OPERAATIO ANNA WINTOUR JA PAKKOPULLAN MANIFESTI

Ihanaa! - Pitkästä aikaa lounaalla hyvän ystävän kanssa. Päivitämme kuulumiset puolin ja toisin, hämmästelemme lastemme nopeaa kasvua vauvoista kouluikäisiksi ja sitä, kuinka ihmeessä meillä ei muka ole aikaa tavata toisiamme useammin. Herkullisen pääruoan jälkeen käymme ”puuteroimassa nenämme”. Omaa vuoroamme odotellessamme jutustelemme peilin edessä niitä näitä ja kohentelemme meikkejämme. 

Olen juuri aikeissa tiedustella, mistä ystäväni on ostanut kauniin sävyisen huulipunansa, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysin odottamatta. Läpsäisy märällä rätillä vasten kasvoja: "Kuule, kun sähän harrastat sitä ompelua...” Vaara väreilee jo näissä sanoissa. Kauhun sekaisin tuntein odotan jatkoa. ”Niin...?” ”Että, kun mulla on yhdet ihan älyttömän kivat housut, mut niistä on vetoketju rikki. Oiskohan mitenkään mahdollista, että sä vaihtaisit sen?” ”Hmmm... niin, joo... kyl kai joo... mut juteltaisiinko siitä tarkemmin hetken kuluttua, kun oon käynyt tuolla vessassa.”

Pujahdan WC-koppiin ja lysähdän istumaan pöntön kannen päälle. Kylmä hiki helmeilee ihollani, kämmeneni tuntuvat kosteilta ja kurkkuni puolestaan ohuen kuivalta ja rapisevalta kuin kiinalainen käsintehty paperi. Kuinka ihmeessä pääsisin luikahtamaan tilanteesta? Nyökkään itselleni. - Kyllä. On tullut aika pistää suunnitelma The Great Exit käytäntöön. Juuri tätä hetkeä vartenhan sitä ollaan suunniteltu. Avaan laukkuni ja kaivan esiin oman pikku Alias-pakkini: peruukki, ylisuuret aurinkolasit, hattu ja vaihtovaatteet. Oven takaa kuulen ystäväni äänen: ”Meneekö sulla vielä pitkään? Mä taidan mennä jo takaisin pöytään.” ”Joo, mene vain. Tuun ihan just...”

Kotvasen kuluttua wc:stä purjehtii ulos nainen, joka ei koskaan astunut sinne sisään. Hiekan vaalea, Anna Wintour -tyyliin leikattu tukka, isolierinen hattu ja suuret aurinkolasit sekä tyylikäs leninki (itse ommeltu tietysti). Olen varsin tyytyväinen alias-asuuni. Tunnen kuitenkin pienen piston sisälläni ohittaessani ystäväni pöydän. Hätä ei kuitenkaan lue lakia. Sometimes a Woman's got to do What a Woman's got to do. Vaara ohi. Toistaiseksi...

Tuntuuko tutulta? Aivan tälle asteelle en ole vielä tosielämässä mennyt, mutta läheltä on pitänyt. Minä siis yksinkertaisesti V-I-H-A-A-N korjausompelua. Siinä ei ole mitään kivaa. Paitsi lopputulos eli vaatteen eliniän jatko. Mutta: inspiraatio ja korjausompelu eivät vain kertakaikkiaan mahdu samaan lauseeseen.

Kotimme sisäisessä ompelutoimipisteessä on korjausompelun suhteen kaikki rajat ylittävät toimitusajat. Niitä ei ole. Valmista syntyy ainoastaan aktiivisen painostamisen, loputtoman kuittailun ja surkeilun yhdistelmällä. Nytkin korjausompelua odottavat oman hameeni lisäksi mieheni kolmet housut: yhdistä pitäisi vaihtaa vetoketju, toiset paikata ja kolmansista lyhentää lahkeet. - Jälkimmäisten kohdalla motivaatiota alentaa entisestään se tosiseikka, että olen lyhentänyt ne jo kerran aiemmin, juuri oston jälkeen. Sanoin miehelleni, että ne pitäisi pestä ennen lyhentämistä, jotta lyhentämistä ei tarvitsisi tehdä toiseen kertaan mahdollisen pesukutistumisen jäljiltä. Noh, ei käynyt pirtaan. Housut piti saada aikanaan käyttöön heti (tai no heti ja heti... suhteellinen käsite tässä kotiompelimossa), joten nyt lyhennetään sitten uudestaan. 

Tuossa muutama viikko sitten mieheni hyvä ystävä tiedusteli, josko minä ompelutaitoisena voisin vähän kaventaa hänen housujensa lahkeita. Siinä kohtaa mieheni osasi onneksi pelastaa minut pinteestä toteamalla totuudenmukaisesti, että ei kannata. - Toimitusaika on liian pitkä. 

Koska korjausompelu näyttää olevan ainakin itselleni yhtä suuresti työntövoimainen kuin väärinpäin käännetty magneetti, päätin tsempata itseäni tekemällä tästä oikein kunnon hypetyksellä kuorrutetun henkilökohtaisen kamppiksen. Siis korjausompeluhan on iiiihan mahtavaa, bileet pystyyn! - Kesäkuussa ommellaan kaikki ne korjaukset, jotka ovat odottaneet täytäntöönpanoa luvattoman pitkään. Kyllä, tämä kampanja on todellakin kuin arkinen grillimakkara kermavaahtopäällysteellä, mutta mitäpä sitten. Jos saan edes itseni liikkeelle, niin säilyypä ainakin perherauha.

Mikäli en ole ainoa korjausompelua kaihtava, tervetuloa mukaan! Voit osallistua tempaukseen ihan vain tykönäsi tai raportoida aikomuksistasi ja aikaansaannoksistasi tähän alle tai omaan blogiisi. Blogiisi (vaikka niiden korjatuista vaatteista otettujen, huikean innostavien kuvien päälle) voit liittää halutessasi mukaan kamppistunnuksen. - Nyt, tytöt, inspiroidutaan korjausompelusta (jeah righ...)! ;)

Jos oikein innostut tästä projektista ja haluat tehdä omaa työpanostasi näkyväksi, niin yllä olevat labelit ovat vapaasti käytettävissä. Niissä ei ole taustaa eli ne on helppo halutessaan upottaa myös kuvan päälle. Jos teet aiheeseen liittyen blogipostausta, heitäpä linkki tuonne kommenttikenttään. Olisi kiva nähdä, mitä olet saanut aikaiseksi. - Se kannustaa meitä muitakin. :)