Viime kesänä aloittamani juttusarja "Ihan puskista" jatkuu siis N-Y-T, nyt. Tämän kesän ensimmäisessä ja kokonaisuudessaan viidennessä osassa tehdään vuohenputki-paprikaveneitä. Nää on herkkua, nam! Ennen kuin kasvisruokailijat käännähtävät kannoillaan, niin kerrottakoon, että tästä on helppo tehdä lihaton versio. - Sen kun vain vaihtaa jauhelihan vaikka Nyhtikseen tai Härkikseen.
Näitä tarvitset:
- Makeita paprikoita
- 250 grammaa jauhelihaa tai vaihtoehtoisesti Nyhtökauraa/Härkistä
- Fetajuustoa
- 1 sipulia
- Valkosipulia (2 kynttä)
- Vuohenputkia
Mausteiksi:
- Mustapippuria
- Oreganoa
- Jauhelihamausteseosta
- Suolaa
Tee näin:
1. Laita uuni lämpiämään noin 180 asteeseen.
2. Pilko sipuli ja kuullota. Lisää joukkoon pilkottu valkosipuli. Mausta jauheliha.
3. Huuhtele vuohenputket ja irroita lehdet varsista. Silppua vuohenputket pieneksi. Itse laitoin vuohenputkea pilkottuna sekaan noin kaksi reilua kourallista. Lisää pilkottu vuohenputki paistetun lihan joukkoon. Lisää lopuksi sekaan fetajuustoa noin puoli purkillista tai oman maun mukaan.
4. Pese makeat paprikat ja leikkaa halki. Poista siemenet ja keskustan vaalea liha. Ripottele halkaistulle pinnalle pikkuisen suolaa.
5. Asettele paprikaveneet uunipellille ja lado päälle jauheliha-vuohenputki-feta-seosta. Paista uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes paprikat ovat pikkuisen pehmenneet.
6. Ota uunista ja koristele vielä vuohenputken lehdillä ja lisää halutessasi päälle pikkuisen paistamatonta fetaa. Nauti!
Tiesitkö tämän vuohenputkesta?
Vuohenputki sisältää mm. rautaa ja C-vitamiinia. Sitä ei tarvitse ryöpätä, vaan voi syödä ihan sellaisenaan vaikka salaatin joukossa. Mielestäni vuohenputken makua voisi luonnehtia miedosti timjamimaiseksi.
Vuohenputkea kasvaa aika monenlaisissakin paikoissa. Kaikenlaisilla joutomailla, purojen varrella, metsien reunoilla ha niitä on yleensä aina paljon samalla alueella. Vuohenputken tunnistamiseen en anna tässä ohjeita. Niitä löytyy kyllä netistä yllinkyllin.
Villiyrttien keräily on tosi kivaa puuhaa ja tuntuu mukavalta, että saa opettaa lapsilleen samalla kasvien tunnistustaitoja. Ihanan tunnollisesti tyttömme näytti minulle jokaikisen keräämänsä vuohenputken tiedustellen, että "äiti, tunnistatko tämän". :) Vielä viime kesänä pikkuisen jännitti ekan vuohenputkiruoan jälkeen, että lähteekö taju tai henki, mut tässä ollaan. Tänä kesänä oli helppo palata viime vuonna löydetyille vuohenputkiapajille.
Lauantaina oli kyllä oikein The kesäpäivä. Parvekkeen ovi sai olla auki aamusta iltamyöhään. Kevyesti tuulenvireessä hulmuavat verhot, pääskyset, pitkälle iltaan pihalla leikkivät lapset, mereltä kaikuvat veneiden äänet. Ah! Juuri otollinen hetki pienelle annokselle Buena Vista Social Clubille. Tikotiko... Paistelin iltapalaksi nokkoslettuja ja keikuttelin menemään. Siitäkin huolimatta, että 10 vee totesi useamman kerran painokkaaseen sävyyn "äiti lopeta! Sä näytät todella typerältä!" En lopettanut. Miltei puhkaisin paistinlastalla keittiömme riisipaperivalaisimen siinä tanssin tuoksinassa letkeine lanteineni.
Tässä viime kesäiset Ihan puskista -juttusarjani osat:
Mikäli villiyrtteily kiinnostaa, niin vinkiksi kerrottakoon Hortoilu.fi-sivusto sekä Facebookin Villiyrtti- ja vihannes -ryhmä.
Rakastan myös vuodenputkea. Kävin Hortoilu-blogin Raija Kivimetsän kurssin muutama vuosi sitten ja ostin kirjankin. Vuohemputkipiitakka on herkkua, yhden olen jo tehnyt. Pesto onnistuu myös hyvin, on tummanvihreää ja maukasta. Pitääkin laittaa uudelleen resepti blogiini, olen ollut laiska blogin suhteen, syytän teknisiä ongelmia. 😉
VastaaPoistaOi tuollainen kurssi olisikin kyllä tosi ihana! Minä oon nyt ihan vaan omatoimisesti opiskellut ja varovaisesti kokeillut kaikenlaista. Viime kesänä saattoi jo mennä vähän jopa överiksi, kun tein vihersmoothieta, jossa oli jo niin paljon kaikkea, mitä vaan löytää saattaa... ;) - Pestoa on tarkoitus kokeilla kanssa. Se kuulostaa herkulta. :)
PoistaHortoilu kyllä kiinnostaisi, mutta olen kovin arka uskaltamaaan. Tavitsisin jonkun kokeneemman kaverin avuksi tunnistamaan.
VastaaPoistaSe on ehkä vähän sellainen aloituskynnys. Kun sen yli pääsee, seuraa vain pohjaton uteliaisuus ja into. Aloita jostain ihan tutuista. Esimerkiksi voikukkahunaja on tooosi ihanaa! :)
PoistaPakko tehdä tunnustus, että vaikka olen kova hortoilemaan, niin koskaan en ole tehnyt mitään vuohenputkista. Mä en löydä niitä mistään :) Muilla niitä näyttää kasvavan kotipihassakin pilvin pimein!
VastaaPoistaVuohenputki taitaa olla sellainen, että sitä ei ihan kaikkialla kasva. Uskoisin kyllä, että joka puolelta Suomea löytyy alueita, joissa niitä on. Itä-Helsingissä niitä kasvaa ihan hirmuisesti meren läheisyydessä.
PoistaMinäkään en ole nähnyt vuohenputkia lähistöllä. Nokkosia bongasin ja keräsin ja tuuli vei lopulta pussini :D
VastaaPoistaVoiko olla kyse siitä, ettet vielä ihan tunnista sitä? Sitten kun oppii tunnistamaan, niitä kyl bongaa siellä täällä. Varmasti niitä siellä teidänkin lähistöllä jossain kasvaa. - Ei kovin onnistunut ollut tuo hortoilustartti... ;) Ehkä ensi kerralla sitten jää jotain kotiin viemisiksikin. :)
PoistaKiitos ohjeesta! Taidan olla vähän innostumassa yrteistä, suunnitteilla teeyrttikurssille meno :) Jospa laajentaisin yrtteilyä ruokiin. Meillä täällä pohjoisessa eivät puut eivätkä pensaat vielä viherrä lainkaan, joten häätyy vielä vähän aikaa odotella yrttikauden alkua.
VastaaPoistaOi, teeyrttikurssi kuulostaa ihanalta! Suosittelen kyl villiyrtteilyä! Siinä on itseasiassa vähän sama klangi kuin kierrätysompelussa - sellainen saman tyyppinen löytämisen ja oivaltamisen ilo. Eiköhän se vihreä kausi sinnekin vielä tule. - Ihana ilmaisu tuo "häätyy". :)
PoistaEhdottomasti testaamisen arvoinen villiyrtti. Pitääpä seuraavaksi googlata löytyykö täältä pohjoisempaa, vitosvyöhykkeeltä vuohenputkea.
VastaaPoistaLuulisi löytyvän. Onnea villiyrttimetsästykseen! Se. On kouluttavaa... 🙂
Poista