Jäätelöfanin virkattu laukku

Elokuu vaihtui syyskuuksi miltei salaa. Valoisat yöt väistyivät tummien tieltä ja iloissa tuoksuu jo ihana kirpeä raikkaus. Paahteinen, auringontäyteinen kesä näkyy kuitenkin yhä rusketuksena kasvoilla, käsivarsissa ja säärissä - vaatteiden alle jäävissä kohdissa hullunkurisina vaaleina raitoina ja kaistaleina. Unelmien kesä on ladattuna muistoiksi kännyköihin ja läppäreiden kovalevyille. Siellä ne odottavat pääsyä jonkinlaisiksi järjellisiksi koosteiksi tuhansien kuvien valtameressä.

Oi, kesä, olit niin ihana! Pieni haikeus tuntuu jossain pinnan alla, mutta rakastan myös syksyn kuulautta ja sen myötä luonnostaan tulevaa reippautta. Hivenen niska kyyryssä ja nolona olen selannut viimeaikoina somea: sen muhkeista neuleista täyttyvää kuvavirtaa. Enpä ole muuttunut mihinkään sitten viime syksyn, kevään tai kesän. Kauden mukaiset kamppeet ovat vielä auttamatta tekemättä. Mitä ilmeisimmin olen ajatellut, että lapseni voi lämmitellä itseään jäätelötötteröllä. No, ehtiihän sitä vielä.

Turkista kesälomalla ostamani macrame-puuvillalanka on osoittautunut kertakaikkisen ihanaksi. En ole onnistunut löytämään Suomesta ihan vastaavaa mistään. Se on tuollaiseksi kudemaiseksi langaksi melko ohutta, mutta kuitenkin sopivan jämäkkää. Jätskiväriset langat virkkautuivat miltei itsestään jäätelön muotoon. Pakkohan se oli valmiiksi tehdä, vaikka fiksumpi olisi ehkä neulonut vaikka pipon. Meidän perheessä asuu kuitenkin ympärivuotinen jätskifani, joten suosio oli taattu.

Laukun malli on omani. Hieman mietin, että olisinko kirjoitellut tästä ohjeenkin, mutta ehkä olen edustan kuitenkin vähemmistöä tähän aikaan vuodesta jätskeineni. Lisäksi huomaan, että kirjan tekemisen jälkeen en ole oikein jaksanut kirjoitella ohjeita. Sitä varten kun tuli kuitenkin tehtyä ohje jos toinenkin.

Kirjastani puheenollen: odottavan aika on kyllä todella pitkä, sillä kirja tuli painosta viime perjantaina, moni bloggari ja Adlibriksesta kirjan tilannut on saanut oman kappaleensa tänään. Vaan itse en ole nähnyt kirjastani vielä vilaustakaan. - Pitäisiköhän tilata ihan Adlibriksesta... ;) No, joku väärinkäsitys oli ilmeisesti tapahtunut painossa ja omien kappaleitteni pitäisi nyt olla matkalla. Ehkäpä ensi viikolla sitten viimeinkin.

Postauksessa näkyvän hupparin olen ommellut tytöllemme joskus viime talvena. Siihen liittyvän postauksen löydät täältä.

Ja niin, Kototekoja-käsityökirjaa voi tosiaan tilata Adlibriksesta, suora linkki tässä. Kikivijalkakauppoihin kirjani tulee myyntiin lokakuun alussa.

Jokos syksy ja talvi näkyvät sun käsitöissäsi? Vai oletko sinäkin enemmän meitä viimetippailijoita?