LETTIVIMMAA, OSA 1

Neuleiden pintoja ne ovat koristaneet jo maailman sivu, mutta muualla niitä ei juuri nähtykään vuosikausiin. Muutama vuosi sitten se tuli. - Lettien renesanssi. Ensin ne ilmestyivät tukkaan. Naistenlehtien mallit letitettiin näteiksi, tuli aiheeseen vihkiytyneitä blogeja. Löydettiin ihan uusi kohderyhmä: isät. - Ei tosin kampauspäiden rooliin, vaan tyttäriensä letittäjiksi. Lettiaiheisia kirjoja on julkaistu jo useampia, uusimpiin lukeutuu Lettitehtaan "Kaunista letittäen" -kirja.

Trendiasiantuntijoiden mukaan letit alkavat olemaan jo menneen talven lumia. Käytännön tasolla se ei tosin vielä juuri näy. Kun Vimma Company julkaisi Maija Louekarin suunnittelman lettikuosin, se oli menoa. Vähääkään valveutuneempi vaateintoilija tai ompeluharrastaja ei ole voinut ohittaa lettivimmaa. Siitä tekee erityisen kutkuttavan se, että pääosin vaatemyyntiin keskittynyt yritys päästää kankaita markkinoille harvoin ja valikoidusti. Harvoin tarjolla -strategia toimii! Kaapelitehtaan Ornamon joulumyyjäisissä käynyt kaverini jakoi välittömästi tapahtumassa käytyään Facebookissa tiedon onnistuneesta shoppailusta: kolme metriä Vimmaa, mukana tietysti myös lettikuosia. Vimman kangaslaarit oli kuulemma myyty tyhjiksi saman tien, kun tapahtuma alkoi. Huikeaa! Enkä ihmettele. Hienoa suunnittelutyötä ja timanttinen ajoitus. Jouluyllärinä Vimma näyttää juuri julkaisseen uuden, jouluisan lettikankaan, tällä kertaa puuvillaa. Kaukaa viisaasti yritys on määritellyt verkkokauppaansa maksimiostosmäärän/asiakas. ;) Nopeat syövät hitaat...

Tukkalettivimmaa by Lettitehdas ja kuosivimmaa by Maija Louekari.

Lettivimman inspiroimana halusin tehdä oman versioni leteistä. Syystä, että Vimman lettikangasta minulla ei ole ja perheemme hiusvolyymi on yhteenlaskettunakin melko pieni: mies on kalju, oma tukkani ei ole vieläkään palautunut imetysajan massiivisesta hiuskadosta, 2-vuotiaan tyttäreni tukka on vielä osastoa höyhen. Perheemme pojilla volyymia on muidenkin edestä, mutta he tuskin innostuisivat letittelyistä.

Tämä nyt esittelemäni lettiompelus on seuraus. - Sitä kuuluisaa, minulle luontaista ideahyppelyä. Aloitin tekemään jotain aivan muuta ja teinkin (niistä tulossa oma postauksensa), mutta saatuani lapset nukkumaan, aloin tunnustelemaan huopaa. Se on ehdoton suosikkimateriaalini tällä hetkellä. Suikaloin ja letittelin. Asettelin Jämsän huopatehtaan leikkuujätteiden palasia yhteen. Hmm.. voisikohan, saisikohan tästä...? Kyllä, siitä tulee laukku! Järki sanoi, että mene nyt hyvä nainen jo nukkumaan: näytät pandakarhulta. Vaan inspiraation heleä ääni huusi päälle: lisää valokynää, anna mennä vaan! Ja niin mentiin. Surrur. Kello löi jo kakstoista... Tällainen siitä sitten tuli. Huovan ryhdittäjäksi löysin Eurokankaasta ihanaa, helmiäisvärjättyä nahkaa. Nahka ja huopa ovat lyömätön pari: pehmää ja jämäkkää.

Huopa on mielestäni ihana materiaali, mutta myös haastava. Se ei juuri kestä ratkomista: se venyy helposti ja huovuttuu. Itselläni oli hermojen menetys lähellä ommellessani laukun reunaa. Kyllä, jouduin purkamaan, lopulta kaventamaan venynyttä laukkua ja lopuksi ompelemaan nahkareunan nurjalta käsin, ommeltuani ensin etureunan koneella. En uskaltanut ottaa riskiä, että olisin joutunut vielä kerran ratkomaan. Käsin ompelu oli är-syt-tä-vää! Sormiin tuli inhottava ärsytyksen tunne, kun ne väsyvät neulalla työskentelystä. Loppusuoralla terävä nahkaneula silpaisi vielä haavan sormenpäähän ja laukun pinta värjäytyi verellä... No, ihan kelpo siitä tuli lopulta kuitenkin. Tämäkin ompelus vaatinee vähän taukoa, jotta osaan nähdä sen uusin silmin ja muistamatta noita ärsyyntymishetkiä.

Ja niin, kuten otsikko lupaa, lettiteemaan liittyen on tulossa jatko-osa. Se varsinainen, jonka piti olla ensimmäinen.

* P.S. Tämä EI ole yhtesistyöpostaus. Ihan vain omaa kiinnostustani aihepiiriä kohtaan. Kuvien käyttöön saatu lupa Vimmalta ja Lettitehtaalta.


Oletkos sinä ehtinyt haksahtamaan lettivimmaan jossain muodossa vai onnistuitko välttämämään?