HELMI SIROLAN KORTEISTA JOULUKALENTERI

Enää muutama päivä ja arkiaamut ovat lapsille taas vajaan kuukauden verran yhtä juhlaa. Meidän perheessä lapsille ilmaantuu yleensä useita joulukalentereita mummoilta ja kummeilta. Se pääkalenteri on kuitenkin ollut esikoisen joulukalenteri-ikäisyydestä lähtien Vipsu-tontun tähdittämä tarinallinen kalenteri. Vipsun viestit odottivat aina aamuisin tulitikkuaskeista tehdyissä pikkulokeroissa. Nyt kun tonttujutut eivät enää 9-vuotiaalle uppoa, ajattelin uudistaa pikkusiskoa varten myös kalenterin puitteet.

Kalenterin kehikkona toimii metallinen ritilä, jonka löysin aikanaan kierrätyshuoneestamme. Se lienee aiemmin ehkä kanin häkin osa. Kalenterin "luukut" taittelin voimapeperista ja niiden päälle teippasin irrotettavat suloiset hahmot. - Ne ovat peräisin Helmi Sirolan supersöpöistä korteita, jotka julmasti pistin palasiksi. Siihen on kuitenkin hyvä selitys: joulukalenterin oheistuotteena lapset saavat kasata kortin osista pienet palapelit.

Kalenterin kiinnikenipsut ovat Tigerista. Niiden liitutaulupintaan poikamme piirusteli kalenterin numerot ja auttoi muutenkin kalenterin kasaamisessa.

Kalenterin ideana on se, että jokaisesta luukusta löytyy aina aamulla viesti Vipsu-tontulta sekä vihje, jonka perusteella lapset löytävät pienen makean herkun jostain päin kotiamme - toisinaan myös kodin ulkopuolelta. Noh, yhtäkään osaa tarinasta ei vielä ole kirjoitettu, mutta vuosien perinne jatkukoon eli aina edellisenä iltana...

Tonttutarinoiden sepittämiset jakavat mielipiteitä, mutta meillä tonttuja on kyllä käynyt jouluaikaan aina ja se legendaarisin on Vipsu-tonttu, jonka tarinaa olen jatkanut joka vuosi. Vipsun tarina sai oikeastaan alkunsa jo noin 16 vuotta sitten. Olen aina rakastanut tarinoiden keksimistä ja niinpä sain päähäni tarjota yhdelle päiväkodille tarinallista joulukalenteria. Sen päätähtenä oli muistinsa menettänyt Vipsu-tonttu, joka kääntyi lasten puoleen viestin muodossa ja pyysi apua muistinsa palauttamiseen.

Lasten piti tehdä mm. erilaisia jouluaskarteluja, laulaa joululauluja jne. jotta Vipsu muistaisi, mistä joulussa on kyse. Jokaiselle päivälle oli joku tehtävä, joka auttoi Vipsua palauttamaan muistinsa. Tarinan loppupaikkeilla lapset etsivät päiväkodin pihalta tulitikkuaskiin piilotetun, tulitikuilla kudotun pienen pätkän punaista neulosta. Se oli joulun puna - lahja, jonka jokainen tonttu saa syntyessään, mutta jonka Vipsu oli onnistunut kadottamaan ja sen vuoksi menettänyt muistinsa. Lapset olivat tästä koko tarinasta todella haltioissaan ja muistelivat kuulemma Vipsu-tonttua vielä todella pitkään joulun jälkeen.

Vipsu-tontun tarina saa nyt siis jatkoa kolmevuotiaan tyttömme elämässä. Tällä kertaa tosin ajattelin pikkuisen vihjailla alusta saakka, että tämä on vähän niin kuin kirja - ei siis ihan täysin totta.

Tarinoista puheenollen. Joskus olenkin sivulauseessa maininnut, että minulla on työn alla lasten kirja. Humoristinen agenttitarina. Sen kirjoittaminen keskeytyi siinä kohtaa, kun heittäydyin täysillä tähän blogihommaan. Joulun paikkeilla olen kuitenkin ajatellut pitää pienen bloggauspaussin ja nimetä sen ihan virallisesti kirjoituslomaksi. Haluan viimeistellä kirjani. Se on omistettu esikoisellemme ja sen huumori ei enää kauaa häneen pure. Niinpä haluan saada sen valmiiksi niin kauan, kun sen tyylilaji vielä edes pikkuisen istuu hänelle. Tuntuisi hullulta jättää se kesken, sillä olen kirjoittanut siitä jo ainakin 3/4. 

Olen päättänyt, että kirjoitan kummallekin lapsellemme omat kirjat. Jos joku ne innostuu julkaisemaan, niin mahtavaa! - Jollei, niin ainakin niistä jää mukava muisto lapsillemme.

Onkos teillä joulukalenteritraditioita? Teetkö itse vai ostatteko kaupasta?