BLOGIMAAILMAN MATKAAJAN PÄIVÄKIRJA JA UUSI MEKKO

Rrrrakastan blogeja! Blogit ovat halpamatka omalta kotisohvaltani. Iso mukillinen teetä, läppäri ja rento asento. - Taas mentiin, Ciao! 

Ensimmäinen silmiini osuva postaus: ”Aina muodikas, raikas valkoinen ja häikäisevän turkoosina kimmeltävä Välimeri ovat voittamaton yhdistelmä.” Ooh... Välimeri! Mielessäni olen jo kaukana Italian Rivieralla. Ajelen pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. Pian jo hyppäänkin laivaan ja seilaan eteenpäin... Klik, klik. Mitäs tuolla lukeekaan? Siristelen silmiäni kirkkaassa auringonvalossa. Kaivan jättisuuret aurinkolasini esiin pienestä, somasta käsilaukustani ja katson uudestaan: ”Poimi rantahietikon simpukat tuliaisiksi kotiin ja maalaa ne kullan ja hopeisen sävyisiksi.” - Ihastuttava idea, huokaan ihastuksesta ja miltei jo kumarrun poimimaan simpukoita. Matka jatkuu...

Klik, klik... Edessäni häämöttää tuntematon, mutta houkuttelevalta näyttävä ranta. - Tuo on aivan pakko nähdä! Rannalla viittilöi kauniisti ruskettunut nainen, joka on sipaissut auringon kellertämän tukkansa huolettomalle sykerölle. Hän on juuri se nainen, joka pettyi parisuhteeseensa, kyllästyi tavanomaiseen elämäänsä Englannissa ja möi lopulta kaiken omaisuutensa muuttaakseen tänne. Ikivanha, ränsistynyt kartano on kokenut täydellisen muodonmuutoksen hänen taitavissa käsissään. Remontoinnin ohessa hän ryhtyi pitämään nettipäiväkirjaa remontointiprojektistaan. Tänä päivänä hän on maailmankuulu bloggari. Katselen ympärilleni ja ihastelen hyvällä maulla remontoitua ja sisustettua vanhaa kartanoa: täydellinen yhdistelmä vanhaa ja uutta – modernia tyylikkyyttä ja boheemia rentoutta. Tänne tulen taatusti vielä uudestaan! Suljen kartanon oven ja jatkan matkaani.

 Klik, klik. Klik. Katseeni tavoittaa vilahduksen italialaisen DIY-muotibloggarin päivityksestä. Samantien istunkin jo Vespan kyydissä. Ajelen pitkin italialaisen kaupungin pikkukatuja. Tukkani hulmuaa tuulessa, aurinko kimmeltää kullanvärisenä katujen väleihin pingotettujen pyykkinarujen lomasta... Ajan eteenpäin, kunnes katseeni nauliutuu ruoka-annoksen kuvaan: valkoinen lautanen, jonka päälle on kasattu täydellinen ruoka-annos. - Pikkuisen vielä pirskoteltu kastiketta reunoille somiksi pikkutäpliksi. Saatan jo kuulla miltei tuoreen maalaisleivän lohkeavan äänen...

”Niin, että olitkos sinä jo vienyt koiran ulos iltapissalle vai vienkö minä?” Säpsähdän. Mieheni ääni kuuluu jostain kaukaa... ääni lähestyy... Tumps! Paluulento takaisin kotisohvalle sujuikin yllättävän nopeasti.

Ompelu, DIY-sisustaminen, Refashion ja välillä myös muoti ja ruoka. Blogit ja Instagram ovat kuin kellon ympäri tarjolla oleva ehtymätön pinkka naistenlehtiä. Juuri kun ajattelet, että tämän postauksen jälkeen lähdet nukkumaan... ”Wau, poronsarvista tehty kynttelikkö!” Ooh, siis aivan ihana! Ja taas mentiin.

Blogit ovat maailma ja maa. Yhdessä suunnassa näkyy käsityöharrastajien kylä, toisaalla taas sisustusharrastajien. Lähemmäksi zuumattaessa tuntuu jo miltei siltä kuin koputtaisin jonkun kotioveen. On aina yhtä kiehtovaa astua sisään ensimmäisen kerran. Katsella ensin varovaisesti ympärilleen. Ilahtua, ihastua. Tulla toisenkin kerran. Avata suunsa. Tervehtiä. Keskustella. Tutustua. Seuraavalla kerralla tuntuukin jo siltä, että voin astua sisään koputtamatta. Jutella jo vähän tuttavallisemmin. Aika kuluu ja pian blogitalon emäntä alkaa tuntumaan jo lähes ystävältä. Koskaan en ole häntä vielä tavannut tietokoneen ruudun ulkopuolella, mutta silti hän tuntuu jo läheiseltä. Henkilöltä, jonka kanssa jaan jotain samaa.

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette löytäneet tienne tänne. On ilo jutustella ja tutustua. Ovet ovat auki. Tervetuloa, milloin vain! Avaa myös rohkeasti suusi. Minusta on mukavaa höpötellä ja tutustua. Suhtaudun aina uusiin ihmisiin uteliaan innostuneesti.

Mikäli haluat käydä kurkkaamassa, minne kaikkialla kaikkialle minun Blogi- ja Instagram-matkani suuntautuvat, niin täältäpä löytyy kohdelistaa. - Mitkäs ovat sinun suosikkikohteesi? Pysytteletkö Suomen rajojen sisäpuolella vai kurvailetko halki maailman tuosta vain, suih? 

P.S. Kuvat otettiin Suomen Wanna be Rivieralla eli Vuosaaren Aurinkolahdessa. Ja mekko siis omatekoinen. Turkoosi ja kukat. - Yhdistelmä, joka suorastaan huusi nimeäni kangaspakkojen lomasta. 

Aurinkoista syysviikkoa!