OSATTIIN ENNEN, OSATAAN NYTKIN - PERINNETEKNIIKOILLA MODERNISTI

Se oli viime viikon lauantai, kun maisema oli taas läpikotaisen harmaa, vettä vihmoi vaakatasossa ja sateenvarjot kääntyilivät ympäri puuskittaisessa tuulessa. Ankeaa fiilistä lisäsi tieto siitä, että ihan pian edessä olisivat Suomen käsityömaailman megabileet ja jäisin niistä paitsi. Harmitti.

Yhtäkkiä harmauden keskelle avautui kuitenkin juuri minun mentävä aukko, joka pyyhkäisi pois suurimman osan harmituksestani. – Keksin, että järjestäisin itselleni ennakkoon omat mini-käsityömessut: ohjelmaani kuului vierailu Kuusi Collectiven kangaskaupassa ja Taito Uusimaan käsityönäyttelyssä ”Osattiin ennen, osataan nytkin”. Ei harmittanut enää.


Käsitöiden tekemisen yksi hienous on mielestäni siinä, että se on myös traditioiden eteenpäin siirtämistä. Nuotiopiirit ja perinteiset naisten ompeluseurat ovat siirtyneet someen, mutta sama meininki jatkuu. – Vanhat tekniikat ja taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Aina silloin tällöin ilmaantuu jotain aivan uutta, mutta hyvin pitkälti käsitöissä on kyse varioinneista ja perinteiden sävyttämisestä nykyajalla.

Taito Uusimaan 100-vuotisjuhlanäyttelystä kiinnostuin juuri siksi, että sen ideana on tuoda esiin vanhoja tekniikoita siten, että lopputulos näyttää nykyaikaiselta. Koska Taito Uusimaan käsityönäyttely päättyy jo 15.11. kokosin teille tähän nyt lähes koko näyttelyn. Näyttelyssä on esillä  Taito Uusimaan kursseilla perinteisin tekniikoin tehtyjä käyttöesineitä ja koristeita.

Suomi 100 vuotta -sävyiset keittiöpyyhkeiden painatuksessa oli hyödynnetty perinteisissä juustomuoteissa sekä rukin lavoissa käytettyjä muotoja ja kuviointeja. Voisinpa hyvinkin kuvitella näkeväni tällaisia esimerkiksi Lapuan Kankureiden mallistossa.

Näyttelyssä oli esillä myös erilaisia harjoja. Tuollaisia sutimallisia meillä on ollut joskus kotonakin. – Mummolasta periytyneitä. Harjojen harjaksina oli käytetty lehmien ja sikojen karvoja sekä riisin juurta. Suomessa harjojen harjaksina on kuulemma käytetty perinteisesti sarakasvin juuria, joita on kerätty soilta. On kyllä hämmästyttävää, miten mikäkin materiaali on aikanaan löydetty ja ymmärretty hyödyntää juuri jossain tietyssä käyttötarkoituksessa. Ihmisen luovuus on ikuista ja rajatonta. 

Oletkos kuullut lankanappitekniikasta? Minä en ollut. Kuulemma aikanaan paitojen pikkuiset napit tehtiin kokonaan pellavalangasta kieputtelemalla! Ja edelleenkin kansallispukujen napit tehdään samalla tekniikalla. Eipä olisi kyllä tullut mieleeni tehdä nappia pelkästä langasta. Ja tuskinpa nappeja jatkossakaan alan langasta kieputtelemaan. Sen sijaan lankanappitekniikalla tehtäviä koruja voisin kyllä harkita. Kauniita koruja kerrassaan!

Näyttelyn yhteydessä oli myös mahdollisuus kokeilla perinteistä köyden punontatekniikkaa. Köysipunostekniikalla syntyi hyppynaruja ja koruja tuosta vain.

Kasvivärjättyjä lankoja

 

Kudontaa.

Ryijy ja raanu. Itselleni on ollut ihan mysteeri, mitä kutsutaan miksikin. Nytpä opin senkin. Ryijy on pitkänukkainen, raanu lyhyt. Kuvassa näkyvä versio on nimeltään ripsiraanu, joka on kuulemma perinteinen eteläsuomalainen raanutyyppi. Omaan silmääni tuo kudontatapa näytti todella tutulta. Muistelen, että meillä oli lapsuuden kodissani kutakuinkin tuon näköinen raanu. Toki se oli sellainen perinteinen, jättimäisen kokoinen pölynkerääjä. Tuollaisen modernin, kollaasimuotoisen voisin nähdä meidänkin kodissamme.  

Taito Uusimaan 100-vuotisjuhlanäyttely Helsingin Craft Cornerissa 15.11. saakka.

Mukavaa alkuviikkoa ja ihania Tampereen kädentaitomessuja teille, jotka sinne menette. Sniif...