PUOLEN TUNNIN KAULAHUIVI

"Laadukas kudottu villahuivi on sijoitus. Se viimeistelee tyylin ja kestää äidiltä tyttärelle." Juupa juu, ehkä näin onkin, mutta jos sen tyylin hinta on alkaen 100 euroa, ei ainakaan minun tarvitse kahdesti miettiä ostanko vaiko en. En kertakaikkiaan raaskisi ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani maksaa yhdestä huivista niin paljoa. Takaraivossani tykyttäisi samaan aikaan lastemme vaatteiden ehtymätön ostoslista ja ostosta maksaessani näkisin kauhuleffaa muistuttavia visioita viluisina värjöttelevista lapsistamme. Minä olisin se sitten se leffan pahis, vähintäänkin Cruella Del Villen tasoinen pahisdiiva, uudessa kaulahuivissani...

Koska materiaalikriittinen oireyhtymä (myös materiaalinatsismi kutsuttu) on jo osa minuuttani, en halunnut myöskään valita kaupan valikoimista poly-alkuista huivia, akryylista nyt puhumattakaan. Villainen, kudottu huivi on oikeasti tyylikäs ja lähes ikuinen asuste. Sellaisen siis halusin.

Löytöretkeily omaan kangaskaappiin paljasti Konmarin kynsistä säästyneen, vuosikaudet kaapin perukoilla pyörineen Maxmaran villakangaspalasen. Olin ostanut sen  Eurokankaan palalaarista, koska se oli ihana ja edullinen. En kuitenkaan ollut keksinyt sille käyttöä, koska pala ei kuitenkaan ollut suuren suuri. Se oli kuitenkin riittävän suuri huivimateriaaliksi. Ja huivipa siitä sitten syntyi.

NÄIN TEET HUIVIN

Näitä tarvitset:

- Kangasta riittävän pitkä pätkä villakangasta (esim. 50 cm x 190 cm + saumanvarat leveyteen). Oma huivini on ommeltu kahdesta yhteen liitetystä pätkästä. Sauma ei kuitenkaan näy minnekään, koska huivi kietaistaan ympäri useamman kerran. Että pihistelijälle vinkiksi vain. - Ei tarvitse ostaa niin kovin pitkää pätkää kangasta. Huiveja voit tehdä tällä metodilla mistä tahansa kudotusta kankaasta, vaikkapa flanellista.

- Sakset

- Nuppineuloja

- Ratkojan huivin päiden hapsutusta varten (hapsut on helpompi irrottaa ratkojalla)

- Ompelukoneen

Tee näin:

 Eli vielä summattuna: huivisuikaleen lyhyet päädyt hapsutetaan ja pitkät sivut taitetaan kaksinkerroin ja ommellaan. Siinäpäs se!

Materiaalikriittisen oireyhtymän lisäksi kärsin myös LHP-oireyhtymästä. Jaa, että mikäs se sellainen on? No, kirjainyhdistelmä tulee sanoista Liian Helppo Postattavaksi. Tiedätkö, mistä puhun? Että kun välillä sitä haluaakin tehdä jotain ihan suitsait vain nopsaan ja käyttötarpeeseen, mut sitten jää miettiin, et hei ihan oikeesti, ei kait nyt mitään näin helppoa kehtaa edes laittaa blogiin. Pienen henkisen psyykkaamisen jälkeen kuitenkin onnistuin nujertamaan LHP-kohtauksen ennen sen suurinta kliimaksia. Verukkeena käytin mm. sitä, että minulta on joskus kyselty sellaisia helppoja ja nopeasti tehtäviä ompeluvinkkejä. Tässäpä sitten tällainen. Ei jää ainakaan osaamisesta kiinni tämän teko. :)

Lopuksi voisin sitten sanoa, että näitä teen taatusti lisää, mutta en sano. Olen nimittäin sanonut noin blogissani lukuisia kertoja ja kuinka monesti olen sitten oikeasti tehnyt saman jutun moneen kertaan? - No, enpä kovinkaan monesti. Ei olisi minusta ikinä sarjatuotanto-ompelijaksi, ei. Kyllästyn alta aikayksikön ja kun olen jonkun jutun oppinut, haluan tehdä jotain muuta. Näin se vain mennee, turha esittää muuta. ;)

Jos kaipaat helppoja, nopeita ompeluvinkkejä / ohjeita, niin tässäpä vielä muutama - kun nyt tälle linjalle kerran lähdettiin...

Poncho - näyttävää helposti
Ohjeet helppoihin "hammaskalinastoppareihin"
Ylösalaisin hame vanhasta hupparista
Ihan loistava pipo 

 Mukavaa alkanutta viikkoa! :)