IHANA KAHVILA JA KESÄN SUOSIKKIMEKKO

Lapsuuteni ja nuoruuteni kesätunnelmat olivat hyvin erilaisia kuin aikuisikäni. Keski-Suomessa lapsesta aikuiseksi kasvaneena sen aikaiset kesäni tiivistyivät mm. seuraaviin asioihin: järviveden kimmellys, puhtautta huokuvien metsien tuoksu, havunneulaset paljaiden jalkojen alla, kesäteatterit, pienen kaupungin kesätapahtumat, laskevan auringon kullankeltainen kajo hirsistä tehdyn leikkimökkimme seinillä. Mökki oli oikeasti aivan liian pieni yöpymistä ajatellen, mutta siskoni ja minä olimme pienikokoisia ja mahduimme sinne juuri ja juuri. Olimme tuolloin ala-asteikäisiä ja leikkimökissä nukkuminen oli vähän jännittävää, mutta silti niin kivaa. Harmitti, kun aikanaan kasvoimme ulos mökistä.

Nyt aikuisiällä asun mieheni, lasteni ja koiramme kanssa Itä-Helsingissä. Erityisesti kesällä havahdun siihen, miten ihanalla ja monipuolisella alueella asumme. Kaikki eivät monikulttuurisesta Itä-Helsingistä pidä, mutta minusta siinä on paljon hienoa. Talvisin talonyhtiömme suojaisa piha on hiljainen, mutta kesällä se herää eloon. Lokit kaartelevat talojen väleissä ja jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa puiden raosta nähdä välähdyksen merta. - Koti melkein merimaisemalla siis... ;) 

Suosikkitunnelmiini nykyisissä kaupunkikesissäni kuuluu mm. kahden minuutin kävelymatkan päässä oleva ranta, joka muistuttaa merirosvopoukamaa: vihreänä kimmeltävä meri ja hiljaa tuulessa keinahtelevat purjeveneet. Lokkien kirkuna ja ajoin mereltä kantautuvat veneiden äänet. 

Helsingissä on monta ihanaa paikkaa, mutta niiden ilmeisimpien sijaan yksi oma ehdoton suosikkini on vasta rakentumassa oleva Kalasatama. Rouhean keskeneräistä, graffiteja ja rentoa tunnelmaa. Aivan Kalasataman perällä on aarre: konttiin rakennettu Ihana kahvila, joka on todella nimensä mukainen ja vierailemisen arvoinen. Ulkokahvilasta avautuu upea merimaisema, Helsingin kaupungin silhuetti. Oman kahvittelun aikana lapset viihtyvät paitsi jätskitötterön ääressä, kiipeillen täytettyjen säkkien päällä ja leipoen hiekkakakkuja vanhoihin kaivonrenkaisiin tehdyissä hiekkalaatikoissa.

Jos minun tulisi poimia yksi suosikkitunnelmani kesästäni, se olisi seuraava: pihalta kaikuvat lasten äänet. Värikkääseen asuun pukeutunut somaliäiti huutaa lastaan kotiin syömään, turkkilaiset lapset kiistelevät jostain, viereiseltä parvekkeella irakilainen nainen puhuu puhelimessa aavistuksen liian kovaa. Jostain kauempaa, avonaisen parvekkeen oven raosta kaikuu venäjänkielinen radiolähetys. Tässä minä istun. Aurinko kuumentaa jalkapöytääni, kahvimuki on juotu tyhjäksi. On kesä ja minä olen ulkomaanmatkalla omalla parvekkeellani.

P.S. Kesässä minä rakastan myös sitä, että voi pukeutua ihaniin kesämekkoihin. Ja vielä enemmän pidän siitä, että ompelutaitoisena voin tehdä itselleni juuri sellaisia mekkoja, joissa tunnen oloni kotoisaksi. Sellainen on myös tämä, josta tuli mielestäni lähes täydellinen +40 v. mekko: peittää ja paljastaa juuri sopivasti. 

Blogini jää nyt pienelle kesätauolle. Tuossa muutaman viikon kuluttua jatketaan taas. Aurinkoista kesää teille kaikille, ihanat blogini lukijat!