LAUANTAI-ILTAPÄIVÄ MUINAISILLA KÄSITYÖMARKKINOILLA

Tiedätkö sen tunteen, kun jonain päivänä maailma näyttäytyy lähes maagisen ihmeellisenä? Viime lauantai oli sellainen: Suunnattiin perheemme kanssa Seurasaareen. Suunnitelmissa lintujen ja oravien ruokintaa ja sen sellaista. Seurasaaren alussa on pieni saari, nimeltään Pukkisaari. Kuten moni varmasti tietää, saareen on rakennettu rautakautinen kylä. Se on paikkana tosi kiva ja aidosti vanhan oloinen. Ajattelimme poiketa ennen Seurasaareen menoa Pukkisaaressa ja onneksi poikkesimme. Saaressa oli nimittäin käynnissä muinaismarkkinat. – Eikä mitkä tahansa markkinat, vaan käsityömarkkinat!

Vaikka lapset mankuivat kärsimättöminä jatkamaan jo eteenpäin, ehdin kuitenkin kierrellä tapahtuman läpi, pysähtyä lankojen värjäyspatojen äärelle, jutella värjäreiden kanssa ja vaihtaa muutaman sanan monen muunkin markkinoilla tuotteitaan ja lankojaan myyneiden kanssa. 

Tunnelma Pukkisaaren markkinoilla oli niin autenttisen vanhan oloinen, että tuntui aivan siltä kuin olisi astunut keskelle vanhaa elokuvaa tai maalausta. Kostea ilma ja värjäyspatojen savut tekivät koko näkymästä satumaisen utuisen. Olin täysin lumoutunut. – Onneksi olin ottanut kameran mukaani. Ja onneksi en kuitenkaan rahaa, sillä sitä siellä olisi saanut kulumaan sievoisen summan. Tässäpä teille visuaaliset maistiaiset muinaismarkkinoilta. 

Vahvimmin tapahtumasta jäivät mieleen lankojen värjäys ja neulakinnastekniikka. Lankojen värjääminen vaikutti juuri kiehtovalta puuhalta kuin olin aina ajatellutkin. Yhdessä padassa porisi jostain kasvista saatu väri (en kuollaksenikaan muista, mistä), toisessa taas kirvoista! Sain kuulla, että on olemassa valtakunnallinen Värjärikilta, joka järjestää värjäyskursseja ja opetusta ympäri maan. Ehkä vielä jonain päivänä minäkin… 

Yhdessä myyntikojussa vanhanaikaisiin vaatteisiin sonnustautuneet naiset valmistivat neuloilla lapasia. Jäin ihmettelemään tekniikkaa (lapsen kiljuessa rattaissa, että mennään jo). Tekniikan nimi on kuulemma neulakinnastekniikka, jota on käytetty iät ja ajat. Jälki on sellaista vähän kalanruotomaista ja hyvin tiivistä (kuva yllä).

Neulakinnastekniikalla on tehty Suomessa aikanaan paljon lapasia. Tekniikassa vaikeinta on kuulemma aloitus. Sen jälkeen lapanen valmistuu melko nopeasti, sillä yksittäinen kerros on korkea. Neulakintaan haastavan aloituksen vuoksi entisaikaan oli tapana, että äiti teki lapsensa kapioarkkuun lapasia varten valmiita aloituksia, jotta tytär pääsisi varmasti alkuun lapasten tekemisessä. 

Myyntikojuilla ihastelin lankojen ja korujen lisäksi myös mm. värttinöitä. Kuulemma on jo jonkin verrankin käsityöharrastajia, jotka kehräävät omat lankansa. Wau, sanon mä! Tosielämän Prinsessa Ruususet. :)

Hauska kyllä huomata, kuinka moni juttu kiertää aina tietyllä syklillä menneestä nykypäivään. Vaikka tämä tapahtuma kulki nimellä muinaismarkkinat, niin aika moni siellä esillä ollut juttu on jo kulkeutunut muinaisuudesta tähän päivään. Hyvänä esimerkkinä juuri nuo lankojen värjäilyt.

Ja niin, kyllä ne meidän lapset pääsivät niitä lintujakin ruokkimaan. Lopulta. Minulla oli kieltämättä pienoisia vaikeuksia irrottautua tuosta käsityömarkkinakontekstista…

Onko neulakinnastekniikka sulle tuttu? Entä lankojen värjäys? 

Mukavaa tiistaita! :)

Joko seuraat blogiani? Voit seurata Kototekoa mm. Facebookissa , Instagramissa ja Bloglovinissa.

P.S. Lisäsin tuohon sivun reunaan tuollaisen kelluvan FB-härpäkkeen. Koetko sen häiritseväksi? Läppärillä katsellessahan se jää tuonne reunaan, mut mobiilissa tulee kyl aika tyrkylle koko ajan. Jätän sen pois, jos häiritsee...