Kun kodista tuli koko elämä - Miltä näyttää käsityöharrastajan kotona?

Kaupallisessa yhteistyössä: Designkaupat.fi. Postaus sisältää mainoslinkkejä

Vaikka tässä tämän kevään perhe- ja työarjen yhdistelmässä on meidänkin perheessämme omat haasteensa, on todettava, että minä pidän tästä. Käsitöitä tekevänä minulle ei myöskään tee tiukkaa viettää aikaa kotona. Päinvastoin. Minulle koti on paikka inspiraatiolle ja luovuudelle eli kaikelle sille, mistä pidän eniten.

Näinä päivinä, kun teen myös päivätyötäni kotona ja istun sen saman pöydän ääressä, missä myös ompelen, kirjoitan blogia, suunnittelen uusia käsityöohjeita, on elämästäni tullut yhtäkkiä ehyt ja täyteläinen. Siitä on tullut saumaton kokonaisuus, jossa luova ajattelu pulppuaa vapaasti harrastuksesta myös työn puolelle. Kaikki väliseinät ovat kadonneet. Hämmentävää, yllättävää ja inspiroivaa.

Siinä missä normaalisti elämäni jakautuu hyvin tiukasti päivätyöhön ja perhearkeen sekä rakkaaseen sivutyöhöni/harrastukseeni, käsitöihin, on elämä nyt täällä kodin neljän seinän sisällä melko saumatta kaikkea tuota. Työpäiväni katkaisee päivittäin noin lounashetken paikkeilla askarteluhetki eskarilaisemme kanssa. Siirtymä päivätyöstäni käsityöharrastukseeni vaatii ainoastaan läppärin siirtämisen sivuun ja ompelukoneen nostamisen pöydälle. Tokikaan tähän ei aina ole mahdollisuutta, mutta noin periaatteessa.

Minusta siinä on jotain tavattoman luonnollista, elämä ei ole blokkiutunut liian tiukasti omiin saarekkeisiinsa, joiden välillä poukkoilu tekee elämästä hektistä ja perheen jäsenistä ihmisiä, joita tulee tavanneeksi muutaman tunnin aamulla ja toiset pari illalla.

On-Off-sisustamista

Olen aina viihtynyt paljon kotona. Tänä keväänä kodista ja sen puitteista on tullut erityisen tärkeitä. Pidän nykyisestä kodistamme paljon. Se on sopivalla tavalla neutraali muokattavaksi juuri sellaiseksi kuin haluamme. Tässä karanteeniaikana olen ehtinyt oikeasti katsomaan, miltä meillä oikeastaan näyttääkään ja mitä ehkä haluaisin vielä muuttaa.

En ole niitä ihmisiä, jotka sisustavat kotiaan koko ajan. Sisustan purskauksina metodinani yksi asia johtaa toiseen… Kodin pieni facelift saattaa saada alkunsa muutaman maljakon tuunauksesta tai uudesta makrameetyöstä: yksi uusi väri tai tyylillinen elementti saattaa avata täysin uuden visuaalisen näkymän, jota sitten syvennän ja laajennan. 

Sotkun sietokykyni on kylläkin mieheni suureksi harmiksi jopa luonnottoman hyvä... Sen sijaan en kestä sitä, jos sisustuksen värit eivät sovi yhteen tai tyylillisesti jokin asia ei ole kohdillaan. Se tuntuu miltei siltä kuin kävelisin aamusta iltaan hiertävä hiekanmuru kengässäni.

Käsityöt hillitysti osana kodin ilmettä

Käsityöharrastukseni on luonnollisestikin osa kotiamme, mutta senkin suhteen pidän kohtuullisen ajatuksesta. En pidä kaikkia itse tehtyjä juttuja esillä samaan aikaan, vaan nostan välillä kaappiin ja otan tilalle jotain muuta. Annan myös mielelläni tekemiäni käsitöitä eteenpäin, jotta en täytä niillä kotiamme.

Käsityöharrastaminen näkyy olohuoneen pöydällä lojuvana keskeneräisenä työnä, keittiön lipaston päälle koottuna tuunattujen maljakoiden kokoelmana, seinälle ripustettuina makrameevalosarjoina, itse ommeltuina sisustustyynyinä, neulottuina torkkupeittoina, eteisen seinällä roikkuvana niinikranssina. Kaikkein vahvimmin kädenjälkeni näkyy kuitenkin makuuhuoneessamme, jonka nurkassa on ”My Happy Place”: paikka, jossa ompelen, suunnittelen uusia käsityöohjeita, käsittelen valokuvia ja kirjoitan blogipostauksia.

Minulle on ollut aina tärkeää, että vaikka käsityöharrastukseni näkyy kodissamme, se ei dominoi. En halua, että kotimme näyttää umpeen virkatulta tai täyteen solmeillulta. Kotimme on myös mieheni koti. Lastemme koti. En halua, että kotimme on pelkästään minua ja harrastustani. 

Jotain vanhaa, jotain uutta

Pidän siitä, että kotimme on sekoitus itse tehtyä ja valmiina ostettua, uutta ja vanhaa. Rosoista ja siloteltua. En viihdy liian kliinisessä kodissa, mutta ahdistun myös, jos koti on liian runsas. Teen mielelläni paljon myös kotiimme itse, mutta itse tekemisen vastapainoksi ostan mielelläni myös toisinaan kaupasta.  Jonkinlainen keskitie on minulle tärkeää myös kodin ilmeessä.

Nautin kuitenkin siitä, että toisinaan on mahdollista hankkia kotiin jotain uutta ja kaunista. Uutta voi tarkoittaa minulle myös kirpputorilta hankittua, mutta yhtälailla se voi olla myös aivan uutta. Viimeisimmät kotimme sisustushankintani ovat nettikirpputorilta ostetut eteisen ja keittiön matot sekä Pentikin kierrätyspuinen penkki, jonka päällä olen kuvannut monen monet käsityöt Instagramiin ja jonka rosoisesta ilmeestä ilahdun joka kerta nähdessäni sen.

Tämän kevään aikana haluaisin maalata yhden olohuoneemme seinistä terrakotan väriseksi. Sille seinälle ripustaisin sitten uuden, isokokoisen makrameetyön. Sen solmeilua varten haluaisin kuitenkin vaaterekin. Lisäksi rekki toimisi kivana kuvauspaikkana varten juuri valmistuneille uusille vaatteille.

Kässäkamat järjestykseen

Jokunen vuosi sitten konmaritin myös käsityötarvikkeeni ja olin ylpeä siitä kaiken läpileikkaavasta järjestyksestä. Noloa tunnustaa, mutta se ei valitettavasti jäänyt pysyväksi tilaksi.  

Vaikka teen pääosin nimenomaan käsitöitä, on tämä kevät tehnyt minusta myös askartelijan. Eskarille on pitänyt keksiä tekemistä arkipäiville ja yhteinen askarteluhetki on jo liimautunut arkipäivien vakio-osaksi. Tällä hetkellä käsityötarvikekaappini on suloinen sekamelska kankaita, lankoja, piippurasseja ja silkkipapereita. 

Vaikka olen jonkin verran saanut organisoitua myös askartelutarvikkeita, on seuraava kotiin liittyvä to do -juttuni ehdottomasti tarvikekaapin siivous ja siihen liittyen uusien, eri kokoisten säilytyslaatikoiden hankinta. Säilytyslaatikoita minulla on tällä hetkellä aivan liian vähän ja selkeästi olisi tarpeen myös saada organisoitua tavaroita laatikoidan sisällä. Pientä sälää on valtavasti. 

Kevät näyttää, mitä kaikkea tässä vielä tuleekaan keksittyä kotiin ja käsitöihin liittyen. Järjestelyn lisäksi on vakaa aikomus myös harventaa kangasvarastoja ompelemalla niitä vaatteiksi. Nimittäin vielä joku päivä tämä karanteeni päättyy ja kylpytakki ei liene sovelias asu työpaikalle...

Mitenkä sinulla on sujunut karanteeniaika kotona?