MATERIAALINATSI MUUTTI MEILLE

”Jaahas, just joo. Hmmm…. ” Vaatekaupan rekkien välistä kuuluu tyytymätöntä mutinaa. ”Ei oo todellista, vain 5 prosenttia villaa, loput akryylia ja polyesteriä!” Hän on hyvin närkästynyt. Siirtyy eteenpäin. ”Entäs tuo sitten. Ihan lörppänä jo valmiiksi. – Yksi pesu, niin joutaa tiskirätiksi. Ei minkäänlaista palautuvuutta!” Hän on suivaantunut. Marssii mielenosoituksellisen näyttävästi ulos vaatekaupasta vailla ostoksen ostosta ja kääntää kenkiensä kärjet kohti kangaskauppaa. - Now We are Talking!

Tässä vaiheessa tarinaa odotat varmastikin positiivista taitekohtaa. - Väärin luultu! Kangaskaupassa materiaaleja venytellään, silitellään ja tarkastellaan valoa vasten. Materiaalinatsi pälyilee vaivihkaa ympärilleen. Ei kai kukaan huomaa, että teen kankaalle Hyvän mielen vaatekaappi -kirjassa mainostetun sadan hankausliikkeen testin. – Jos kangas on nyppyyntyäkseen, se näyttäköön todellisen luonteensa täällä, eikä käytössäni!

Hän lipuu eteenpäin seuraavalle pakalle. ”Ja mitäs tämä nyt sitten on? Aijaijai.” Pakkoja siirrellään ja niiden päistä roikkuvia lappuja tuijotetaan haukan silmin. ”Hmm… Näyttääpä kivalta, mutta noinkohan tuon kankaan musta pysyy pesujen jäljiltä vielä mustana. Näyttää potentiaaliselta pesunukkapinnalta…” Huulten mutristelua. Kunnes: ”Luomupuuvillaa ja kuusi prosenttia elastaania! Öko Tex.” Mikäli olet tarkkakatseinen, saatat nähdä vienon hymyn tapaisen keikahtelevan toisessa suupielessä. Hän on tyytyväinen.

KESTÄVÄÄ JA TARPEESEEN

Materiaalinatsi soluttautui kotiimme ompeluharrastuksen sivutuotteena. Vielä noin viisi vuotta sitten ostin vaatteita ja kankaita lähennä tyyli- ja hintaperusteisesti. Vähitellen aloin kiinnittämään yhä enemmän huomiota materiaaleihin. Tuntui turhauttavalta ostaa vaate, joka näyttäisi muutaman pesun jälkeen käyttökelvottomalta tai kangas, josta vaivalla ommeltu vaate muuttuisi viikon käytön jälkeen jälkeen potentiaaliseksi matonkuteeksi. 

Sitten luin Hyvän mielen vaatekaapin. Ekologisuuden painoarvo kasvoi henkilökohtaisessa vaakakupissani. Samalla aloin miettimään sekä oman että lastemme vaatekaappien sisältöjä aiempaa järkiperusteisemmin: miten vaatteet sopivat yhteen, kuinka pitkä niiden käyttöikä on. Konmari toi vaatekaappiini oman säväyksensä.

Nykyisin ostan ja teenkin vaatteita mieluiten tarvepohjaisesti ja hyvälaatuisista materiaaleista harkiten kuin huonolaatuista usein. Suosin paljon kirpputoreja, mutta myös vanhojen vaatteiden uudistamista ja itse tekemistä. Mielestäni lasten vaatteiden tulisi jo ekologisuuden nimissä kestää vähintäänkin seuraavalle lapselle. Materiaalinatsius ei ole materialismia, vaan oikeastaan ihan päinvastaista: järkevyyttä, kestävyyttä ja ekologisuutta. 

En ole kuitenkaan ehdoton. Pyrin hyvään laatuun, mutta kukkaromme kokoon suhteutettuna. Meidän perheemme vaatekaapeista löytyy paljon myös kaupasta ostettuja vaatteita. – Lapsille esimerkiksi anoppini ostaa mielellään vaatteita ja hyvä niin. Moni vaate on tullut tarpeeseen. Millekään lahjaksi saadulle vaatekappaleelle en nenääni nyrpistelen, mutta jos näen ensivilkaisulla vaatteesta, että se on esimerkiksi polyesterin ja viskoosin yhdistelmä, niin harmittaahan se: kivan näköinen paita tulee olemaan ensimmäisen käyttökerran jälkeen nypyn peitossa.

MATERIAALINATSIN NISKALENKKI

On ollut ilahduttavaa huomata, että siinä missä vielä parisen vuotta sitten esimerkiksi luomukankaita sai vain hyvin harvoista paikoista, alkaa ekologisesti tuotettuja kankaita olla tarjolla nykyisin lähes jokaisessa kangaskaupassa. Erityisesti kangaskaupoissa, joilla on omaa kangas- ja kuosituotantoa, näyttää ekologis-eettisillä asioilla olevan ilahduttavan suuri painoarvo.

Tämän postauksen leggarit on valmistettu ihastuttavan Vimma Companyn Sademetsän suojissa -kuosista ja Tyyne Esterin Ruutuvihkosta. – Kumpikin läpäisi materiaalinatsin laatutestin. Vimman kankaan kohdalla tosin jää nähtäväksi, kuinka hyvin kangas kestää kulutusta. Materiaali on kivan napakkaa, mutta aavistuksen ohkaisen puoleista. Tyyne Esterin ruutuvihko on mielestäni täydellistä leggins-materiaalia. Kuosina se on helposti yhdisteltävissä ja soveltuu sekä ylä- että alaosaksi. Luomupuuvilla-elastaani on erityisesti lasten vaatteissa ihan suosikkimateriaalini.

Muutama päivä sitten kävin kauppakierroksella etsimässä itselleni akuuttiin tarpeeseen syysvaatteita. – Materiaalinatsi otti minusta jälleen niskalenkin, enkä pystynyt ostamaan ainoatakaan vaatekappaletta. Lopulta löysin itseni kangaskaupasta – kuinkas muutenkaan. Lähiaikoina luvassa syysvaateaiheisia postauksia siis. 

Olen kirjoitellut blogissani aika paljon vaatekaapin järkeistämisestä ja materiaalien kestävyydestä ja vaatekaapin järkevästä täyttämisestä. Ohessa muutama aiheeseen liittyvä postaukseni:

Asiaa välittävästä pukeutumisesta

Lastenvaatekaapilta kajahtaa - fiilistä vai järkitekosia

Mites on, tuliko sinustakin ompeluharrastuksen myötä materiaalinatsi ja millä perustein valitset ompelumateriaalisi?