirjoitukseni ja perustelut täältä. 

P.P.S. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Rentouttavaa viikonloppua!