KÄYTTÖKELVOTTOMISTA HOUSUISTA SYNTYI HAME

Kun some-ompelija-bloggarilta hajoaa tietokone ja mystisesti myös miehen tietokone jumiutuu käyttökelvottomaksi samaan aikaan, tuntuu hetkellisesti siltä kuin joku olisi amputoinut kädet. Tai oikeastaan vielä pahemmalta. Olin kuin astronautti, joka oli menettänyt yhteyden emoalukseensa. Houstonkaan ei kuullut enää ja ympärillä oli vain loputon mustuus...

Tuota pimeyttä ja kädettömyyttä kesti hetken. Kunnes ensimmäisenä tietokoneettomana iltana sitten istuimme mieheni kanssa vieretysten sohvalla. Kesti hetken ennen kuin huomio alkoi tasaantua levollisemmaksi. Yhtäkkiä oli tilaa olla hetkessä. Oli vain rauhallista ja hiljaista. Tuntui siltä kuin kotimme läpi olisi puhaltanut seesteinen tuuli. Kenenkään huomio ei poukkoillut sinne ja tänne. Oltiin vaan. Istuttiin sohvalla, juotiin teetä ja välillä ei edes katsottu telkkaria. Luettiin. Ihan niitä fyysisiä kirjoja, joissa on kannet ja välissä paperisuikaleita - tiedättekös. Meidän 8-vuotias poikakin oikein erikseen totesi, että onpas rauhallista.

Tietokone - tuo näkymättömän hälyn lähde. Niin mukava ja hyödyllinen kuin se onkin ja niin paljon kuin tästä some-kässäilystä tykkään, on se vain niin, että netti aivan hirmuinen huomiosyöppö. Huomio syöksyy sinne ja tänne ja kaikkein vähiten lopulta tänne.

Kuinka paljon poissaolevampi olenkaan ollut niinä iltoina, jolloin olen istunut nenä kiinni läppärissä: "Aa... niin mitä sä sanoit.. sori.. joo, oota..."

Kuinka paljon kärttyisämpi: "Odota nyt, älä häiritse juuri nyt. Äidillä on tässä nyt juttu kesken."

Kuinka paljon hätäisempi: "Hmm... joo, mun täytyy käydä nyt tarkistamassa just nyt yks juttu.."



Tuon läppärittömän ajanjakson päätteeksi sovimme mieheni kanssa, että pääsääntöisesti meillä ei enää ilta-aikoja istuta tietokoneilla. Välillä toki juu, mutta ei koko iltaa. Ainakin itselläni on paha taipumus uppoutua täysin blogien ja someilun ihmeelliseen maailmaan. Aloin jopa suunnittelemaan sellaisen anti-älykännykän hankintaa. Voisi välillä ottaa vaikka viikossa edes yhdeksi päiväksi käyttöön puhelimen, joka on tarkoitettu ainoastaan tavoittamista varten. Unohtaisi hetkeksi koko somen.
 
Voin suositella ihan jokaiselle, että pistäkääpäs välillä kodeissanne vähintäänkin ne läppärit jonnekin hyllylle edes ilta-ajoiksi ja vaikka ne kännykät ja tabletitkin. Kokeilkaa, miltä se tuntuu. Meillä oli sentään käytössämme älypuhelimet ja silti ero oli huomattava.

Kuinka paljon meiltä oikeastaan jääkään huomaamatta ja huomioimatta ihan vain ja ainoastaan tietotekniikan ansiosta? Ne elämän pienet, suuret ihmeet eivät kuitenkaan ole siellä näytön tuolla puolen, vaan täällä. Mitä kaikkea sitä voikaan nähdä jo pelkästään yhden pienen kävelylenkin aikana. Katsokaapas. :)       

 Ja entäs tämä hame sitten? No, ostinpa tuossa taannoin itselleni sellaiset napakat, joustavat housut. Jonkun kangasvaalennusprojektin yhteydessä ne unohtuivat jalkaan ja kuinkas ollakaan, Cloriteahan niissä sitten oli roiskekaupalla. Koska pidin housujen väristä kovasti, jätin ne lojumaan kaappiini, kunnes välähti: niistähän voisikin tehdä hameen! Kankaan nurja puoli ei ollut kärsinyt kloorista ja niinpä leikkasin lahkeet irti ja sopivan kokoisina suikaleina kiinnitin ne poikittain ja nurinpäin housujen yläosaan. Jätin tarkoituksella saumakohdat näkyviin. Niistä tuli mielestäni kivat tehosteet. Niin ja Refashion-hommiahan tämä paitakin on. Siitä tarkemmin edellisessä postauksessa.

Kiitos teille kaikille nykyisille ja uusille lukijoille! - Teitä tipahtelee tänne ja muihin seurantakanaviin tasaista tahtia ja kiva pieni vakkari kommentoijien joukko on myös syntynyt. Kivaa, kun olette ja luette. :) Ai niin, sitä pitikin vielä kertoa, että Kototeko liittyi osaksi Onni-blogiyhteisöä. Saa nähdä millaista onnea se tuo tullessaan.

Millaisia kokemuksia sinulla itselläsi on tuosta netti- ja tietokonemaailmasta: oletko havainnut niiden koukuttavat ja huomiota vievät vaikutukset? Osaatko säädellä some-aikaasi vai onko homma ryöstäytynyt jo täysin käsistä? ;)