MUISTOJEN VALAISIN LAPSEN VANHASTA HATUSTA

Omatekoisten vaatteiden kierrätys ei aiheuta minussa kovinkaan suurta ahdistusta. Ne rakkaimmat tekemäni vaatteet olen säästänyt, mutta kaikkea ei kertakaikkiaan voi säilöä. Oma filosofiani on, että jos jostain tekemästäni vaatteesta on iloa jollekin toiselle, niin mikäs sen mukavampaa. Mieluiten annan omatekoiset vaatteet henkilölle, joka antaa niille arvoa.

Edellä mainittu ajatusmalli toimii itseni tekemissä vaatteissa. Kun on kyse jonkun antamasta ja erityisesti neulotusta - niiden kohdalla emmin aina. Meidän perheessä neulotut vaatteet ovat lähes poikkeuksetta jonkun muun kuin itseni tekemiä, koska en itse juurikaan saa aikaiseksi neulo. Niinpä joku sisälläni kampeaa vimmatusti vastaan yrittäessäni kierrättää neulevaatteita. Niiden tekemisessä on usein iso vaiva ja neulotussa vaatteessa on mielestäni aina jotenkin läheisempi tunnelma kuin ommellussa. Se on jokaista silmukkaansa myöten jonkun rakkaudella tekemä. Ommellut aamutossutkin toki ovat kiva juttu, mutta pari villasukkia. - Ne ovat mielestäni synonyymi välittämiselle.

Tässä eräänä päivänä pyörittelin kädessäni tyttäreni, 2-v,  ensimmäistä hellehattua. Se on äitini virkkaama. Luonnonvalkoista lankaa, jossa on häivähdys hopean kimallusta. Suloinen. Lähipiirissäni ei ole ketään sen ikäistä, jolle hattu sopisi. Joku sisälläni huusi, älä heitä pois! En heittänyt. Päätin keksiä sille uuden funktion. Vanha, kotoa valmiiksi löytynyt kynttilänjalka, vesi-liimaseoksella kovetettu hellehattu, vähän rautalankaa ja led-valot. - Siinäpä se! Joskus on ihana jättää muistot osaksi arkea.

Idea tästä valaisimesta tuli mieleeni kuin tilauksesta muutama päivä ennen kuin sain kuulla Taloon.comin järjestämästä bloggaajien valaisintarinoita käsittelevästä kilpailusta. - Toki siis osallistuin. Kävin myös heti tutustumassa tämän verkkorautakaupan tarjontaan. - Kaikenlaista kivaa sieltä löytyy tekemisen aineksiksi ja ihan valmiitakin sisustusjuttuja, kuten kauniita Vallilan verhoja ja sisustustyynynpäällisiä.

Kilpailun valaisinteemaan liittyen tutkin myös Taloon.comin valaisinvalikoimaa. Jollain aikataululla meillä on tarvetta uudelle olohuoneen valaisimelle. Kynttilälampuilla varustettu, romanttishenkinen kattokruunu kun ei todellakaan ole mieheni mieleen. Se on peräisin kodistani ennen yhteiseloamme. Kattokruunun nähdessään mies tokaisi heti, että tuo ei sitten tule ikinä meidän yhteiseen asuntoomme. Hampaita kiristellen katselin, kun suosikkivalaisimeni päätyi kellarin nurkkaan pölyttymään.

Seitsemän vuotta siinä meni, mutta tuossa se nyt on ollut jo muutaman vuoden ajan olohuoneemme koristuksena. Naisilla on hämmästyttävä kyky saada tahtonsa läpi... ;) Vaan nyt kun olen itsekin sitä muutaman vuoden katsellut ja oma makuni on tässä vuosien saatossa vähän muuttunut, uusi valaisin voisi olla paikallaan. Oma suosikkini Taloon.comin valikoimasta on tämä. Selkeä muotokieli, mutta mukana ripaus herkkyyttä. - Mikä valaisin olisi sinun mieleesi?

Haastan mukaan valaisinhaasteeseen Madam B.C:n.

* Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.com:in valaisinhaaste-blogikilpailuun kutsuttuna. 

Mikäli pidit tästä postauksesta, käy äänestämässä blogiani kilpailussa 20.12. alkaen! Mukana myös monta muuta ihanaa ja inspiroivaa ideaa. Käy tutustumassa! :)