Kangaslumousta

Siitä on aikaa, kun viimeksi koin täydellisen hurmioosin kangaspakkojen välissä vaeltaessani tai somen kuvavirrassa uidessani. Vaikka nykyisin on tarjolla toinen toistaan kauniimpia kuoseja, olen onnistunut pitäytymään kohtuudessa ja tarvelähtöisyydessä. Joskus se kuitenkin tapahtuu. Tiedätkös, se sellainen, kun kaikki ympäröivä katoaa ja syvä huokaus kulkee lävitse. Istut vain ja tuijotat. Jostain syvältä kumpuaa klonkkumaisen maaninen huuto: tuo minun on saatava! Nähdessäni ensimmäisen kerran kuvan Ommellisen Lumouksesta, olin kirjaimellisesti lumoutunut. Silmieni edessä oli kangas, joka minun oli saatava! Ei vaihtoehtoja. 

Kankaasta tekee mielestäni kiinnostavan paitsi sen esteettisyys, myös sen asemointi: kukkakuvio on kankaan toisessa reunassa ja toinen reuna on tuota eläväisen vihreää: lehdistöä ja sen sellaista. Kankaan voi asemoida vaatteeseen melko monella tapaa: kukat vaikka mekon helmaan. Tästä onkin jo nähty Facebookin ompeluryhmissä useita eri versioita - toinen toistaan upeampia. Minun Lumoukseni taipui mekoksi poolokauluksineen ja puhvimallisine hihoineen.  

Joululomalla vietimme aikaa vanhempieni luona Jyväskylässä. Jouluruokailun vastapainoksi kävin urhoollisesti iltaisin lenkillä, jopa jouluaattona. Lenkkeilin monet kerrat vanhempieni naapurissa sijaitsevan Ommellisen myymälän ohi. Haikeasti vilkuilin sen suuntaan tietäen, että ovet eivät aukenisi joulun päivien aikana. 

Ollessamme lähdössä jo kohti juna-asemaa, ajoimme autolla myymälän ohi. Joulukuisen hämärän keskellä loistivat liikkeen valot ja mitä ihmettä... myymälän sisällä oli valot! Ei, se varmaankaan ole auki, totesin isälleni. Vaan hänpä kurvasi autollaan ympäri ja totesi, että kyllä me nyt käydään siellä, kun kerran olet täällä. No, ei kai me nyt kehdata, sopersin... eihän se ole aukikaan... Vaan isäni koputteli päättäväisesti oveen ja niin vain ihana Liisa avasi oven ja sain tehtyä pikaisen pyhiinvaellusmatkan ompeluharrastajan unelmapaikkaan. Ooh ja voih... Toinen toistaan ihanampia kankaita! 

Meillä oli kuitenkin kiire junalle ja Liisakin oli vain käymässä myymälässä. Ehdin kuitenkin näkemään paikan ja sain mukaani kotiin viemiseksi pätkän tätä ihanaa Lumousta. Ensi kerralla sitten pyhiinvaeltamaan ihan ajan kanssa. - Ja ison kukkaron...

Mikäs sun viimeisin kangashurmioosin kohde on ja mitä teit siitä?

Leppoisaa sunnuntaita! :)