OMPELUMAAILMAN ENKELIT JA DEMONIT: KUN KAIKKI MENEE PIELEEN (+OMPELUHAASTE)

Kuvittelitko, että kaikki muut onnistuvat aina ompeluissaan, paistattelevat blogeissa ja Instagramissa täydellisissä luomuksissaan ja vain sinä istut itseksesi tumpelo-ompelijoiden planeetalla? - Siellä, missä housujen lahkeet ommellaan väärin päin, trikookanttaukset jäävät lörpälleen ja logiikka pettää harva se päivä.

Tämä kirjoitus on omistettu juuri sinulle. Olkoon tämä henkinen tuttisi ja lohturiepusi, johon takerrut ompeluelämäsi pimeimpänä hetkenä ja toteat lopulta itseäsi selkään taputellen: ei minullakaan sentään noin huonosti mene!

* Postauksen lopussa Renew Mama -ompeluhaaste.

Tarina alkaa viime viikosta. Oli tarkoitus ommella ja kuvata uutta Renew Mama -ompeluhaastetta varten vaate. Alkuviikosta kuopukselle nousi kuume. Hoitotehtävissä vierähti muutama päivä. Kun viimein pääsin piirtämään kaavoja ja leikkeleemään kankaita, olikin jo torstai. Olin ostanut Eurokankaasta ihanaa, elastaanilla höystettyä puuvillaa. - Tästä tulisi aivan täydellinen paitamekko kevääksi! - Sellainen tyylikäs, kauluspaitamallinen. Kaavaksi valitsin Suuri Käsityö -lehden denim-mekon kaavan, jossa oli kellohelma. Koska kellohelma on minun kropalleni ehdoton ei, päätin tehdä alaosasta suht suoran, mukaillen suosikkikaavaani MIW:iä.

KANGASKRIISIN ALKU

Olin ostanut kankaan alunperin perus mekkokankaaksi ja koska ostan kangasta lähes aina tismalleen sen mitä tarvitsen... No, keksittyäni paitamekkoidean, unohdin, etten ollut suhteuttanut kangasmäärää siihen. Melkoista akrobatiaa se vaati ja juuri yhtään ei jäänyt yli. Nipinnapin sain kuitenkin kankaan riittämään kaikkiin tarvittaviin osiin. - Hyvinhän tässä siis lopulta kävi, totesin ilahtuneena. - Kuinka väärässä olinkaan...

Neuloitettuani vaatteen kriittisimmät kohdat ja leikkaukset, tein karkean mallauksen. Kaavan koon olin toki tarkastanut mittataulukosta ja lisäksi verrannut mittasuhteita suosikkikaavaani. Silti jostain käsittämättömästä syystä yläosa tuntui siltä, ettei oikein mikään ollut täysin kohdillaan. Vähän fiksailin ja surrur sitten vaan. Katsoin vaatetta päälläni peilistä. Se oli kaikkein tiukin vatsamakkarani kohdalta ja löysin vyötäröni kohdalta. Uuh. Näin sitä korostetaan vartalon parhaita puolia! No, onneksi vyötäröä saisi kavennettua ja ehkä laihdun lähiaikoina, kun alan taas lenkkeillä. Että kenties se vatsamakkarakin kutistuu. Hyräilin tyytyväisenä ja itsevarmalla otteella palasin ompelukoneeni ääreen. Tästä tulee tosi kiva!

OPERAATIO KAULUS

Nappilistojen ompelun jälkeen vuorossa oli kaulus. - Sittenpä olisikin suuritöisimmät vaiheet takana. Melkein jo huokaisin helpotuksesta. Ideoin samalla kivoja kuvia blogiini. Sellaisia tyylikkäitä. Mukaan vaikka muutama eri variaatio paitamekon stailauksesta. Rallallaa. Tämähän on mukavaa.

Kauluksen ja kaulurin ompelu käynnistyi sillä, että ompelin ensin ajatuksissani kaulurin toisen pitkän sivun kokonaan kiinni. Ratkoja on ystäväni, totesin vielä tässä kohtaa huolettomaan sävyyn. Ommeltuani kauluksen kiinni kauluriin huomasin epäonnekseni ommelleeni sen kiinni väärään reunaan. - Taas ratkottiin. Ommeltuani kauluri-kaulusyhdistelmän ryhdyin neuloittamaan sitä kaula-aukkoon. What a F... Koko kaulussetti riitti täyttämään noin kolmasosan kaula-aukosta! Oliko kaula-aukko liian suuri vai kaulus liian pieni ja miten tahansa, olin ällikällä lyöty. - Miten näin voi käydä? Olenhan nyt kuitenkin jo melko kokenut ompelija! Testasin kaulusta kaulani ympärille. - Kyllä, se soveltuisi mitä parhaiten omaehtoiseen päivien päättämiseen. - Henki salpautuisi alta aika yksikön.

Haparoivin sormin tartuin kiinni lukuisten ratkomiskertojen seurauksena pehmeäksi muuttuneeseen kankaaseen. Pieniä langanpätkiä siellä täällä. Elastaanin ansiosta reunat alkoivat muuttua aaltomaisiksi. Sain juuri ja juuri leikattua vähäisistä kankaan rippeistäni uuden kauluksen. Kaulurin jouduin kasaamaan osista (wuhuu!). No, se jäisi joka tapauksessa kauluksen alle, niin menköön nyt tämän kerran. Sisäinen ompeluenkelini silitti tukkaani ja kuiskutteli korvaani lempeitä kannustuksen sanoja. Kyllä se siitä.

Kasasin kaulukset uudestaan ja sovitin. Tuijotin epäuskoisena kaula-aukkoa: kaulus olikin nyt aivan liian pitkä! Tässä kohtaa ompeluenkelini putosi tömähtäen lattialle pikkuisen, mutta sitäkin kipakamman ompeludemonin töytäisemänä. Sen räyhäkän epäsopuisa ääni tuntui ja kuulosti samalta kuin vetäisi kynsillä pitkin liitutaulun pintaa: ”Minähän sanoin, ettei siitä mitään tulisi. Luuuseriiii....” Työnsin demonin loitommaksi. Kyllä se tästä. Ehkä. Sovitin kauluri-kaulusyhdistelmää. Se näytti kieltämättä aivan liian löysältä. Pienensin kaula-aukkoa hartioiden kohdalta ja lyhensin sekä kaulusta että kauluria. No niin. Eiköhän se nyt onnistu. Taas ommeltiin ja sovitettiin.

Vedin paitamekon päälleni ja asetuin seisomaan peilin eteen. Uskomatonta, mutta totta: kaulus näytti edelleen liian löysältä ja kokonaisuudessaankin liian suurelta suht pienten kasvojeni vieressä. - Kyllä vain! Isokauluksinen vaate toi mieleeni erehdyttävästi mieleeni venäläisen lapsitähden asun ylisuurine kauluksineen.

Nyt oli keksittävä jotain ja nopeasti. Heureka! Jospa teenkin pystykauluksen... Ratkoin kaulurin ja kauluksen irti toisistaan ja jätin kaulurin pystykaulukseksi. Tässä välissä olin jo ilmeisesti ehtinyt unohtamaan, että koko kokonaisuus oli turhan löysä, enkä uskaltanyt enää lähtä pienentämään kaula-aukkoakaan. Lopputuloksena oli ylilöysä pystykaulus ja kaiken lisäksi vaate ei muistuttanut enää tippaakaan tyylikästä toimistokelpoista paitamekkoa, vaan japanilaisen Sensein asua tai intilaisen miehen Kurtaa. Katselin peilikuvaani epäuskoisena. Sisäinen ompeludemonini nauroi nyt niin kovaa, etten pystynyt enää sivuuttamaan sitä. Manailin itsekseni ääneen, mitä olin tehnyt jo oikeastaan koko illan. Siinä kohtaa sohvalla istuva miehenikin alkoi tuskastumaan.”Kuule, kun mua ei nyt ihan kauheasti kiinnosta kuunnella noita sun ompelujuttuja.” Tässä kohtaa minut oli ladattu jo niin täyteen kiukkua, että pienikin lisä, niin räjähtäisin. ”No, kuule, kyllä sinäkin puhut ääneen vaikka mitä juttuja, eikä muakaan kiinnosta niistä puoletkaan!” Auts. Siitäkös ompeludemoni sai lisää vettä myllyynsä. ”Joo, joo. Noinhan se menee just. Siitä vaan sakset käteen ja silppuat palasiksi koko vaatteen. Siitä mitään kuitenkaan  tule!”

Minut on riivattu, noiduttu! Joku on taatusti tehnyt minusta Voodoo-nuken! Täysin lannistuneena lysähdin tuoliin. Eihän tämä voi olla tottakaan. Hmmm... entäpäs jos? Kyllä. Niin sen täytyy olla. Olen paranormaalin ilmiön uhri. Minut on huomaamattani siepattu toiselle planeetalle. Siellä ne ovat edellisenä yönä läpivalaisseet aivoni ja todenneet ompelutumakkeen täysin turhaksi osaksi. Naps vain ja siististi poistettu. Eipähän ompele enää!

Seuraavana aamuna heräsin aavistuksen toiveikkaampana. Entäpä jos tekisinkin paitamekosta jotain ihan muuta? Onhan noita kaikenlaisia tuunausprojekteja tullut muutenkin tehtyä. Tuumasta toimeen. Tekisin paitamekosta lyhyen bleiserin. Sellaisen kivan trendikkään. Mallinahan sellainen ei olisi minun kropalleni mikään ideaalein, mutta jos vähän ompelisin sivusaumaan kurvia, niin saataisiin jotain muotoa.

Lopputuloksena syntyi kuvissa näkyvä tuotos. Vaate, joka ehkä periaattessa voisi olla ihan kiva, mutta näillä leikkauksilla ja mallin totaalisella epäsopivuudella sitä voi käyttää tismalleen muutamassa asennossa. Bleiseri on hartioista liian suuri, mutta suurin ongelma on etuosan sivuihin asettuvien kappaleiden muoto ja paikka. Niiden ansiosta vaatteeseen jää omituisia ryppyjä ja se ei asetu kauniisti mistään kohtaa. Vuorittaminen epäilemättä toisi vähän ryhtiä, mutta minulla ei yksinkertaisesti ollut siihen nyt voimavaroja.

Ai niin, yksi asia sentään onnistui: nahkasomisteiden ompelu! Hallelujah! Olin täysin varautunut siihen, että juuri tällä kertaa nahka venyy muodottomaksi, paininjalka ei liiku nahkan päällä minnekään ja nahkakantin nurja puoli jää kuin ihmeen kaupalla vaille ommelta. Vaan näinpä ei käynytkään. Että ei negatiivista ilman jotain positiivista vai miten se menikään.

Kaikkein ärsyttävintä koko projektissa oli se, että en edelleenkään osaa nimetä mitään yhtä selkeää syytä totaaliselle epäonnistumiselle. Ehkä piirsin alunperinkin osan kaavoista väärästä koosta tai jotain. Joskus vain kertakaikkiaan asiat menevät pieleen ja oma ompelijaminä kutistuu itsevarmasta surauttelijasta luihuhartiaiseksi kisälliksi ompeludemonin tanssiessa vahingonilosta punaisena voitontanssiaan.

Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, että vaikka ompelisi paljon, se ei silti tarkoita sitä, että taitaisi kaiken. En ole vuosikausiin ommellut paitapuseroa, enkä bleiseriä ja sen kyllä huomasi. Tosin mukana oli tällä kertaa myös ihan oman luokkansa hankaluuskimara. Siltikin tuo oli itselleni muistutus siitä, että kehittyäkseen ompelijana, pitää ommella monipuolisesti. 

Mikäli sinulle tulee mieleen ideoita, joilla tämän vaatteen voisi vielä pelastaa, niin kerro ihmeessä! Minä en jaksa uhrata enää ainuttakaan ajatusta tälle projektille.

Tästä postauksesta piti olla inspiroiva johdanto seuraavaan Renew Mama -haasteeseen. Toisinpa kävi. Tavallaan. Nyt sinulla on joka tapauksessa ihan mahtava mahdollisuus onnistua paremmin – rima ei ole kovin korkealla. ;)

RENEW MAMA -OMPELUHAASTE 2

Tiedätkö ruokakauppaurautumisen? Se on syndroma, jonka vallassa kuljet läpi tutun marketin poimien hyllystä sadannen kerran ne samat iänikuiset elintarvikkeet. Löytäisit todennäköisesti oikeat hyllyrivit ja ruoka-aineikset silmät sidottuinakin. Ja miten tämä liittyy ompeluun? - Sama urautuminen ja jumiutuminen valtaa helposti myös ompeluharrastamisen: yksi käyttää aina samaa kaavaa, toisen pelkästään joustavia kankaita, kolmas välttää tietoisesti napillisten vaatteiden tekemistä ja neljäs ei ole ikinä edes huomannut, että omassa ompelukoneessa on lukuisia muitakin ompeleita kuin ne käytetyimmät.

Tämän kuukauden Renew Mama -ompeluhaaste tehdään teemalla "yllätä itsesi". Harhauta itsesi ulos urautuneista tavoistasi ja tee itsellesi jotain sellaista mitä et ole ikinä tehnyt. Se voi olla vaikkapa juuri se vartalotyypillisi sopiva yläosa, jota et ole ikinä saanut tehtyä, vaate joustamattomasta kankaasta, uusi väri tai jokin erityistekniikka, jonka sisällytät ompelukseesi. Ihan mitä tahansa, millä saat itsesi hyppäämään oman ompeluboksisi ulkopuolelle. Yllätä itsesi! - Saatat oppia ja löytää jotain ihan uutta!

An InLinkz Link-up

Vaikka Renew Mama -ompeluhaasteissa on tämän kuvien lataamisen osalta aina aikataulu, voit osallistua Instagramin puolella tai ihan vain kotonasi toki milloin vain. Ensimmäisen Renew Mama -haasteen löydät täältä.

Ensimmäisen Renew Mama -haasteen inspiroivimmaksi kuvaksi valittiin @Muntaipale:n ihana ruusukuosinen mekko. Onnea! Koska Renew Mama ei kuitenkaan ole kilpailu, vaan hyvänmielen haaste jokaiselle itselleen, varsinaiset palkinnot jaettiin arpomalla. Haasteeseen osallistuneista Kati K. Designin Pippurit-neuloksen voitti Pikku Akan Tilkkuvakka ja arvontaan osallistuneista Kati K. Designin terhot-kangasta Hanna Hyvärinen. Onnittelut voittajille!

Mikäli haluat haasteeseen osallistuessasi käyttää kuvissasi tai postauksissasi Renew Mama -tunnusta, niin tässä, olepas hyvä kehyksellinen ja kehyksetön versio. Kuvissa ei ole taustaa eli kehyksetön versio on helppo upottaa halutessaan vaikka kuvaan.

Ompeluiloa! :)