SEITSEMÄN KÄSITYÖPERSOONAA - MIKÄ SINÄ OLET?

Kun on harrastanut riittävän pitkään käsitöitä sekä niihin kiinteästi liittyvää some-elämää, on oppinut näkemään myös lajin humoristiset ja karikatyyriset piirteet. - Sekä itsessään että kanssaharrastajissaan. Käsityö- ja DIY-harrastajien joukosta on helppo poimia erilaisia stereotypioita tai niiden coctaileja ja naureskella myös omille kummallisuuksilleen. 

Oletko fanaattinen totaaliharrastja, joka ompelee iltakausia lasten naamiaisasuja päiväkodin vappujuhliin vai kenties materiaaliharrastaja, joka tekee kangas- ja lankahankinnat puolisoltaan salassa, ettei todellisuus materiaalivarantojen laajuudesta vain tulisi ilmi?

Näin äkkiseltään sain kasaan seitsemän erilaista käsityöharrastajatyyppiä. Toki listaa olisi helppo jatkaa vaikka kuinka. Tunnistatkos sinä itsesi näiden joukosta? :) 

Totaaliharrastaja

Teet itse kaiken. Siis aivan kaiken. Olet kiertänyt reitesi ympärille Opus Dei -henkisen piikkipannan. Mikäli hätätapauksessa joudut käymään pikaostoksilla vaatekaupassa, rankaiset itseäsi. Piikkipanta kiristetään tiukemmalle. Ei haittaa, vaikka vähän sattuu. – Kipu on ansaittua!

Päiväkodin naamiaisjuhliin ommellaan topattu Pokemon-hahmopuku, jossa on integroitu äänenmuunnin. – Kerrankos sitä! (Todellakin, koska kerranhan sitä vain käytetään…). Ei kai kukaan itseään kunnioittava käsityöharrastaja voi ostaa niitä Kiinassa valmistettuja rooliasuja, jotka hajoavat heti ensimmäisen (ja sen ainoan) käyttökerran jälkeen! 

Lomamatka edessä? – Sinähän et lentokoneeseen nouse ennen kuin perheen matkalaukut on täytetty omatekoisilla vaatteilla. ”Kulta, eikö sun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan?” ”Joo, joo! Älä koko ajan hoputa! Lähtöönhän on vielä tunti aikaa. Mä vaan ihan nopeesti ompelen Jere Joonatanille vielä tän yhden jumppiksen. Kyllä siellä Teneriffallakin voi illat olla vähän viileitä vielä tähän vuoden aikaan. Ja joo: ei sanaakaan mistään kaupoista ja että saahan niitä vaatteita ostettua sieltä reissustakin. Ne EI oo itse tehtyjä! Miten mä sit ikinä kehtaan näyttää kellekään meidän lomamatkakuvia, kun lapsilla on niissä yllään jotain Teneriffa-T-paitoja sun muita…” Äänesi värisee. Kyynel vierähtää poskelle…

”Voi, sua. Ihan kivahan se on, että teet itse meidän vaatteet, mut kun meidän pitäis ihan oikeasti jo lähteä…” Realismi iskee kellotaulusta vasten kasvojasi. – Melkein valmista. Meikkaat toisella kädellä ja toisella kädellä ohjaat kangasta saumurin nieltäväksi. Nasta lautaan, nyt mentiin! Joku tööttää pihassa auton torvea. Nappaat mukaasi neppejä vaille valmiin jumpsuitin, nepit ja pihdit ja juokset autoon. 

Lentokentällä säntäätte lähtöselvitykseen. Piiiiip, sanoo metallinpaljastin. ”Onko rouvalla jotain metallista tuolla kassissaan?” ”No, tuota… o-o-ooon… Mut ne on vaan semmoset nepparipihdit. Mun on aivan pakko saada ne mukaan! Siis mä kuolen, ihan oikeesti kuolen, jollen saa niitä mukaani. Jumpsuit sää muuten vaille neppejä. Te ette voi tehdä tätä mulle….” 

Viimeinen kuva: makaat lattialla pitkin pituuttasi sätkien ja huutaen. Kasvosi ovat helakanpunaiset ja hikiset. Itket hysteerisesti. Jostain etäältä kuulet tutun äänen. ”Kulta, josko siellä Teneriffalla ois joku käsityökauppa, josta saisit ostettua ne nepit ja pihdit.” Kokoat itsesi. Ehditte juuri koneeseen ennen porttien sulkeutumista.

Some-kässäilijä

”Pyyhkimääään!” 

”Joo, äiti tulee ihan just… äiti postaa vaan tän yhden kuvan…” 

”Hmm… oiskohan tää kuvakulma parempi… Ei hitsi, tossa kuvassa peilistä heijastuu kauhee tiskivuori… Ei oo todellista! Muuten ihan täydellinen kuva.” 

”Äitiiiiii, pyyhkimään!” 

”Joo, ihan pieni hetki vaan!” Siis eiks tässä nyt todellakaan oo yhtään kelvollista otosta! Tuossa kuvassa vaate näyttää ihan muodottomalta säkiltä ja tossa toisessa taas mä näytän ihan keski-ikäiseltä… tai siis mähän oon keski-ikäinen, mut, no joo, anyway.” 

”ÄITI!!!” 

Äh, ei tästä nyt tuu mitään.

”Joo, tullaan!”

Aamupalapöydässä. ”No, niin, mitäs kivaa tänään tehtäisiin? Lähdettäiskö saman tien retkelle?”

”Joooo!” 

”Ai, mut hei, siis ihan täydellinen valo! Ihan pikkuhetki, mä vaan ihan nopeesti otan muutaman kuvan…”

Tässä kohtaa mies astuu kuvaan. Tosielämän sellaiseen. ”Ai ihan nopeesti… just joo. Hei, me mennään jo ulos. Nähdään tunnin päästä…”

”Ei tässä nyt niin kauaa mee. Ihan hetki vaan.”

Asettelee pöydälle kahvikuppia ja työn alla olevaa, keskeneräistä paitaa. 

”Hmm… jotain tää kaipaa vielä. Ehkä vähän kukkasia. Joo. Ehkä muutama suklaapalakin…”

Noin 20 otoksen jälkeen kuva pompsahtaa Instagramiin feediin: ”Ihana päivä! Tälläkin kertaa valitsin kuitenkin ulkoilun sijaan ompelun. Kyllähän sä tiedät. Me kässäilijät.😉😊 #kuninspiraatioiskee #ompeluonelämäni #äidinomaaaikaa

”Noin. Siitähän tuli kiva! Ja sit ulos! Ehtiihän sitä ompeleen myöhemminkin!”

24/7-harrastaja

Käsityöt ovat koko elämäsi. Teet käsitöitä aina. Siis ihan aina.

Ruoanlaiton lomassa käyt nopeasti näyttämässä peppuasi ompelutuolillesi. Nasta lautaan ja muutama sauma suit sait vaan! Ehkä vielä yksi. Ai että, lisäisinköhän tuohon vielä yhden frillan…

”Siis mikä täällä haisee ihan palaneelle puulle?”

”Ai, kauhee…. Voi ei, mä unohdin paistinlastan levyn päälle… ja o-ouuu…. riisien keitinvesikin pääsi loppumaan jo… öö… ehkä viisi minuuttia sitten. No, mut hei. Syödään kalapuikkoja, niistähän tykkää kaikki – eiks nii!” Näytät peukkua ja luot merkityksellisen ”kalapuikot on paljon coolimpi vaihtoehto kuin riisi ja kana” -ilmeesi.

Pelkkä käsityöharrastaminen alkaa näkymään vyötäröllä ja tuntumaan hartioissa. Fysioterapeuttisi suosittelemana hankit jäsenyyden kuntosalille, päätit totella. Totta kai liikuntaakin voi harrastaa – kunhan se ei tapahdu käsitöiden kustannuksella! Juoksumatolla käsivarrellasi keikkuu neulepussukka. – Kuka väitti, ettei muka liikuntaa ja käsityöharrastamista voisi yhdistää toisiinsa, hah! Tikutitikuti… 

Myös työpaikan palaverit sujuvat leppoisissa tunnelmissa puikkoja ja virkkuukoukkua heilutellen. 

”Joo, tää neulonta on siitä kiva harrastus, että aivot pysyy tosi virkeinä. On oikeastaan jopa helpompi keskittyä muihin asioihin, kun käsille on töitä.”

Tuijotat neulomustasi…. Yksi nurin, kaksi oikein, yksi nurin kaksi oikein. Ai että tuleepas nättiä. 

Mitähän väriyhdistelmää mä käyttäisin hihoissa. Oiskohan musta-minttu-rosa kiva yhdistelmä? Joo, se vois toimii….

Jostain etäisyydestä kaikuu esimiehesi ääni… ”Niin, mitäs olet mieltä sinä olet tästä ensi vuoden strategiastamme? Onko se mielestäsi linjassa yrityksemme arvojen kanssa?”

”Aa… ööö… tuota… joo, on se!” 

Siis mihin mä jäinkään. Niin joo, ne hihat! Ehkä sittenkin mustavalkoiset. Sellaista hillittyä tyylikkyyttä. Sopisi sitten töihinkin… tikutitakuti.

Viha-rakkaus-harrastaja

”Käsityöt – niin ihanan rentouttava harrastus. Niiden avulla pääsen irti stressistä ja oloni on tuota pikaa kuin uudestisyntynyt.” Näin luonnehdit harrastustasi ystävillesi ja komppaat lajitovereitasi Facebookin käsityöryhmissä.

Todellisuus. Se, joka näkyy puolisolle ja lapsille.

”Ei oo todellista! Miten mä onnistuin ompeleen lahkeet väärin päin!” Ratkoja kaivetaan esiin pitkin hampain. Ratkoo ja ompelee uudestaan. ”Siis mitä ihmettä! Onks nää sittenkin miehen paidan hihat?! Ei hemmetti!”

Ompelee uudestaan. ”Siis mikä tätä saumuria nyt vaivaa! Ihan kauheeta tikkiä! Siis pitääks mun nyt alkaa langoittamaan tätä uudestaan! Mä vihaan tätä hommaa. Siis sanoinks mä jo, että mä VI-HAAAAN!”

Paiskoo tavaroita ympäriinsä. Hermojen kiristelytunnelma alkaa leviämään myös muihin perheen jäseniin.

”Onko sun aivan pakko harrastaa noita käsitöitä, kun kerran oot aina niin kireänä.”

”Siis älä sä nyt puutu tähän! Tää on mun elämä. Mun omaa aikaa! Mähän rakastan käsitöitä!”

Manailee ja kiroilee itsekseen. Ratkottuaan ompelutyönsä neljännen kerran uhkaa silputa saksilla koko kankaan ja tukehduttaa itsensä nuppineuloihin. 

”Isi, mä kuulin, et äiti sanoi pahan sanan. Monta…”

”Mä en kestä! Aina mulle käy näin. Mä en vaan osaa yhtään mitään… yhyyyyyyy…” 

Innostuja

Innostut aina ja aivan kaikesta, mikä liittyy käsitöihin tai DIY-tekemiseen. Näet lähes joka ikisessä esineessä ja materiaalissa uuden mahdollisuuden. ”Hmmm…. mitähän noista terveyssiteiden tarrojen suojapapereista oikein voisi saada aikaiseksi? – Täysin aliarvostettu materiaali! Ja enpä muista, että kukaan olisi vielä koskaan kierrättänyt pölyä. Siitähän voisi vaikka kehrätä lankaa!” 

Kotisi pursuaa leijuvia kuppeja, pillihimmeleitä, paperiorigameja ja ryijyjä noin kymmenestä eri materiaalista sormeiltuina. Valmiiden töiden lisäksi kotisi kaappien perukoilta löytyy kasapäin hylättyjä, puolivalmiita yritelmiä, jotka ovat muistutus siitä, että läheskään aina idea ja toteutus eivät kohtaa. Mutta ei se mitään. – Tärkeintä on matka, ei lopputulos. Sen olet kirjaillut kotisi seinällekin huoneen tauluksi - margariinirasian kansista tehtyjen raamien kehystämäksi sellaiseksi.

Materiaaliharrastaja

Olet Facebookin käsityöryhmien ja Instagramin aktiivisin kangas- ja lankapostailija. Kukaan ei kuitenkaan muista nähneesi sinulta yhtään postausta, joissa esiteltäisiin jotain valmista… Kotisi muistuttaa käsityötarvikekauppaa. Hurmioidut väreistä ja kuoseista. Lankakerän pehmeä kosketus saa sinut kehräämään villimmin kuin puolisosi. 

Otteita some-päivityksistäsi:

”Ai mikä ihmeen Konmaritus? 😉 Kangaskaappi on pyhä!” 

Somekuvissasi esittelet ylpeänä käsityötilasi kaappeja, joiden hyllyt notkuvat kankaita. Kuoseista päätellen vähintään 50 prosenttia kankaista on lojunut kaapissa viimeiset kymmenen vuotta. Niiden rinnalla kaapissa on uusimpia kuoseja. Niin siisteinä pinkkoina, että niihin ei taatusti ole koskettu ihan lähiaikoina.

”Hups, taas vähän lipsahti… tili tuli, tili meni. En ees uskalla miettiä, paljonko taas meni kankaisiin. Ei kerrota kellekään…”

”Ai, että kattokaas, mitä tarttui mukaan työmatkalta Saksasta!” #kangashamsterimaailmalla #lähtitaasvähänlapasesta

”Kaupassa xxxx oli taas postikulut nolla euroo. Ihan pakko oli vähän hankkia kankaita kesävaatteita varten. Tää ananaskuosi on ihan lempparini. Awwwww!” #emmääkyloikeestimitääntarttis #nääeimahduenää mihkään

Ajoitat käsityömateriaaliesi postitukset aina puolisosi työmatkoihin tai vähintäänkin varmistat, että olet postituspäivänä ensimmäisenä kotona.  (Tosin harvemmin tilaat niin pieniä määriä, että ne mahtuisivat postiluukusta sisään.) Smartpostin lokerot ovat kätevästi juuri päiväkotimatkan varrella. Kangaspaketin saa vaivatta piilotettua autotalliin odottamaan sopivaa sisään kuljetushetkeä. Tästähän ei siis todellakaan kerrota miehelle! 

Zen-harrastaja

Teet käsitöitä aina huolella ja harkiten. Käsityömateriaaleja hankit maltillisesti ja lähes aina vain tarpeeseen. 

Jos joskus epäonnistut käsitöissäsi, suhtaudut niihin viilipyttymäisellä asenteella: ”Ei se mitään, sattuuhan sitä.” Miltei hymyilet tarttuessasi ratkojaan. Kätesi liikkuvat ratkojan kanssa mitä suurimmassa ykseyden tilassa ja tai-chi-maisen pehmeästi. Purkaessasi 99 prosenttisesti valmista, liian suureksi osoittautunutta villapaitaa, et tee elettäkään osoittaaksesi harmistumista. Silität neuleen pehmeää pintaa hellästi: Oli kiva tavata, heihei – nähdään pian uudessa muodossa… 

Zen-harrastajat ovat oma harvinaislaatuinen heimonsa. Heitä tapaa hyvin harvoin. Tai itse asiassa juuri kukaan ei koskaan ole tavannut heitä. Urbaanilegendan mukaan sellaisia kuitenkin on.

Noh, mitenkäs on - kolahtiko mikään näistä? :)  Millaisia piirteitä tunnistat itsessäsi liittyen käsityö- tai DIY-harrastamiseen? 

Itse tunnistan itsessäni useampaakin: innostuja olen henkeen ja vereen ja väistämättä jonkin verran on tuota some-kässäilijän vikaakin. Niin ja ehkä vähän myös viha-rakkaus-suhde-tyyppistä. Tai en minä käsitöitä vihaa, mutta hermot ovat kyllä toisinaan aika lujilla ja tulistun helposti. Jossain vanhassa ompelukoneessani on pieni saksen kärkien kokoinen lommokin muistutuksena siitä... ;) Aiemmin olin aika totaalishenkinen myös, mutta sittemmin oppinut ottamaan todella paljon rennommin. Teen sen minkä ehdin, enkä stressaa muusta.

Tähän postaukseen olisi ollut ihan huippua saada vähän humoristisemmat kuvat, mutta näillä mentiin nyt.

Ja kuulkaahan: blogini viettää ensi viikolla 5-vuotissynttäreitä. Mikäli et vielä seuraa blogiani, niin nytpä on oivallinen mahdollisuus liittyä seuraajaksi. Luvassa on nimittäin monta tosi kivaa juttua lukijoilleni. Synttäriviikkoni yhteistyökumppaneita ovat Eurokangas, Paapii Design, Hellin, Almandiini ja Nuppu Print Company. Viiden vuoden kunniaksi tiedossa huikeat viisi arvontaa ja yksi bonusjuttu. 

Blogiani voit seurata mm. Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Mukavaa sunnuntaita! :)