Kärsitkö sinäkin ompelun jälkeisestä hetkellisestä, lähes traumaattisesta masennustilasta? - Et ole vaivasi kanssa yksin. Sillä niin minäkin. Erittäin usein. Omalla kohdallani ompelu noudattaa erittäin usein seuraavaa kaavaa: idea-innostus-lähes hypemäinen into-tasaantuminen-mahalasku-uusi nouseminen. "No ei tää nyt oikeestaan oo yhtään mitään." "Kyllä tuonkin kohdan olisi voinut ommella siistimmin." "Tää on oikeastaan ihan kamala, typerin idea ikinä."
Seuraavana aamuna tai viimeistään muutaman päivän kuluttua ompelus alkaa näyttämään jo lähes vaatteelta. Katse ei enää pysähdy tarkastelemaan jokaikistä saumaa ja tikkausta, vaan se alkaa näkemään jo kokonaisuuden. Tottakai toisinaan käy niinkin, että ompelun loppumetreillä ja päätyttyäkin on iloisen onnistunut fiilis. Näistä tyttärelleni tekemistäni vaatteista tämä ensimmäinen tuntui ja näytti kivalta silmään heti ompelun jälkeenkin, alempi taas ei. Siksi tuntuikin hassulta, että postattuani sen FB:n ompeluryhmän seinälle, se saikin osakseen ihastelua. No, ehkä se sittenkin on ihan jees.
Tämän kuvasarjan otin kotimme lähellä. Taustalla näkyvä ympäristö on oikeastaan yksi pitkä kiviseinä, joka on maalattu usealla eri värillä. Se on yksi ihan suosikkikuvauspaikoistani. - Kuin valokuvausta varten suunniteltu - aavistuksen rouhea, mutta silti kauniin värinen ympäristö. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se nostaa kivasti esiin kuvattavan.Minkäslaisissa tunnelmissa sinä yleensä katselet ompelemaasi tuotosta? Ylpeänä vai ahdistuneena?
Mukavaa lauantai-iltaa!
P.S. Oletko jo törmännyt siellä täällä blogeissa "Blogisi tarina" -haasteeseen ja päässyt lukemaan eri blogien pieniä historiikkeja? Mikäli joku on mennyt ohi, käypä kurkkaamassa täällä!
Tosi kiva toi kissa-asu.. Ihan hittiainesta😎
VastaaPoistaKiitti. :)
PoistaEn kestä miten suloiset asut oot ommellut! Kaikki vaatekappaleet on superihania, ja tyttösi suloinen malli. Itse oon yllättävän usein tyytyväinen valmiiseen vaatteeseen, mutta tiedän kyllä mistä puhut. Monesti sitä vaan on se itsensä pahin kriitikko!
VastaaPoistaVoi kiitos, Paulina! :) Kyllä minäkin oon usein sit lopulta ihan tyytyväinen, mut eka reaktio on usein et plääh.
PoistaHuoh, kuulostaa niin tutulle, niin tutulle..Nyt on juuri se tilanne päällä. Olen säätänyt pojan paidan kanssa viikon verran kaikki illat ja ei taida tulla kuin kangassilppua aikaiseksi..Alkuperäinen idea oli niin hieno, mutta miksi piti mennä säätämään, kun en jaksanut odottaa postista saapuvia tarvikkeita:D Mutta asiaan, niin soman setin olet ommellut tyttärelle, kissapaidassa hauska idea:) Ja oi mikä kuvausympäristö ja kuvat tietenkin! Täälläpäin ei noin herkullisen värisiä seiniä löydy, harmaata betonia silmän kantamattomiin, mutta kyllähän sekin omalla tavallaan viehättää. Tämä kuvaaminen muutenkin on alkanut kiinnostaa paljon. Pari kivaa ompelua onkin mielessä, joihin kuvauspaikat on jo valmiiksi ideoitu:D
VastaaPoistaVoi ei... ompelu on kyl niin ääripäiden hommaa. Välillä ihan mieletön flow ja fiilis ja toisinaan mikään ei suju. Kiitos ihanasta palautteesta! Valokuvaaminen on kyl mukavaa puuhaa ja yleensä hyvä kuvauspaikka on helppo löytää, jos osaa katsoa ohi ilmeisimmän näkymän. Tää vuosaari on visuaalisesti tosi monipuolinen: on ihanaa merimaisemaa, lähes rivieraa muistuttavaa rantabulevardia, metsiä ja sitten semmosta lähiömeininkiä. Ja tietty kivenheiton päässä koko muu helsinki. Että ei oo puutetta kivoista kuvauspaikoista. :) tsemppiä ompeluprojektiisi!
PoistaHauskat ideat kummassakin, tykkään kovasti noista raitalegginsseistä. Olen yleensä kyllä tyytyväinen ompeluksiini, säädän yleensä niin pitkään niiden kanssa kuin vaatii , oli kyse sitten ulkonäöstä tai ompeluteknisistä jutuista että voin katsella niitä hyvillä mielin :D. Sovittelen välillä ja mietin asusteita, niilläkin kun voi hyvin "pelastaa" asun ;)
VastaaPoistaKiitos, krista! Oon kyl alkanut itsekin olemaan semmonen viilailija, aiemman hyvin suurpiirteisen otteen sijaan. Ja jotta ei jäisi väärä mielikuva: kyl mäkin oon enimmäkseen tyytyväinen sit lopulta, mut se angsti on semmonen hetkellinen humahdus työn valmistuttua. Vähän niin ku joku hormonaalinen heilahdus.. ;) mä niin ihailen kummiskin sun työn jälkeä. On aina niin viimesen päälle. :)
PoistaKuulostaa tutulta tunteelta:) Luomisen tuskaa on kyllä vähän väliä...
VastaaPoistaluulen et aika monella ompeluun liittyy semmosia fiilis humahduksia: suuntaan sun toiseen... :)
PoistaMolemmat näyttää hyvälle, niissä on oma ideansa joka toimii! Kissapaidan loru on hauska oivallus. Tuttu tunne. Minulla se tosin useiten tulee piirustusten kanssa, kun päässä oleva visio ei toteudu millään paperille. Piirtelen sitten pojalle vaan hassuja kuvia, kun en sitä alkuperäistä ideaa tavoita :).
VastaaPoistaKiitos, Hanna! Varmaan tuo kaava toteutuu itse asiassa aika monessa luovassa hommassa. Tiedän monia artisteja, jotka eivät kuuntele omia levyjään ollenkaan levyn valmistuttua. Vasta pidemmän ajan kuluttua saa sellaisen etäisyyden, et pystyy objektiivisesti kuuntelemaan ja ehkä jopa tykkäämään. Ompelussa tuo aikasykli ei ainakaan itselläni ole kovin pitkä. Usein riittää jo, et nukkuu yön yli. :) ai sä piirtelet. Piirusteletko vaatteisiinkin kuvia? Täytyypä käydä vakoilemassa blogissasi.. :)
PoistaEi vitsi miten kiva oli löytää tämä blogi! Blogissani on sinulle tunnustus: http://elengiina.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html Käy kurkkaamassa ja lähde mukaan!
VastaaPoistaKivaa, kun löysit! :) kävin kurkkaan sinunkin blogiasi. Ihana! :) kiitos haasteesta! Minäkin oon nyt saanut näitä kolme kappaletta. Että ehkäpä nyt ois aika vastata niihin...
PoistaKumpikin ihan tosi nättejä! Hieno idea tuo kissaloru, ei olisi koskaan tullut itselleni mieleen.
VastaaPoistaHyvin usein ompeleminen on tuskien taivalta ja onnistumisen riemua vuorotellen. Onneksi on oma pieni ompelusoppi meidän pienessä varastohuoneessa, sinne voi tekeleen viskata kun kiukuttaa ja jättää odottamaan höyryjen laskeutumista. Yleensä homma on taas mukavampaa seuraavana päivänä ja onnistuukin paremmin. Alkuun kaikista töistä just huomaa ja muistaa kaikki pienet virheet, mutta äkkiä niitä ei enää muista ollenkaan. Ja täytyy myöntää että kaupan vaatteista on monta virhettä mennyt seulan läpi, jotkut olen huomannut vasta kun olen kirpputorille vienyt myyntiin tai antanut eteenpäin!
Kiitos, Kätsä! Oi, oma ompelutila on kyl luksusta! Ihan kaikkien kannalta... mun ompelutila on keittiön nurkka ja ruokapöytä. Ameeban lailla suunnitteilla olevat vaatteet (=kankaat) ja puolivalmiit levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle... "koittakaas nyt jotenkin mahtua syömään tähän... Varokaas vähän, melkein roiskahti ketsuppia äidin melkein valmiille mekolle. " Että semmosta. Jos joku kadehtien katselee inspiraatiokuvia ihastuttavista, täydellisen organisoiduista ompelutilasta, voi tulla hakemaan lohtua mun ompelutilasta... että kaikilla ei tosiaankaan ole niitä täydellisiä tiloja. :) mut oi kylläpä minäkin oisin onnellinen omasta ompeluhuoneesta. Että otahan ilo irti! :) ai niin. PIti kysyä et tuleeko ompeluun korkeampi kynnys, kun pitää siirtyä eri tilaan? Itse kun ompelen välillä jopa ruoanlaiton lomassa.
PoistaMulla ainakin on kynnys madaltunut, nimittäin mun o.peluhommia ei voi ut säilyttää ompelujen välissä pöydillä, vaan piti laittaa pois ettei mene sotkuun. Nyt voi vaan jättää siihen ja jatkaa kun tulee fiilis :) oon siellä muutaman neliöm kopissani yhdessä talvikamppeiden ja muun rojun kanssa, joten ahdasta on. Siltikin mun oma :)
PoistaKuulostaa kivalta ja mahtavaa, et on mahdollisuus siihen! Oma työtila on oma, vaikka ois kuinka pieni ja muiden rojujen ympäröimä. Ompeluiloa! :)
Poista