Yhteistyössä: Husqvarna Viking
Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka paljon meillä käsityöharrastajilla onkaan erilaisia taitoja ja tietoa? Kun on paljon tekemisissä kaltaistensa kanssa, kokonaisnäkemys helposti hämärtyy ja omia osaamisiaan alkaa pitämään itsestäänselvyyksinä. Todellisuudessahan meillä kaikilla on hallussaan ihan huikea osaamissetti: materiaalien tuntemusta, ideointikykyä, värisilmää, tyylitajua, teknisiä taitoja... Ja mikä parasta - ihan kaikessa niistä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti.
Itselleni vaatteiden ja asusteiden tekeminen yhdistettynä bloggaukseen on vähän niin kuin Wanna be -muotisuunnittelijan pesti. Ja minä niin rakastan kaikkea siihen liittyvää! - Värejä, sommittelua, ompelemista. Sitä, kun kangas muotoutuu mielessä valmiiksi vaatteeksi yksityiskohtineen päivineen tai valmiin mallin tekemiseen löytää juuri sen oikealta tuntuvan materiaaliyhdistelmän.
Teen itse nykyisin paljon vaatteita, joissa on pohjana hyvin simppeli kaava. Sellaisten pohjalta muokkailen ja teen vaatekappaleista juuri selaisia kuin haluan. Yksinkertaisen pelkistetyistä kaavoista pystyy kuosittelemaan monenlaisia vaatteita. - Kätevää ja mukavaa. Mieluisaa senkin vuoksi, että olen patalaiska kaavojen piirtelijä. En todellakaan pidä siitä hommasta. Isompi syy kuositteluun on kuitenkin se, että tykkään siitä, että saa ideoida jotain, joka on jollain tapaa ihan omaa.
Postauksen vaatteet olen kuositellut/muokkaillut itse. Tämän tyyppisiä vaatteita toki on siellä täällä eli eivät nyt mitään täysin uniikkeja ole. Silti jokainen mittasuhde ja väljyydet sun muut ovat minun miettimiäni.
Ajattelin, että haluaisin rohkaista muitakin kaavojen muokkailuun. Itsekään en mitään kovin monimutkaisia muokkauksia taida, mutta pieniä kyllä. Postauksessa mukana siis ohje näihin perusleggarikaavan pohjalta tehtyihin kaksivärilegginsseihin sekä takaa pidempään tunikamekkoon. - Malli, josta on tullut tämän kesän suosikkini.
Olen diagnosoinut itselläni sellaisen ominaisuuden, jota kutsun intuitiiviseksi värisilmäksi. Se ohjaa hyvin usein tekemisiäni. Usein en edes aktiivisesti muista, mitä kaikkia kankaita minulla on jo olemassa. Silti saatan
suunnitella kokonaisuuden, johon yhtäkkiä yhdistyykin harmonisessa
väriskaalassa olemassa olevat kankaat. Näin syntyi tämäkin kokonaisuus.
Samalla intuitiivisen värisilmän logiikalla syntyivät postauksen kuvat. -
Erityisesti postauksen alkupäässä olevat: Vietimme perheemme kanssa
rentoa sunnuntai-iltapäivää Helsingin keskustassa hengaillen. Käytiin
pizzalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Olin
ajatellut, että mikäli vain sopiva tilanne ja tausta osuu kohdalle,
nappaan tytöstämme kuvat uusissa vaatteissaan. Minulla oli ennakkoon
vain vieno
ajatus urbaanista, vähän karkeammasta ympäristöstä -
kontrastiksi pehmeän hempeille vaatteille. Mieluiten kuitenkin
sellainen, jossa olisi vähän samaa väriskaalaa vaatteiden kanssa.
Yhtäkkiä - siinä se oli.
Narinkkatorin laidalla oli metalliset korkeat ritilät - ilmeisesti
remontin suojana. Niiden väriskaala printteineen istui täydellisesti
ompelemiini
vaatteisiin.
NÄIN TEET KAKSIVÄRI-LEGGINSSIT
Muistelen,
että olisin jossain lastenvaatekaupassa nähnyt jotkut tämän tyyppiset
legginssit joskus. Voi olla, että tuon polven päälle tulevan kappaleen
muoto oli toisenlainen, mutta näin halusin itse ne tehdä. Koska tyttömme
on herkkä vaatteiden saumoille, halusin tehdä legginssit siten, ettei
niihin tulisi hiertäviä saumoja. - Ei sivuun, eikä tuohon
kangasvaihtokohtaan. Siksi pidin mallin sivusaumattomana ja ompelin
kaarevan osion applikointityylillä sauman ompelun sijaan.
Näitä tarvitset:
- Mikä tahansa hyväksi kokemasi leggins-kaava.
- Kahta eri väriä hyvin palautuvaa trikoota tai joustocollegea. Huom! Varmista, että kummankin käyttämäsi kankaan palautuvuus on suunnilleen sama. Näin legginssit pitävät muotonsa kautta linjan.
- Irti revittävää tukikangasta
- Mittaa säären pituus nilkasta polven yläpuolelle. Lisää mittaan aavistuksen kasvuvaraa ja legginssin suun kääntövara. Leikkaa toisesta väristä kankaasta legginssin yläosa. Jätä se mieluummin aavistuksen liian pitkäksi kuin lyhyeksi.
1. Taita legginssin alaosa pystysuunnassa kaksinkerroin. Leikkaa palan yläosa kaarevaksi. Avattuna palanen muistuttaa yläreunan osalta sydäntä.
2. Neulaa alaosa legginssin yläosan päälle siten, että kaareva osa jää kauttaaltaan yläosan päälle. Naulaa kankaiden alle irtirevittävä tukikangas.
3. Teknisesti tämän ompelu muistuttaa applikointia. Koska legginssien polviin ei kuitenkaan kannata laittaa liimattavia tukikankaita, tee kankaan venymisen estämiseksi näin: kiinnitä taakse irtirevittävä tukikangas ja ompele kaareva muoto ensin jollain hyvin simppelillä joustavalla ompeleella kiinni. Voit käyttää myös hyvin kapeaa siksakkia. Pidä paininjalan puristus löysällä. Näin kangas ei veny, mutta kiinnittyy. Vältä kankaan venyttämistä! Ompele tämän jälkeen toiseen kertaan applikointiompeleella.
4. Tältä se näyttää nurjalta. Itselläni oli tuota yläosan kangasta aika reippaasti...
5. Leikkaa ylimääräinen kangas nurjalta, ompeleen vierestä. Näin nurjasta puolesta tulee siisti, eikä polven kohdalle jää paksua kangaskerrosta.
6. Tältä se näyttää. Sitten vain ompelet legginssit kasaan.
Variaatiot: tällä idealla voi helposti tehdä myös esimerkiksi kulmikkaan kärjen polven kohtaan tai vaikka viistomalliin leikatun alaosan.
Hyödynnä tunikaan esimerkiksi melko suoralinjaista college-paitaa tai vähän väljempää trikoopaitaa. Näin vältyt hihojen muokkaukselta.
Variaatiot: Tämän postauksen tunika on levennetty kainoloista alaspäin melko reippaasti. Aiemman postauksen melonitunika on tehty samalla idealla, mutta se ei ole aivan yhtä leveä. Eriparihelmaisen paidan voi toki tehdä hyvin ilman levennyksiäkin eli leikitellen vain helmojen mitoilla. Tunikatyyppisen lopputuloksen saa leventämällä kainoloiden alta ihan reilusti. Etu- ja takakappaleet välinen ero on myös makuasia eli tuosta kaaresta voi tehdä halutessaan myös huomattavasti loivemman.
Tämänkin postauksen vaatteet on ommeltu kokonaisuudessaan käytössäni olevalla Husqvarna Viking Opal 650:lla, jossa on aivan loistava joustavien ommelten valikoima. - Asia, jonka hehkuttamiseen en vain kyllästy. Nimittäin vanha saumurini pölyttyy, kun huomaan ompelevani kaikki joustavat alusta loppuun ompelukoneellani.
Tässä lähipäivinä on tiedossa postaus bloggausviikostani. Siinä pääset kurkistamaan vähän kulissien taakse ja kuulet, miten postaukset syntyvät ja rakentuvat. Aihe oli itsellenikin erittäin kiinnostava, sillä oli mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tämä bolggaus käsityöharrastuksen kanssa kokonaisuudessaan vie aikaani ja mistä kaikkialta sen ajan oikeastaan napsaisen.
Huomenna lähden lasten kanssa vanhempieni mökille Keski-Suomeen. Toivotaan, ettei nyt ihan kauheaa myrskysäätä olisi tiedossa. Vähän ankeahkoilta kuulostavat kyllä säätiedotukset...
Miten muuten sinulla omatekoiset vaatteet syntyvät: käytätkö aina valmiita kaavoja vai sovelteletko? Mistä tykkäät käsitöissä kaikkein eniten?
Mainitsit että teet joustavat lähes tyystin ilman saumuria. Millä jousto-ompeleella sitten ompelet trikoovaatteiden perussaumat?
VastaaPoistaJuu, kyllä! Mulla on vanha saumuri, joka ei siedä lähes ollenkaan lankojen vaihtamista. Kun sain nykyisen koneeni, huomasin, et saumurointi on jäänyt todella vähiin. Koneessani on monta erilaista ommelta joustavien saumojen ompeluun. Mm. Overlock-niminen ja monta muuta. Erityisesti tykkään koneen valepeitetikkiompeleesta, jolla saa hyvin samanlaisen jäljen esim. hihojen suihin kuin peitetikkikoneella. Toki ompelukoneen vauhti ei ikinä saumuria hakkaa. Mut minusta on ihanaa, kun ei tarvitse vaihdella lankoja ja koneita. 🙂
PoistaKiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta! Ompelen aika vähän vaatteita. Käytän pitkälti Ottobren kaavoja. Ihan pieniä muutoksia saatan tehdä, kuten pidentää hihoja, mutta en ruukaa varsinaisesti muokata kaavoja. Odotan mielenkiinnolla pääsyä katsomaan blogikulisseihin :)
VastaaPoistaKiitos, Laura! Ottobrella onkin kivan selkeät kaavat ja kaava-arkitkin. Kiva kuulla, katsotaan, milloin ehdin sen kasaamaan. Tällä viikolla varmasti kummiskin. 🙂
PoistaMinä hamstraan kaavalehtiä, mutta päädyn yleensä kuosittelemaan vaan itse tutusta paitakaavasta. En jaksa piirtää uusia 😬 Ihana setti tuo tekemäsi, legginssejä pitääkin testata! Kivaa reissua teille ❤️
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta! Kun aika on kortilla, tekee mieli päästä kyl heti asiaan kaavojen piirtelyn sijaan. 😜
PoistaKesäisen kiva setti pikkuneidillä. Kaavojen piirtämiseltä pelastavat peruskaavat, samoilla kaavoilla mekot, puvut, yöpaidat ja hupparit. Kokemus opettaa laittamaan nappeja eteen tai taakse, suoria helmoja tai rimpsuja, pitkää tai lyhyttä hihaa, ja leveyttä miten kangasta riittää. Kivaa kun syntyy persoonallisia vaatteita. Irmeli
VastaaPoistaKiitos! Peruskaavoista on kyl moneksi. Nopeuttavat tekemistä myös. Itse en kyl ihan kauhean mutkikkaita muokkauksia taida, mut pikkuhiljaa opin. 🙂
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMulla on kans muutamat hyvät kaavat, joista kuosittelen kaiken tarvitsemani. Jos teen jotain ihan täysin uutta, niin silloinkin lähden mieluummin liikkeelle tutusta kaavasta, kuin että piirtäisin vieraan kaavan, jonka istuvuudesta ei ole mitään tietoa. Mie omepelen myös kaiken ompelukoneella, saumuri on laatikossa kaapissa, kun ei sille ole tilaa olla esillä. Erilaisilla siksakeilla pääsee jo pitkälle. Käsitöissä tykkään suunnittelusta, ja aika monet käsityöt teen vain päässäni, eikä ne pääse koskaan toteutukseen asti :D Kun sitten teen vaikka vaatetta, on ihanaa että se onnistuu ja pääsee käyttöön! Huteja ja protoja on toki pakko tehdä, että oppii, mutta kyllä se tuntuu hyvältä, että kun jotain tarvitsee, sen voi tehdä itse.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Nimenomaan tuo, et uusi kaava on aina pienoinen riski. Tai vaatii paljon mallailua ja viilailua. Ja totta, siitä itse tehdyistä vaatteista tulee kyl niin hyvä mieli. 🙂
Poista