Vaan kun olen tällainen hetkessä eläjä, ei ensi kesä kertakaikkiaan mahdu aikaperspektiiviini vielä tänä kesänä. Nykyinen, asteittain varhaistuva sesonkiajattelu on minulle ihan painajainen. Joka kesä seison yhtä tyrmistyneenä vaatekaupoissa hämmästellen, että missäs ne kaikki kesävaatteet oikein ovat. No, eihän niitä enää siinä vaiheessa ole. - Heinäkuussa puetaan jo syksyä.
Onneksi tilanteeseen on olemassa ratkaisu: kangaskaupat! Ne eivät, luojan kiitos, ole ihan totaalisella asenteella lähteneet mukaan tähän varhaistuvan sesongin ideaan. - Kesäkolttukankaita löytyy taatusti kesällä ja talvivaatekankaita talvella ja päinvastoin. Tässä siis yksi lisäperuste ompeluharrastukselle.
Näin kesäkuun alussa, kun vaatekaupat huutavat jo kilpaa kesävaatteiden alea, lämpömittari näyttää vaivalloisesti muutaman pykälän yli 10 asteen, sukellan kangaskasoihini ja poimin sieltä... ei, en hellevaatekankaita, vaan materiaalia kevätpipoihin! Kyllä. Kun tuuli vihmoo mereltä tervet viime talvelta, ei tee mieli pukea lastaan hellemekkoon ja -hattuun.
Pipojen kuvauspäivänä oli oikeastaan ihmeen lämmintä. Tuuli kuitenkin sen verran napakasti, ettei piposta nyt haittaakaan ollut. Kenties tässäkin kohtaa toimii sama logiikka kuin sateenvarjon mukana kantamisessa. Sehän kun on lähes taattua, että juuri silloin ei sada. Että ehkäpä, jos me oikein kovasti ommellaan lämpimiä vaatteita, tulee viimeinkin se helle. :)
Oletko sinä vaateompeluissasi tyyppiä hyvissä ajoin, juuri ajallaan vai tässä hetkessä/vähän sen jälkeen?
Ei kommentteja
Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)