KOKEILUSSA: HIUSTEN VÄRJÄYS MARJA-ARONIALLA

Muistatkos, kun tuossa jokunen tovi sitten kokeilin hiusten värjäystä kahvilla? Metodin toimivuus kohotti kiinnostukseni luonnonmukaista kauneudenhoitoa kohtaan noin potenssiin sata. Luettuani netistä hiusten värjäyksestä marja-aronialla intoni kiihtyi vimmaisen pitelemättömäksi. Uu, wau! Siniset marjat, joiden mehu on vahvan punaista. - Leiskuvan punainen tukka! Punatukkaisine visioineni säntäsin puskiin.

En löytänyt marja-aroniavärjäykseen minkäänlaisia ohjetta ja niinpä päätin keksiä sen itse. - Ei kai se nyt niin vaikeaa voisi olla, pohdin. Olin kuitenkin epävarma jo siitä, kuuluisiko marjat keitellä värjäystä varten mehuksi vai käytettäisiinkö marjat survottuina: mehuineen ja marjan riekaleineen päivineen. Täynnä kokeilunhaluista intoa kuitenkin heittelin marjat kulhoon. Ajattelin säveltää vielä hiukan ja sotkin sekaan väriä syventämään hyvin tummaksi haudutettua teetä sekä ruokalusikallisen kaakaojauhetta. Sitten vain sauvasekoittimella kaikki tasaiseksi seokseksi.

Lopputulos muistutti erehdyttävästi aamiaissmoothieta. Tällä erää kippaisin smoothiet kuitenkin suuaukon sijaan päähäni. Tuijotin marjaseostani aavistuksen epäuskoisen näköisenä. Et oo tosissas, joku kuiskasi sisältäni. Kyllä vain, tuiskaisin takaisin. 

Sekoitettuani tukka-smoothieni astelin seokseni kera kylppäriin. En oikein tiennyt, olisiko tukka kannattanut kastella ensin vai ei. Päätin jättää sen kuivaksi. Asettelin pääni lavuaarin yläpuolelle. Kaavin marjamössöä mukista ja levittelin tukkaani. Hieroin kaikkialle niin hyvin kuin suinkin pystyin.

Nostin pääni pystyyn lisätäkseni seosta päälaelle. Punainen mehu valui noroina pitkin kasvojani. – Onneksi olin sentään ollut sen verran viisas, että olin suojannut hartiat pyyhkeellä ja jättänyt päälleni ainoastaan mustan topin ja sukkikset.

Lisäsin mönjää sinne tänne, kunnes näytti siltä, että sitä on kaikkialla. Ja eikä ainoastaan näyttänyt. Sitä todellakin oli kaikkialla. Siis ihan kaikkialla! Helakanpunainen mehu valui noroina niskaani ja poskille. Mielessäni olin visioinut eteerisen kauneudenhoitohetken hiusten värjäyksen ohessa... Kasvojen kuorinta ei kuitenkaan nyt kuitenkaan ihan ensimmäisenä juolahtanut mieleeni punaisen mönjän kanssa kamppaillessani.

Pahimman valumisen estämiseksi sujautin päähäni tukan ja koko muun ympäröivän elämän väliseksi suojaksi muovipussin.  Vaan eipä ollut apua Alepan pussista tällä kertaa. En voinut poistua kylppäristä ollenkaan, koska marjasose valui muovipussin välistä tasaisena nauhana. Tuputtelin kasvojani ja niskaani pyyhkeellä. Vilkaisin ympärilleni. Värjäyksen jäljiltä lavuaari näytti siltä kuin kylppärissämme olisi tapahtunut murha.

Värjätessäni tukkaani kahvilla, pidin väriseoksen tukassani pari tuntia. Marjaseosta jaksoin pitää aloillaan puolisen tuntia. Sitten riitti. Astelin suihkuun ja sama murhan jälkeinen tunnelma levittäytyi suihkualueelle… Onneksi väri kuitenkin lähti pois huuhtelemalla. Ja niin. Se todellakin lähti pois huuhtelemalla. – Ihan kaikkialta.

Ennen marja-aroniakäsittelyä

Jälkeen aroniavärjäyksen... Leiskuvan punainen tukka, indeed!

Hiusten huuhtelun jälkeen harjasin tukkaani ja yritin samalla rapsutella irti päänahkaani liiskautunutta marjamäskiä. Tarkastelin lopputulosta peilistä. Hmmm… ei punerra, ei. No, ehkä se väri tulee esiin kuivauksen jälkeen. Kuten arvata saattaa, eipä tullut. Yritin epätoivon vimmalla hakea tukastani edes punaisen häivähdystä. Turhaan. Väri näytti lähes tismalleen samalta kuin lähtötilanteessa. Kenties ripaus lämpöä, mutta punaiseksi sitä ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua.

En yhtään tiedä, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Enkä tiedä, haluanko ottaa enää edes selvääkään. Tukan värjäys marja-aronialla, jatkoon vai ei? – Arvannet vastaukseni. Nope.

Aronialla voisi kuitenkin ehkä värjätä lankoja ja kankaita. Ja suun kautta nautittuna aronia on huippujuttu. Siinä on enemmän antioksidantteja kuin mustikassa. Minulle itselleni aronia oli marjana ennen tätä kokeilua aivan uusi tuttavuus.

Kerrostalon asukkeina meillä ei ole omaa pihaa, mutta koristepensaina käytettäviä aronioita kasvaa siellä täällä ympäri lähitienootamme: yleisillä puistomaisilla alueilla. Noilta yleisiltä alueilta kukaan ei yleensä ikinä poimi marjoja, vaan ne mätänevät puskiin tai jäävät lintujen ruoiksi. Muistan joskus miettieni, että mahtavatkohan puskien marjat olla myrkyllisiä. No, eivät siis todellakaan ole, vaan super terveellisiä. Marja-aroniasta voi tehdä mehua, hilloa tai pakastaa sellaisenaan ja käyttää vaikka smoothie-aineksina. Syötävinä sellaisina. Siihen versioon tyydyn jatkossa minäkin. :)

Aiemmin julkaistuja hemmotteluun ja kotikosmetiikkaan liittyviä postauksiani löydät täältä.

Mitäs sinä oot puuhannut tällä viikolla? Minä kuvittelin jo bloggaavani tällä viikolla useammankin kerran, vaan eipä onnistunut nytkään. Työmatka vei mehut ja tähän yhteen kertaan jäi tälläkin viikolla. Seuraavassa postauksessa sitten taas käsityöteemaa.

Mukavaa sunnuntaita! :)

Piditkö postauksesta? Liity blogini seuraajaksi, jollet jo ole! Saat tiedon uusimmista postauksistani esimerkiksi tykkäämällä FB-sivustani tai seuraamalla blogiani Instagramissa. Löydät blogini myös Bloglovinista.