TUNNETKO VARTALOTYYPPISI? - ASU X-TYYPILLE

Ennen kuin aloin ommella aktiivisesti vaatteita itselleni, tiesin kyllä suunnilleen, minkä malliset vaatteet sopivat itselleni ja mitkä eivät. En kuitenkaan tiennyt, miksi. Ompeluharrastuksen myötä oma kroppa on tullut tutuksi kaikkine muotoine sekä mutkineen ja nyt tiedä, miksi.

Oma vartalotyyppini loksahtaa kaikkein lähimmin tiimalasiin, toiselta nimeltään X-malliin. Ei nyt ihan mihinkään Betty Boob -kategoriaan, mutta mittojen suhteet ovat tiimalasivartaloisen: hartiat ja lantio ovat suunnilleen yhtä leveät ja vyötärö kapein kohta. X-mallinen vartaloa kutsutaan ns. perinteillä tavalla feminiiniseksi. - Ilo irti siitä siis! Vaan ihan helppo puettava ei ainakaan oma X:äni ole. Oikeilla vatevalinnoilla lopputuloksesta tulee kyllä ihan mukiinmenevä.

X-mallisten suurin haaste on se, että lähes identtisen levyiset lantio ja hartialinja tekevät kokonaisuudesta helposti möhkälemäisen. Omalla kohdallani lisää haastavuutta yhtälöön to lyhyyteni: 157 cm. Ja bonuksena päälle vielä voimakkaat sääret, joita piilottelin yli 30 vuotta. - Vasta viime vuosina olen sallinut itselleni pukeutumistyylin, jota rakastan eli mekot ja hameet. Miten siis tällainen kokonaisuus vaatetetaan? Tässä vinkkejäni lyhyen X-mallin pukemiseen.

VYÖTÄRÖ ESIIN!

Vyötärö on tuotava esiin tai vähintäänkin vartalon linjat. Jollen nosta vyörätöä tai vartalon linjoja esiin, näytän pökkelöltä ja paksulta. Suosinkin omissa vaatteissani hyviä leikkauksia, ryhdikkäitä materiaaleja tai sitten vaihtoehtoisesti hyvin laskeutuvia. Kankaat eivät saa olla paksuja, mutteivat kaiken paljastavan ohuitakaan. Tai ehkä joku timmi tiimalasi voi niitä käyttää, mutta minä en.

ÄLÄ KATKO VARTALOASI

Yleisin lyhyiden ihmisten pukeutumisvinkki on: älä katko kroppaasi osiin. Tätä neuvoa olen pyrkinyt noudattamaan. En käyttäisi esimerkiksi mekkoa, joka on jaettu useaan eri osaan vaakalinjassa. Pystylinjassa se ei niinkään haittaa: pystylinjathan luovat yleensä aina pidentävän vaikutelman. Joskus olen kuullut myös, että lyhyiden ihmisten kannattaisi suosia päästä varpaisiin saakka samaa värimaailmaa. Siitä syntyy myös pidentävä vaikutelma. Tässä kohtaa sanoudun irti suosituksista huutamalla: booooring! Joo, joskus voin tuota noudattaa, mutta koska rakastan kuoseja ja värejä ja ne mielestäni myös sopivat tummaan väritykseeni. Liiallista kropan katkomista pyrin silti edelleenkin välttämään.

KOROILLA PAREMPI

Vaikka lyhyyteni ei ole koskaan ollut minulle minkään asteinen ongelma, en silti halua näyttää yhtään lyhyemmältä kuin olen. Niinpä käytän yleensä aina, hiekkalaatikkoleikkejä lukunottamatta, korollisia kenkiä. Korot tuovat ryhdyykkyyttä ja linjakkuutta – toki myös muutaman lisäsentin. Sukkahousuissa suosin pääsääntöisesti tummia sävyjä ja yhtenäistä värimaailmaa. Kovin kirjavat tai kirkkaat sukkahousut veisivät huomin liiaksikin sinne jalkaosastoon.

OIKEAN MITTAISET HELMAT

Kun on sekä lyhyt että vähemmän gasellisäärinen, on suuri merkitys sillä, millä korkeudella hameen tai mekon helma on. Polven kohdalla tai mieluiten ihan aavistus polven yläpuolella on ainakin itselleni se paras mitta. Näin jalat näyttävät vähän pidemmiltä. Kaikkein pahin mitta olisi puoliväliin säärtä. - Se vain korostaisi vahvoja sääriä. Tuota mittaa en siis käytä ikinä.

Tiivis kooste X-mallisen pukeutumisvinkeistä:

• Vältä liian suoran mallisia vaatteita, hartialinjaa leventäviä kaula-aukkoja sekä olkalinjoja. A-malliset yläosat eivät myöskään sovi X-malliselle.
• Alaosiksi X-mallisille suositellaan joko suoria tai tiukanmallisia, hameina alaspäin kapenevia.
• Vyötä listataan usein myös X-mallisen asusteeksi. Ja tässä tullaan kohtaan ”harva on tismalleen oppikirjaesimerkki”. Itselleni vyöt eivät kertakaikkiaan sovi. Vyötäröni on niin korkealla ja sen verran lyhyt, että vyö tekee ihan hassun näköiseksi ja katkaisee kropan.
• Tee se itse vinkit X-malliselle: Vyötärö, vyötärö, vyötärö. Sitä ei voi liikaa korostaa. Huolehdi, ettet hautaa vyötäröä kangasmassan alle. Itse teen napseisen lähes aina ommellessani itselleni vähän sisään vyötärön kohdalta, rintojen alapuolelta. Jollen tee sitä, on lopputuloksena on pökkelö.

KYNÄHAME JA VESIPUTOUSPAITA

Kaikkein mieluisin ja mielestäni parhaiten minulle sopivin vaate on mekko: joko linjakkaasti leikattu tai vähintään niin, että vyötärölinja tulee esiin. Halusin kuitenkin kokeilla välillä jotain erilaista ja koska kynähameiden sanotaan sopivan X-mallisille, halusin testata. Vesiputouspaita puolestaan on laskeutumisessaan armelias pienille extrakiloille. Minusta vesiputouskaula-aukot sopivat itseasiassa lähes kaikille: runsasmuotoisilla ne häivyttävät muhkuroita ja tuovat huomion decolteelle ja kasvoille, suoran malliseen kroppaan vesiputous tuo pehmeyttä.

Paidan kankaat ovat Eurokankaasta: yläosa on ihanaa viskoositrikoota ja hame Öko Tex -standardisoitua puuvillaa – aavistuksen kiiltäväpintaista. Hameen kaava on Suuresta Käsityöstä jostain iänikuisen vanhasta lehdestä – kynähame nyt on kynähame, vaikka olisi miltä vuosikymmeneltä. Paidan kaava on muokattu omasta peruskaavastani hyödyntäen tätäohjetta. Tällä ohjeella on tosi helppo muokata peruspaidan kaavasta vesiputousmallinen.

Joku voisi väittää, että nämä vartalotyyppiasiat ovat vain turhamaisten haihattelua. En ole samaa mieltä. - Mitä paremmin ihminen tuntee oman kroppansa, sitä todennäköisemmin hän tulee hankkineeksi ja tehneeksi itselleen vaatteita, joita tulee myös oikeasti käytettyä. Hutihankintojen määrä vähenee siis ainakin tältä osin.

Pahoittelut heikohkolaatuisista kuvista. - Sattuipa todella harmaa päivä ja kuvattavakin oli niin väsähtäneen oloinen, ettei mitään rajaa. Seuraavan yönä nousikin sitten 39 asteen kuume, että eipäs ihme.

Vielä tämä viikko aikaa osallistua ensimmäiseen Renew Mama -ompeluhaasteeseen!