Kuosi meidän

Kuosi meidän, joka olet kankaassa. Pyhitetty olkoon nimesi…

Uusi kuosi saa pulssin sykkimään kiivaammin ja sisältäni kumpuaa klonkkumainen karjahdus: My precious! Heittäydyn kohti verkkokauppaa ja hiiren painiketta kuin janoinen Saharan erämaassa kohti keidasta. Joku huutaa pääni sisällä: ”Et ikinä anna itsellesi anteeksi, jollet osta tuota kuosia”. 

Been there, Done that. Rakastan kuoseja ja ihailen kuosisuunnittelua. Olenpa jopa ajatellut jatkaa kuosisuunnittelijoista kertovaa juttusarjaani ”Kuosin takana”. Vaikka kuosit ovatkin ihania, on oma suhteeni niihin nykyisin hieman ristiriitainen. Ihanuuden lisäksi niihin liittyy seikkoja, joista olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Ja tässä se nyt tulee. Oletko valmis?

Seuraan kuositrendejä ja olen melko tarkkaan kartalla, mikä on in ja minkä kuosin suosio taas notkahtamaan päin. Tosin viimevuosina kuosien määrä on räjähtänyt käsiin, enkä enää todellakaan ole tietoinen kaikkien kangaskauppojen uutuuskuoseista. Uusia, pääosin joustaviin kuosikankaisiin erikoistuneita kangaskauppoja pulpahtelee esiin kuin sieniä sateella. Kauniit kuosit ovat myös imeneet magneetin tavoin puoleensa uusia ompeluharrastajia ja sehän on hieno juttu se.

Siinä missä vielä kymmenisen vuotta sitten puhuttiin ompelun yhteydessä kankaista, tuntuu keskustelu nykyisin ohjautuvan lähes poikkeuksetta kuoseihin. Ompelusta on tullut pitkälti yhtä kuin kuosit. Saan kyllä kiinni tuosta, sillä kuosit usein nykyisin niin herkullisia, että pelkkä kuosikankaiden silittely korvaa miltei karkkipäivän. 

Kotimaisten kuosikankaiden ostamiseen ja niistä bloggaamiseen liittyy itselläni myös asian toinen puoli: Haluan kannustaa kotimaisten yritysten tukemiseen. En kuitenkaan ostohysteriaan.

Nopeasti ja yli omien tarpeiden?

Kuosit ovat loistavia nopean ja helpon ompelun mahdollistajia, sillä kaunis kuosi ei välttämättä kauheasti kaipaa kikkailuja. Kuosikankaat ovat siis täydellinen materiaali kiireisen arjen keskelle: suloiset kuosileggarit tai -paita valmistuvat Pikku Kakkosen aikana ja muutama sauma on helppo surauttaa saumurilla vaikka ruoanlaiton lomassa.

Nopeaan ja helppoon ompeluun liittyy kuitenkin myös kääntöpuoli: se nopeus. Kun ompelutyö valmistuu nopeasti, lopputuotteita syntyy helposti paljon ja toisinaan myös enemmän kuin oikeasti olisi tarpeen.

Ostan, siis olen

Kuoseihin liittyvään kuosimaniaan suhtauduin pitkään huvittuneesti hymähdellen ja olen toki ostanut itsekin monta kangasta vain ihanan kuosin tähden. Tunnustan: ”Hups, lähti taas vähän lapasesta” -tyyppisiä postauksia on tullut tehtyä. 

Viimevuosina huvittunut hymähtelyni on muuttunut ensin neutraaliksi ”ei kiinnosta” -asenteeksi ja sen jälkeen miltei pahoinvoinniksi. Todistaessani kuosikiimaa ja siitä seuraavaa kangashamstraamista, ahdistun. Kankaita ostetaan usein pelkästään kuosien vuoksi, eikä ostamisella ole useinkaan mitään tekemistä tarpeen kanssa. Tarve on toki helppo sepittää jälkikäteen, sillä kukapa nyt ei tarvitsisi kaappiinsa vielä muutamaa uutta joustocollegetunikaa.

Tämän postauksen viimeinen kimmoke oli video, johon törmäsin noin viikko sitten. Siinä havainnollistettiin konkreettisina määrinä, kuinka paljon esimerkiksi yhden hupparin puuvillaan tarvitaan vettä. Puuvillan vesisyöppöys ei tullut itselleni yllätyksenä, mutta määrän suuruus yllätti silti: yhden ihmisen 25 vuoden juomavesi. Määrä on järkyttävä. – Uskallatko laskea, montako litraa vettä sinun kangaskaappisi varannot ovat vaatineet?

Olen äärettömän iloinen siitä, että kotimaisilla kangaskaupoilla on hyvin vahva tahto tehdä asioita mahdollisimman vastuullisesti. Valikoimiin on tullut mm. ekologista pellavaa, hamppua, tenceliä ja elastaanittomia kankaita. Se ei silti poista meidän vastuuta kuluttajina. Ei ole millään muotoa ekoteko ommella ekologisesti tuotetuista kankaista, jos määrät ovat täysin poskettomia. Ei oikeasti ole mitenkään perusteltavissa, jos ompelee kasvuikäiselle lapselle kymmeniä legginssejä tai mekkoja.  En voi väittää olevani täydellisen harkitsevainen aina itsekään, mutta yritän.

Kestääkö kuosi aikaa?

Kuoseihin liittyy myös asia nimeltään visuaaliset trendit. Ne menevät ja tulevat. Jopa kuosikuvioinnin sommittelu on trendisidonnaista: siinä missä vielä viitisen vuotta sitten kuosit koostuivat usein symmetrisesti asemoiduista, toistuvista kuvioista, on tämän hetkinen trendi pääosin täysin toisen tyyppinen. Toki osa kuoseista on tyyliltään klassisia, mutta se lennokkain kärki ja kuosimaailman hurmoksellisuus liittyy usein kuoseihin, jotka ovat hyvin vahvasti aikaan ja sen hetkiseen tyyliin sidottuja.

Tyylillisesti hyvin vahvat kuosit, joissa esiintyy jokin visuaalisesti trendikäs elementti tai väri vanhenevat harmillisen nopeasti eli ne eivät kestä aikaa ja ovat sitä kautta epäekologinen valinta. Toisaalta, esimerkiksi lapsien kuosilegginssit tai -housut eivät kestä aikaa kyllä muutenkaan eli niiden kohdalla kuosien trendeillä ei ole juuri merkitystä. Joka tapauksessa, jos haluat pukeutua kestävästi, kannattaa tämäkin kulma ottaa huomioon kuosivalinnoissa.

Niin ihania kuin ne kuosit ovatkin, niin seuraavalla kerralla kuosihurmioosin ottaessa valtaansa, harkitse ensin. Jokaisen kangasostoksen kohdalla on aivan yhtä tärkeää pohtia ostoksen tarpeellisuutta kuin vaatekaupassa vaateostoksen: tarvitsenko minä tätä todella vai pärjäisinkö ilmankin? Se, että käsityöt ovat harrastus, ei ole millään tapaa oikeutus kohtuuttomalle shoppailulle. Mahdollisimman lähellä tuotettua, ekologista ja kohtuudella. – Siinä kombinaatio, jonka suosiminen on hyväksi kaikille.

Ensi viikolla on käsityöharrastajien karkkipäivä eli Tampereen kädentaitomessut. Tue ilolla kotimaista yrittäjyyttä, mutta muista edes pieni harkinta. – Kangaskaupat eivät sulje oviaan messujen jälkeen. Ostomahdollisuuksia on siis jatkossakin.

P.S. Kaikki kuvissa esiintyvät kuosikankaat ovat ihania ja kaikki kunnia niiden takana oleville yrittäjille. Tämä postaus on osoitettu meille kuluttajina.

Millaisia ajatuksia postaus herätti sinussa? Ostatko tarpeeseen vai meneekö överiksi?